Tahtoisin vastauksia uskovilta tähän
Tuli tuossa " kuolema pelottaa" -ketjua lukiessani mieleeni tällaista:
Kun uskoo ja herätetään kerran kuolleista taivaan paratiisiin Herran kanssa, niin kuinka voi olla siellä silti onnellinen, jos kerran ei- uskovaiset joutuvat kadotukseen ja kadotukseen on saattanut joutua omia rakkaita? Että tähän uskovat, vastatkaa nyt! Olisitko onnellinen päästessäsi taivaaseen, kun vaikkapa oma lapsesi, puolisosi ja äitisi olisi joutunut kadotukseen?
Tämä on asia, mikä on minua aina lievästi sanoen hämmentänyt. Valaiskaa nyt minua. Voin uskoa itse, pyytää itselleni ja rakkailleni uskon lahjaa ja pelastusta, mutten voi varmistaa kenestäkään krintinuskovaista. En voi varmistaa, että löydyn taivaasta rakkaitteni kanssa. Tällaisen uskon mukaan saatan olla siellä ilman kaikkia " maan päällisiä" rakkaitani. Sekö on sitten autuutta?
Kommentit (92)
Vierailija:
Ei-uskovaistenkin lapset, jotka eivät ole Jeesuksesta ja Jumalasta kuulleetkaan? :-o
entäs ne jotka eivät ikinä saa edes kolmiyhteydestä kuulla, kun asuvat jossain kehitysrämeikössä? Onko silloin valinnan mahdollisuutta, kun et tiedä edes mistä valita? Taivaaseen vai helvettiin?
Siksi pitäis koittaa kertoa lähimmilleenkin Jeesuksesta, vaikka se usein koetaan tuputtamisena ym. toisaalta, taivaan oloja on vaikee käsittää täällä, kun ollaan vielä kiinni tässä maallisessa maailmassa ja sen murheissa.
itse joudumme täällä epätäydellisessä maailmassa kaiken hyvän kokemaan kivun kautta, näin kärjistetysti.
Vierailija:
Joten kristittyjen Taivas tuntuu ihan tunteettomalta paikalta. Ei tunneta yhtään mitään, koska miten " tunnistat" ilon jos et tunnista suruakaan jne.
Ne hän ovat viattomia Luojan luomia. Mitenkäs ne? Jotkut uskovat, että eläimilläkin on sielu jotkut eivät. Riippuuko siis katsantokannasta?
Tarkoitan siis jos kuolemme 78vuotiaina niin olemmeko noin vanhoja taivaassakin? Tai jos joku kuolee 22vuotiaana niin onko hän sen ikäinen sitten siellä taivaassa?
Niinpä. Tämän minäkin tahtoisin tietää. Vai olemmeko näkymättömiä ja iättömiä sieluja pelkästään?
Kukaan kovin viisas ei VOI uskoa taivas/helvetti asetelmaan!
Kun ei minulle tulisi mieleenkään sanoa, ettei sinun Jumalaasi ole olemassa. Minusta se olisi röyhkeää. Kuitenkin minulle ilmeisesti voit tulla väittämään, että minun panteistinen maailmankatsomukseni, johon kristilliset Jumalat ja Jeesukset eivät kuulu, on väärä, ja joudun näin ollen helvettiin..? Eikö se ole röyhkeää?
Vierailija:
Siksi pitäis koittaa kertoa lähimmilleenkin Jeesuksesta, vaikka se usein koetaan tuputtamisena ym. toisaalta, taivaan oloja on vaikee käsittää täällä, kun ollaan vielä kiinni tässä maallisessa maailmassa ja sen murheissa.
Tämä maanpäällinen kehomme jää tänne mätänemään tai mitä nyt sitten tekeekin, sielu menee taivaaseen. Ei ruumis. Kuten ei myöskään elukat, kun ei niillä ole sielua. Joten, ei meillä ikääkään ole kun ei ole sitä ikääntyvää ruumista. Eikä aika muutenkaan enää " Kulu" , vaan alkaa iäisyys. Sitä on tietty ihmisen vähän hankala käsittää.
voiko todella olla niin, että vain_uskolla pelkästään on merkitystä? Että joku joka voi toistaa vaikka Hitlerin teot pääsee taivaaseen, kunhan vain uskoo (ja joskus katuu) ja joku toisille paljon hyvää rakkaudesta tehnyt ei-kristitty hindu joutuu helvettiin, että heipat vaan!? Itse Jumalahan on Rakkaus ja kenties omantuntomme äänikin. Tuntuu ristiriitaiselta, että voisi tehdä mitä vaan toisille ja uskolla pelastut. Eihän täällä elämällä ole silloin tarkoitusta ainakaan rakastamisen ja opiksiottamisen kannalta.
Siihen tarvitaan Jumalan armo, johon ei tarvita muuta kuin usko siihen.
Joku uskoo ja luottaa Jumalan armoon ja teurastaa tuolla toisia ihmisiä (eläimillähän ei teistä ollut paljon väliä?), kun kyllä hänet varmaan armahdetaan, eikä oikein voi itselleen mitään. Eikö tämä ole armonlahjaan uskomisen väärinkäyttöä?
Oletko kuullut uskon hedelmistä? Ne ovat niitä tekoja jotka usko saa ihmisen tekemään.
pirtelö:
Joku uskoo ja luottaa Jumalan armoon ja teurastaa tuolla toisia ihmisiä (eläimillähän ei teistä ollut paljon väliä?), kun kyllä hänet varmaan armahdetaan, eikä oikein voi itselleen mitään. Eikö tämä ole armonlahjaan uskomisen väärinkäyttöä?
Jos hän katuu tekojaan ja uskoo syntinsä anteeksi ja alkaa elämään niinkuin Jumalan lapsen tulee raamatun mukaan elää, hän pääsee taivaaseen.
Elävät tämä maanpäällisen elämän täsyin itsekkäästi, sikaillen ja toisia ihmisiä inhoten ja ylpeänä kailottavat paratiisin odottavan.. järkyttävää!
On hyviäkin uskovaisia paljon, mutta paljon myös täysin itsekkäitä sikoja!
Pitääkö esim. pedofiili-isää kunnioittaa? " Älä tapa" - koskeeko se vain ihmistä? Entä jos täytyy itsepuolustukseksi tappaa? (esim. sodassa)
pirtelö:
Tunnen ihmisiä, jotka ovat tehneet tietoisen uskonratkaisun 12-14 vuotiaana. Jotkut sen ikäiset kuitenkin tuntuvat liian nuorilta tekemään selkeästi itsenäistä uskonratkaisua. Jumala kuitenkin tietää, joten itse en stressaa tässä asiassa.