Elämänne suurin järkytys

Kai se on isän yllättävä sydäri. 

Paljon ikävää on sattunut, mutta ei niitä tapahtumia voi kuvailla järkytykseksi.

Täällä on niin kamalia asioita kerrottu, että ajattelin, pitäisikö sittenkin vastata jotain traagisempaa kuin herpes ja norovirus, esimerkiksi se, kun sain 14 vuotta tapahtuneen jälkeen tietää isäni kuolleen sairaskohtauksen sijaan oman käden kautta, tai se, kun kuulin harrastuskaverini kuolleen ulkomailla tässä samassa harrastusporukassa olleen puolisonsa murhaamana, tms. mutta se ei olisi ihan totta. Nuo toki järkyttivät, mutta eivät yhtä paljon kuin erittäin raivokkaaseen norovirukseen sairastuminen, jonka vuoksi oksensin tunnin sisällä sappinesteetkin pihalle, paskoin mieheni paikalle soittaman ensihoitajan päälle kun hän nosti minua lattialta jonne olin alastomana pyörtynyt ja tulin tajuihini vasta Acutassa, missä makasin lähestulkoon polvet leuassa lastensängyllä, koska sinä iltana oli ruuhkaa ja kaikki isot sängyt varattu ja välittömästi herättyäni oksensin syliini sappinestettä. Tärisin niin että koko sänky natisi, tippapulloni vaihdettiin melkein heti herättyäni toiseen eli olin varmaan ollut siellä jo aika kauan tiedottamana, toinen pakarakin oli turta piikeistä mitä sinne oli pistetty, voi nyyh sentään kun kuulostaa tässä säälittävältä mutta oikeasti pelkäsin kuolemaa tuossa tilassa. Olen ykköstyypin diabeetikko ja vielä muutamia tunteja aikaisemmin olin laittanut normaalisti insuliinia, eli senkin vuoksi tilani oli aika paha. Taysissa laskettiin oksennuskertani, minulla on luvutkin vielä tallella muistona, mieheni mukaan oksensin tunnin aikana 5 kertaa, ambulanssireissun aikana ruokaa oksensin 2 kertaa, sappinestettä 7 kertaa ja tyhjää 4 kertaa, Taysissa sappinestettä 5 kertaa ja tyhjää 12 kertaa, lisäksi laskin alleni 3 kertaa osastolla enkä osannut edes hävetä sitä. Vasta jälkikäteen ajattelin että miltähän siitä hoitajapojasta tuntui mennä kolmatta kertaa riisumaan ripuliinsa peittynyttä parikymppistä akkaa, hakea taas kerran hänelle uudet vaatteet, pestä pikaisesti suihkussa (olin menettänyt nestettä niin paljon että keho oli mennyt jonkinlaiseen shokkitilaan, en saanut yöllä edes painettua sitä hälytysnappia, naapurisängyn rouva oli niin ystävällinen että auttoi keskellä yötäkin) ja vaihtaa kolmannen kerran vuodevaatteet. Onhan hän varmasti nähnyt paljon pahempaa, mutta vaikka siinä tilanteessa alaston, tärisevä ja ripulin peitossa oleva keho, joka haisi kuivuneelta oksennukselta ja jonka käsiä ja jalkoja hoitajapoika joutui nostelemaan suihkussa, ei nolottanut, niin jälkikäteen mietin, että se olisi voinut nolottaa. Hyi että, oksettaa ajatellakin tuota vuorokautta, seuraava päivä oli Luojan kiitos jo parempi. Ensin pelkäsin, että kuolen, ja lopulta toivoin että kuolen.

Myös herpeksen voimakkuus ja ylipäätään sen diagnoosin saaminen oli järkytys. Kestän kipua hyvin, mutta joka toinen kuukausi puhkeava genitaaliherpes ylittää sietokykyni heittämällä. Parikymmentä märkivää, etusormen pään kokoista rakkulaa, ympäri häpyhuulia kiertävät haisevat viillot, haljennut väliliha, klitoriksen peittävät patit ja peräaukon ympäröimät, syvät haavat saavat minut itkemään ja oikeasti järkyttymään sen voimakkuudesta lääkityksestä huolimatta joka kerta. Sen myötä nousee kuume, imusolmukkeet paisuvat palloiksi ja vessassa käyminen on tehtävä kylpyammeeasa. Kipulääkkeet onneksi helpottavat kolmen-neljän ensimmäisen päivän jälkeen, mutta sitä ennen se on kidutusta.

Aika paha tilanne sulla on ollu kyllä jos oot sappinestettä oksentanu. Sitä ku erittyy ruoansulatukseen vasta suolistossa.

Taidat puhua nyt vatsahapoista.

Vierailija kirjoitti:

Kun heräsin sairaalavuoteelta ja minulle kerrottiin mun yrittäneen itsemurhaa. Oikeestaan pahin järkytys tapahtuneesta on tullut vasta näin muutama vuosi myöhemmin. Olin vajaa viikko ennen tapahtunutta aloittanut SSRI-lääkityksen.

niin. ja mä en taas ois hengissä ilman ssri-lääkitystä!

esikoista odottaessa iski paha raskausmyrkytys, heräsin nukutuksessa tehdyn hätäsektion jälkeen teholta,

letkuihin kytkettynä, puolisokeana, turvoksissa ja hämilläni...

ihan sellaiseksi en ollut ollut kuvitellut esikoiseni syntymää !

äiti tuli käymään itkua niellen, mies oli totinen kuin hautajaisissa, kaikki kuiskailivat koska lääkäri oli niin käskenyt tehdä.  olin teholla viikon, sitten pääsin normiosastolle jossa vietin 2vkoa saaden joka ilta veritulppaa ehkäisevän piikin vatsaan . en jaksanut lukea, en saanut katsoa telkkaria, menetin ruokahaluni ja mies kiikutti minulle hädissään viinereitä että söisin edes jotain!

pahin järkytys iski kuitenkin jälkeenpäin, kun ymmärsin miten vakavasti sairas olin ollut ja että vauva olisi voinut kuolla :( että tuo reipas eskarilainen ei ole itsestäänselvyys, siinä olisi voinut käydä pahasti. toiselle tai molemmille

Omalla kohdallani järkyttävintä on lapsettomaksi jääminen vuosien yrityksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee mieleen vain muutama pienempi järkytys (ehkä hyvä niin)

Esim. Minulla todettiin klamydia kun olin seurustellut silloisen poikakaverin kanssa useamman kuukauden. Ensimmäinen ja tähän mennessä viimeinen sukupuolitauti, joka minulla on ollut.

Myös ex-avopuolison ensimmäinen raivokohtaus (selvinpäin) järkytti ja säikäytti. Olin raskaana ja pelkäsin todella henkeni puolesta. Soitin vessasta itkien äidilleni pitäen samalla oven lukosta kiinni kun mies yritti avata ovea toiselta puolelta.

Se miten kipeä olin synnytyksen _jälkeen_. Tiesin synnytyksen sattuvan mutta se ettei tule kakka pariin päivään (heh) oli tuskallista enkä voinut lisäksi pariin viikkoon kävelläkkään kunnolla kun repesin niin pahasti. Koko alapää oli ihan turvonnut ja pissalla käydessä teki mieli itkeä.

mistä miehesi raivostui? Mitä äitisi teki?

Lääkis kirjoitti:

Aika paha tilanne sulla on ollu kyllä jos oot sappinestettä oksentanu. Sitä ku erittyy ruoansulatukseen vasta suolistossa.

Taidat puhua nyt vatsahapoista.

Minkälaista on vatsahappo? Entäs sappieste? Kumpaa on se kirkkaan kellertävä neste jota oksentaa kun vatsa on täysintyhjä??

Rekkalesbo yritti kerran iskeä keskellä päivää julkisessa paikassa. Ilmeisesti laamaannuin kun vasta jälkikäteen ymmärsin mitä oli tapahtunut. Ei siis ahdistellut, eikä mitään tuollaista, mutta yritti siis kuitenkin iskeä. Näytän sukupuolettomalta, enkä ole naisellinen, mutta en ole lesbo. En myöskään tehnyt mitään, jonka olisi voinut tehdä kiinnostuksen osoitukseksi. En siis tiedä, mistä päätteli, että voisin olla kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun tajusin viimein tänävuonna että yle on syöttänyt propagandauutisia ties kuinka monta kymmentä vuotta suomen kansalle. Tajusin myös että suuri osa salaliittoteorioista on ainakin osittain totta.

En tiedä kuinka jatkaa, olen hyvin järkyttynyt.

Anna esimerkki salaliittoteoriasta, joka on järkytykseksesi osoittautunut paikkansa pitäväksi.

Ohis: Ihmiskunnan historia on täynnä salaliittoja. Miksi nykyaika olisi jotenkin erilainen?

Lääkis kirjoitti:

Aika paha tilanne sulla on ollu kyllä jos oot sappinestettä oksentanu. Sitä ku erittyy ruoansulatukseen vasta suolistossa.

Taidat puhua nyt vatsahapoista.

Kyllä ihan sappinesteistä puhun.https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oksentaminen Lue tuolta osio "koostumus". Toistuvan oksentamisen myötä ja muun sisällön loputtua ihminen alkaa oksentaa sappinesteistään.

Vierailija kirjoitti:

Lääkis kirjoitti:

Aika paha tilanne sulla on ollu kyllä jos oot sappinestettä oksentanu. Sitä ku erittyy ruoansulatukseen vasta suolistossa.

Taidat puhua nyt vatsahapoista.

Minkälaista on vatsahappo? Entäs sappieste? Kumpaa on se kirkkaan kellertävä neste jota oksentaa kun vatsa on täysintyhjä??

Vatsahappo voi olla väriltään vaihtelevaa, mutta sappinestettä erittyy ruoansulatukseen vasta pohjukaissuolessa kahden mahan sulkijalihaksen jälkeen, kun ruoansulatuksen hormonitoiminta antaa käskyn erittää aineiden hajotukseen liittyvää sappinestettä (lipidien hajotus) ja natriumvetykarbonaattipitoista haimanestettä, joka luo pohjukaissuolen entsyymien vaatiman neutraalin tilan suolistoon. Eli sappineste erittyy neutraalissa tilassa, ei mahan sisällä happamissa olosuhteissa.

Mulle on tapahtunut useita järkyttäviä asioita , esim. parisuhdeväkivaltaa. Kuitenkin eniten on järkyttänyt se, kun oma mieli alkoi murentua: asiat eivät pysyneet mielessä, tuntui että en enää ole oman elämäni ohjaimissa, minulle tuli näköhäiriöitä... Pahinta oli se, että tajusi sekoavansa. Se hallinnan menetys oli todella pelottavaa.

ihan kamalaa lukee näitä! Voimia!!

Järkytyin kun meinasin aamulla myöhästyä junasta! Onneksi ehdin vaikka sydän pamppaili kahtasataa.

Lapsen itsemurha tämän ollessa yläkouluikäinen. Tänä kesänä hän täyttäisi 24 vuotta. Asia, josta ei tule koskaan pääsemään yli, mutta jonka kanssa on opeteltava elämään. Päivä kerrallaan.

Koko lapsuus v. lestadiolaisuusperheessä. Loputon määrä sisaruksia, isä hakkasi ja äiti vain makasi masentuneena. Kotona kamala sekamelska aina, ketään ei kiinnostanut mikään ja elämä oli kaikin puolin yhtä sekasortoa. Viimieinen niitti oli se, kun kerroin olevani lesbosuhteessa ja minut nakattiin pihalle (olin vielä ala-ikäinen). Ei ole ikävä isää.

Vierailija kirjoitti:

Koko lapsuus v. lestadiolaisuusperheessä. Loputon määrä sisaruksia, isä hakkasi ja äiti vain makasi masentuneena. Kotona kamala sekamelska aina, ketään ei kiinnostanut mikään ja elämä oli kaikin puolin yhtä sekasortoa. Viimieinen niitti oli se, kun kerroin olevani lesbosuhteessa ja minut nakattiin pihalle (olin vielä ala-ikäinen). Ei ole ikävä isää.

Entäs jos olisit ollut nainen tuollain uskovassa perheessä, ja vanhempasi olisivat saaneet tietää, että olet abortoinut sosiaalisiin syihin perustuen tulevan lapsesi?

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuminen esikoisen jälkeen. Olin hyvin vakavasti sairas, ja se jätti minuun syvän trauman ja järkytyksen. Psykoterapiassa olen purkanut asiaa. Esikoisellemme olemme puhuneet asiasta hänen ikätasonsa huomioon ottaen.

Vierailija kirjoitti:

Tähän asti eniten on järkyttänyt ultraavan lääkärin sanat "Valitettavasti en löydä sykettä." On ne sanat aiemminkin mulle sanottu ekalla kolmanneksella, mutta viimeksi järkytyin, kun en ollut enää niin pitkällä raskaudessa osannut pelätä, eli 9. kuulla.

Samoilla sanoilla kolmesti ja viimeisimmässä 8. kuulla. Voimia sinulle!