Lue keskustelun säännöt.
En osaa enää kommunikoida ihmisten kanssa
18.02.2016 |
On jotenkin lannistavaa. En osaa enää kommunikoida ihmisten kanssa. Ei ole kyse siitä, ettenkö jaksaisi esim. pitää yhteyttä. Minä jaksan, ja yritän, mutta epäonnistun. Vanhat ystävätkin tuntuvat etäisiltä ja vaivaantuneilta kanssani. Kaikille muille tunnun olevan täysin näkymätön. Jopa nettikeskusteluissa saan vastaukseksi vain sirkkojen sirinää, kun kirjoitan jotain.
Tuntuu, että taannun koko ajan ja uppoan yhä enemmän oman pääni sisälle. Lauseiden muodostaminen tuntuu nykyään vaikealta, koska tuntuu niin turhalta yrittää laittaa ajatuksia muiden luettavaksi/kuunneltavaksi. Pian en jaksaa enää edes yrittää. Ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta! Ja ei, en väitä, että ketään olisi pakko edes kiinnostaa. Mutta ei se silti ole mieltäylentävää todeta, että on totaalisen epäkiinnostava persoona ja kykenemätön ylläpitämään normaalia kanssakäymistä. Tulee mieleen ala-asteen keskustelut siitä, kuka on "suosittu" ja kuka ei. Ehkä niissä oli enemmän totuutta kuin olisi arvannutkaan. Olen tajunnut, että olen lähtökohtaisesti epäsuosittu. Sellainen ihminen, josta kukaan ei sano "ai että, olisipa kiva tutustua tuohon tyyppiin". Ei tämä ole mitään itsesääliä vaan ihan faktaa. Joistain ihmisistä vaan ei pidetä.
Onko kohtalotovereita? Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sä kommunikoit, ei mitään vikaa ilmaisussa. Jos miettisit vaihteeksi jotain muuta kuin itseäsi?
Ymmärrän, että ensimmäisenä tulee mieleen, että ongelmani olisi tuossa: puhun aina vain itsestäni, mietin aina vain omaa napaani, jne.
Mutta kun ei ole. Puhun ehkä 20% omista asioistani, 80% kaikesta muusta.
Ihan oikeasti, ongelmani ei ole siinä, ettenkö ottaisi muita huomioon. Minussa on jotain muuta "vikaa", minkä takia minusta ei erityisesti pidetä ja tunnen olevani irrallaan. En valita tyhjästä tässä. Minä olen ihan oikeasti se ihminen, jonka olemassaolo unohtuu kaikilta ja jonka kanssa ei haluta jatkaa keskusteluja tai tehdä ikinä mitään. Vaikka osaan näpytellä muutaman lauseen AV-palstalle, se ei tarkoita, että kaikki olisi ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että tämä ketju nyt kertoo minusta itsestäni sen takia, että... no, päätin aloittaa ketjun ongelmastani.
En oikein ymmärrä, miten siitä voi päätellä, että ajattelen aina vain itseäni.
Puhut kokemuksistasi vanhojen tuttujen kanssa ja jossain nettimaailmassa, mutta miten käy jos laajennat piiriäsi uusiin harrastuksiin tms.? Ei kannata antaa heti periksi.
Vierailija kirjoitti:
Puhut kokemuksistasi vanhojen tuttujen kanssa ja jossain nettimaailmassa, mutta miten käy jos laajennat piiriäsi uusiin harrastuksiin tms.? Ei kannata antaa heti periksi.
Yritetty on. Uusien tuttavuuksien kanssa on vieläkin tuskallisempaa kuin vanhojen. Vanhat tutut ja (ex-)ystävät sentään ovat tottuneet minuun.
Juuri jonkin aikaa sitten yritin tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa minulla on yhteinen kiinnostava harrastus. Minulla oli tämän porukan kanssa paljon yhteistä muutenkin kuin vain tuon yhden harrastuksen myötä. Luulin, että meillä synkkasi hyvin, mutta hyvin nopeasti huomasin olevani keskusteluissa näkymätön. Saan vain yksisanaisia hymiöllä varustettuja vastauksia :) viesteihini, ja jos ehdotan jotain (esim. tapaamista), ehdotus jätetään yksinkertaisesti huomiotta.
Eikä ole ainoa kokemus tämä. En sentään niin epätoivoinen ole, että jäisin roikkumaan tuttavuuksiin, jotka tekevät selväksi, ettei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten työpaikalla sujuu? Oletko kokenut samaa siellä?
Olen vähän samanlainen.
"Meillä yksinäisillä on ikävystyttävä tapa puhua itsestämme." Mistäköhän se voisi johtua? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulen etten enää osaa. Varma en voi tietenkään olla, koska ei minulla ole mitään sosiaalisia kontakteja. Olen ollut epäkiinnostava ja näkymätön kai koko elämäni, niinpä ei ole mitään vanhoja tuttavia tai ystäviä, sukulaisten kanssa en ole tekemisissä myöskään.
En tiedä mistä johtuu, mutta minusta keskustelukulttuuri on muuttunut. Enää ei keskustella ystävällisesti ja kohteliaasti. Kaipaan kovasti ystävällistä keskustelua kiinnostavista asioista, mutta niin ettei mennä henkilökohtaisuuksiin eikä syvällisyyksiin. Ei liioitella, ei vain hutkita väitteitä, ei panetella eikä juoruta. Ei heti panikoida tilanteesta pois ja vedota kiireisiin.
Onneksi itselläni on sentään muutama tuttava ja ystävä ja yksi harrastusympäristö, jossa se on vielä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta noinhan se menee, kun ikää tulee niin sosiaaliset suhteet laimenee. Näin se vain on.
Olen varmaan naiivi höpsö, mutta uskon että kukaan ei ole niin uniikki ettei samankaltaisia löytyisi. Pitää vaan sitkeesti yrittää löytää se itselleen oikea ympäristö. Netin hyviä puolia on se, että tämä on mahdollista. Kirjat, leffat, ruoka, liikunta, luonto, eläimet....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niimpä. Mikä ihmisiä nykyään vaivaa!?
Siis tuo, että ei osata enää jutustella?
Jospa löydät ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla myös hiljaa. Eivät ne sanat ole ainoa kommunikaation väline. Eivät edes se tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan naiivi höpsö, mutta uskon että kukaan ei ole niin uniikki ettei samankaltaisia löytyisi. Pitää vaan sitkeesti yrittää löytää se itselleen oikea ympäristö. Netin hyviä puolia on se, että tämä on mahdollista. Kirjat, leffat, ruoka, liikunta, luonto, eläimet....
Voi mä olen niin monet kerrat miettinyt, että olisipa juuri tuollainen kaveri tai ystävä..
Sellainen, jolle voisi lähettää vaikka kuvaviestin jostain metsästä löytyneestä hienosta tikankolosta tai sienestä! :D
Joo mä tiedän, olen outo tässä nykyajan pintaliito yhteiskunnassa.
Mutta näköjään meitä on muitakin. :)
10 jatkaa: tuntuu myös, että hienotunteisuus on kadonnut, ja ihmiset hyökkää kovin henkilökohtaisilla kysymyksillä. Ikään kuin vaaditaan jotain statuspäivitystä: työ, terveys, sairaudet, ihmissuhteet, lasten menestyminen.
Ainakin minun elämäni on niin monimutkaista, että en osaa selittää suoralta kädeltä, tai halua aina vastata. Ihan kuin sellaisen sietokyky olisi laskenut, vaikkei mulla taas ole koskaan ollut mitään vaikeuksia kestää sitä, että keskustelukumppani ei halua selittää jotain aihetta. Löytyyhän sitä muuta puhuttavaa.
Minusta kuulostat ihan kiinnostavalta ilmaisun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinhän sä kommunikoit, ei mitään vikaa ilmaisussa. Jos miettisit vaihteeksi jotain muuta kuin itseäsi?
Ymmärrän, että ensimmäisenä tulee mieleen, että ongelmani olisi tuossa: puhun aina vain itsestäni, mietin aina vain omaa napaani, jne.
Mutta kun ei ole. Puhun ehkä 20% omista asioistani, 80% kaikesta muusta.
Ihan oikeasti, ongelmani ei ole siinä, ettenkö ottaisi muita huomioon. Minussa on jotain muuta "vikaa", minkä takia minusta ei erityisesti pidetä ja tunnen olevani irrallaan. En valita tyhjästä tässä. Minä olen ihan oikeasti se ihminen, jonka olemassaolo unohtuu kaikilta ja jonka kanssa ei haluta jatkaa keskusteluja tai tehdä ikinä mitään. Vaikka osaan näpytellä muutaman lauseen AV-palstalle, se ei tarkoita, että kaikki olisi ok.
Sä voisit olla mä. Mä oon miettinyt ihan samaa ja samaan lopputulokseen olen tullut, että jokin sellainen piirre mussa on mikä saa ihmiset unohtamaan mut. Useampikin kaveri on kadonnut elämästä ihan tuosta noin vain, sanaakaan sanomatta. Eivät vaan enää soita enää koskaan eikä vastaa puhelimeen. Ihan kuin mua ei tosiaan olisi oikeasti olemassa.
Oletko joskus puhunut videolle ja katsonut? Voi olla yllättävää, miten erilaiselta oma puhe ja elekieli näyttävät ulkoa katsottuna.
Ap, sinussa ei ole mitään vikaa.
Älypuhelimet ovat tappaneet kommunikoinnin ja aidon yhteyden ystäviin.
Hyvinhän sä kommunikoit, ei mitään vikaa ilmaisussa. Jos miettisit vaihteeksi jotain muuta kuin itseäsi?