Käyttämättömät kihlasormukset

Sormus oli kädessä, avokki nenän edessä, eikä kosintaa kuulunut. Erikoinen tilanne. Mahtaako mies ymmärtää ollenkaan, mitä kosiminen tarkoittaa?

Esikoista odotetaan mutta keskusteluun elämästä ei kyetä.

Voisin kuvitella, että miehesi "pilasi" suutuspäissään kosinnan näyttämällä sormukset ja paljastamalla aikeensa. Nyt kun asia on otettu esiin riidan aikana (jos oikein ymmärsin?), miehesi on ehkä vaikea palata siihen. Mitä jos itse ottaisin asian puheeksi? Aloittaisit sillä, että tiedät olleesi ärtynyt ja että teillä on ollut paljon riitoja, mutta kerrot, miltä kihlaus ja avioliitto sinun mielestäsi tuntuisivat (hyvältä, toivottavasti...) ja että jos mies vielä haluaisi, haluaisit mennä hänen kanssaan kihloihin. Jos kaikki menee hyvin, voisitte vielä suunnitella jotain tavanomaisesta poikkeavaa kihlajaispäivänne ohjelmaksi, joka ehkä auttaisi pyyhkimään pois tuon "huonon aloituksen".

No, melkeinhän tuo on tylympää: näyttää sormus ja sit perääntyä kuin tuo youtube-feikkikosinta..

Minä tunnen pariskunnan, jossa nainen halusi naimisiin kovasti mutta se ei oikein edennyt.

Sitten, kun tulivat raskaaksi, niin mies kosi. Sormus lensi silmille, koska "omana itsenäni en kelvannut, mutta lapsen haluaisit omaan sukuusi".

Että onnea vaan. Tosin pikkuisen ne hormonit rauhoittui sitten kun oli saatu se rakkauden hedelmä pukattua maailmaan ja vuoden ikäiseksi.

Karkauspäivä.

Juupaseipäs kirjoitti:

Kosia vai eikö kosia??

Olemme yli kolmekymppinen pariskunta ja odotamme esikoistamme syntyväksi keväällä. Parin vuoden seurusteluaikamme oli ihanaa ja rakkauden täyteistä ja mieheni puhui useasti, että haluaisi mennä kanssani naimisiin joskus. Nyt, raskauden aikana naimisiinmenopuheet ovat karisseet, luultavasti "raskaan raskauden" ja useiden riitojen vuoksi.

Kuukausi sitten erään riidan tiimellyksessä hän veti esiin sormuksen ja sanoi että oli aikonut kosia minua lähiaikoina. En tiedä kuinka minun olisi pitänyt reagoida, ilahtua?? En osannut olla muuta kuin hämilläni..

no riidat sovittiin ja asia jäi sikseen. Kosintaa ei ole kuulunut eikä asiaan ole enää palattu. Pitäisikö minun tulkita tilanne, että asia oli nyt tässä ja unohtaa koko kihlaus?? Omituinen tilanne...

Anna hälle nyt aikaa. Hän varmaankin haluaa kosia sinua, mutta ehkä aika ja paikka ei ole ollut oikeat. Raskausaika voi olla tressaavaa, tunteet jyllää laidasta toiseen. Se on ihan normaalia. Mutta maltti on nyt valttia.

En ole ikinä painostanut tai vihjaillut kihlautumisesta, koska olen ajatellut että kaikki tapahtuu aikanaan ja omalla painollaan. Olen toki ilmaissut jo ennen raskautumista, että haluaisin olla hänen kanssaan aina ja mennä joskus naimisiinkin.

Sormusten osto oli todellakin yllätys ja olin kuin puulla päähän lyöty, että hän esitteli sormusrasiaa keskellä riitaa?! Ja varsinkin kun hän ei ole palannut asiaan mitenkään jälkeenpäin vaikka riidat on sovittu aikoja sitten.

Mietinkin, että pitäisikö minun ottaa asia puheeksi?? Tuntuu jotenki hassulta minun alkaa puhua kihloista, mikäli hän on sen aikomuksen heittänyt ilmoille, luulisi hänen saattavan myös "loppuun"... Tälläinen säätäminen ja murehtiminen vie ilon koko tapahtumalta. Feikkikosinnaltapa tämä tosiaan tuntuu.