Kerrotko aina ammattisi?

No enpä mainitse jollei tule puheeksi. Olen ylpeä ammatistani ja osaamisestani, mutten näe sen mainitsemiselle mitään lisäarvoa keskusteluun jollei aihe sivua osaamisaluettani.

Olen ylpeä ammatistani eikä ole ongelmaa sanoa sitä. Toisaalta en tuo sitä esiin ellei kysytä

En kerro jos ei sitä erikseen kysytä. Minusta se on vähän junttia esitellä itsensä ammatin kautta. Tulee mieleen ettei tää ihminen jotenkin osaa olla siinä porukassa ilman sitä ammatin tuomaa statusta, tarvitsee sen vähän kuin turvarievuksi todistaakseen muille, että olenhan tässä minäkin jotakin sentään. Pönötysarvo kun ei korreloi sen kanssa kuinka hyvä tyyppi on tai on olematta.

Tänä päivänä ihmisillä on paljon työttömyyttä, tai vaihdetaan ammattia tai ollaan jotenkin elämäntilanteiden välissä, jotain vanhaa on menetetty ja uuteen vielä orientoidutaan, ei vielä tiedetä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Työelämän vetäminen keskusteluun näitten ihmisten kanssa on vähän epäkohteliasta.

Ihmisten on mielenkiintoisia omana itsenään, siihen ihmisen persoonaan minä haluan ensisijaisesti tutustua.

Kerron, jos joku sitä kysyy tai asia tulee muuten puheeksi, mutta tuollainen tilanne on kyllä tosiaankin täysin kuvitteellinen, koska en hakeudu vieraitten ihmisten seuraan saati ala keskustella heidän kanssaan. Olen pph ja ylpeä ammatistani. Ammatti kuvaa minua hyvin. En pidä aikuisten seurasta, mutta lasten kanssa viihdyn. Koulutuksestani ammattini ei tosin kerro mitään, ja harvoin sitä kukaan kysyykään, ei edes hoitolasten vanhemmat. 

En haluais kertoa, koska ammattiani pidetään kai edes jonkinlaisessa arvossa, enkä tunne olevani hyvä siinä tai edes yhtään sen ammatin edustajan kaltainen...

Olen opettaja ja kerron sen mielelläni, jos kysytään. Olen erittäin tyytyväinen ammattiini. Muuten puhun kyllä mieluummin yleisistä asioista tai vaikka harrastuksistani.

Mielenkiintoista.

Asun Lontoossa ja keskustelut aloitetaan "What do you do?"

Minusta se on vaivaannuttavaa.

Minä kerron hyvin usein ammattini. 

Syitä on kaksi: tunnen usein keskustelijoitten lapsia tai haluan selittää miksi olen voinut olla niin kauan matkakohteessa X.

Olen opettaja.

Ap kirjoitti:

Kuvittele tilanne: tapaat joukon sinulle aiemmin tuntemattomia ihmisiä. Vietätte pitkähkön ajan yhdessä. Kuinka herkästi kerrot ihmisille ammattisi? Mikä olet ammatiltasi? Oletko ylpeä ammatistasi? Vai päin vastoin? Koetko, että ammattisi kuvaa hyvin sinua ihmisenä?

Kerron, jos kysytään. Hyvin harvoin kerron kysymättä. Olen lääkäri ja ammatistani ylpeä. Olen kutsumusammatissa ja koen sen kuvaavan itseäni hyvin ihmisenä. Meitä lääkäreitä on kuitenkin moneen, emmekä ole mitenkään homogeeninen joukko. En ymmärrä miksi kertoisin ammattini, jos se ei tule puheeksi. En aina mainitse edes kollegan vastaanotolla, jos se ei ole tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

kuin turvarievuksi todistaakseen muille, että olenhan tässä minäkin jotakin sentään.

Riippuu ihmisestä. Jos joku kertoo sinulle olevansa kaupassa töissä ja inhoavansa sitä, niin kokisitko tosiaan, että hän yrittää päteä "ammattinsa" kautta?

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja kerron sen mielelläni, jos kysytään. Olen erittäin tyytyväinen ammattiini. Muuten puhun kyllä mieluummin yleisistä asioista tai vaikka harrastuksistani.

Olen myös opettaja ja en koskaan kerro ammattiani jos sitä ei kysytä. Uudessa seurassa aivan toivon ettei sitä kysytä koska se että on opettaja on monelle kuin kirosana.

Mutta en yleensäkään ymmärrä sitä että ollaan heti puhumassa ammateista.

En ole kertaakaan tainnut kertoa ihmisille ammattiani kysymättä. Useimmiten se kyllä kysytään. Kai se on jotenkin opittu tapa kysyä ihmisen ammattia, koska onhan se osa ihmisen persoonaa. Itse olen lakimies. Voisin jopa sanoa että en mielelläni sitä kertoisi, koska ihmiset tuntuvat sen jälkeen jotenkin vierastavan minua. Onko se sitten jotenkin "kova" ammatti ja tekee minusta jollain tavalla luotaan työntävän?

N30

Tykkään ammatistani mutta en kerro sitä esim harrastusporukoissa, koska en jaksa sitä "juttuideoiden" tulvaa, mikä siitä usein seuraa tyyliin, miksi et tee siitä tästä tuosta aiheesta...

Siis olen toimittaja, 13

En vaikka tapettais!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuin turvarievuksi todistaakseen muille, että olenhan tässä minäkin jotakin sentään.

Riippuu ihmisestä. Jos joku kertoo sinulle olevansa kaupassa töissä ja inhoavansa sitä, niin kokisitko tosiaan, että hän yrittää päteä "ammattinsa" kautta?

Olisi sekin vähän noloa. Että ahaa, okei, menet joka päivä vapaaehtoisesti töihin joita inhoat. Hmm. Mitäpä tähän vastaisi. Että aiotko jatkaa noin loppuelämäsi vai haluatko tässä nyt enemmänkin keskustella henkilökohtaisista ongelmistasi vai mitä haluat.

up