Haluan eroon miehestä!
Tiedän olevani säälittävä, että olen antanut monta tilaisuutta yrittää uudelleen, alkoholisti ja narsisti on siis mieheni, joo itse vasta kakskytvee nuori nainen ja (aatellu aina et vanhemmat miehet osaa käyttäyty), ja mies yli kolmenkymmenen. Aina lupaa parhaansa ja minä (pöhlö) uskon sen! Nyt saa riittää! Hetken tuntuu siltä mutta sitten taas mielikuvitus( kyllä se muuttuu) valtaa mielen. Tän läpikäyneenä jo yli vuoden päivät mun voimat on loppu. Haluan eroon tosta miehestä jota muka niin paljon rakastan... kavereilta pyytäisin apua jos niitä ois.
Kommentit (7)
Äiti ja sisarukset käskeny aina lähtemään/jättämään, kun käyny mun päälle jättäen siitä arvet,ehkäpä ikuiset.
Tyhmänä en ole kuunnellut, mutta nyt haluan tätä oikeesti, muuttua tästä paskasta ja elää!. Mutta niin helvetin vaikeaa kun tiedä mihin sitten ottaa yhteyttä?
Ota vuoteesi ja käy. Ei alkkis lopeta juomista, jos ei itse halua. Skeptinen olen tuon narsismidiagnoosin suhteen, mut se on vähän monimutkaisempi juttu. Joko kärsit ja alistut kohtaloosi tai lähdet. Ota itse selvää paikkakuntasi mahdollisista auttajista, turvakoti, seurakunta jne.
Jos auttajia ole, niin teet kaiken itse. Aloita siitä, että kartoitat budjettisi. Jos olet tuloton, niin ota yhteyttä soskuun. Hommaa asunto ja samalla kun teet muuttoilmoituksen, asetat väestörekisteriin osoitteenluovutuskiellon. Muista myös ottaa yhteyttä puh.operaattoriisi ja kieltää osoitteen luovutus, niin sun ei ole pakko vaihtaa puh.nroa. Tai vaihda salaiseen nroon.
Muutat mieheltä salaa, otat mukaasi vain tärkeimmän ja sen, minkä voit. Tavara on vain tavaraa ja uutta välttämätöntä löydät vaikka kierrätyksestä. Parempaa voit hankkia pikkuhiljaa. Sit vaan elät elämääsi, unohdat miehen ja annat itsellesi anteeksi, että olit niin helvetin typerä kun menit tuhlaamaan niin pitkän ajan elämästäsi tuollaiselle kusipäälle. Sit rakastat itseäsi ja teet kaikkia niitä asioita, joista nautit ja uskot olevasi sen arvoinen. Seuraavan miehen jonka otat, on syötävä kädestäsi.
Aloittaja!
Olin vielä samassa tilanteessa muutama kuukausi sitten. Minäkin vasta parikymppinen, mies 30. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa..
Aloitat vaan rauhallisesti järjestämällä itsesi pois miehen luota. Etsi oma asunto tai muuta vanhemmillesi. Siitä sitten vähän kerrallaan jatkat asioiden järjestelyä.
Miehellekin voit yrittää puhua, niin että ero onnistuisi sopuisammin, mutta pahimpien kanssa sekään ei varmasti toimi.
Sä pystyt kyllä siihen!
Itse olin henkisesti kiinni miehessä joka käyttäytyi joltisenkin narsistisesti, vaikka ei asuttu yhdessä. Meni muutama vuosi, on/off, ja aina palasin. Kamalan kuluttavaa. Lopulta kun jostain sain voimia todeta, että tämän ihmisen kanssa ei kannata olla enää koskaan missään tekemisissä, ja sain katkottua välit, niin meni silti vielä jotain 6kk ikävöidessä. Olin vaan päättänyt, että yhteyttä ei enää oteta, ja sitkuttelin. Mutta ihme kyllä, kun aikaa kului, jossain vaiheessa jotenkin valkeni. Että miten sokea olin ollut, ja miten paljon onnellisempaa elämä on ilman sitä ihmistä. Ja nyt, vuoden päästä en kertakaikkiaan enää tajua, mikä mut piti siinä ihmisessä kiinni, sillä silmät ovat avautuneet kaikkiin hänen pieniin ärsyttävyyksiin, puhumattakaan tökeröstä käytöksestä! Usko pois, vaikka se eroaminen vie voimia ja aikaa, niin lopulta tulee se hetki kun hoksaat täydellisesti, miten hukkasit aikaa tollaisen ihmisen kanssa. Pitää vain aloittaa siitä täydellisestä välien katkaisemisesta - ei ehkä sotaisasti, mutta niin että sen kumpikin todella tajuaa. Pääset siitä vaikutuspiiristä pois. Tsemppiä.
Miten niin mihin ottaa yhteyttä? Etsi oma kämppä ja muuta pois.
Ei ne alapeukutukset tai tykkäykset auta, kellään samankaltaisia kokemuksia? Tavallaan riippuvainen ihmisestä, mutta silti pakko päästä siitä eroon jos haluaa elää.