Huolehditteko te muut lapsistanne älyttömästi? :-(

Eikö kukaan?

Kummilapsista ainakin! vaikkei kumpikaan vielä koulussa ole

Ei toi ole älytöntä, vaan ihan normaalia...

En oikeastaan. Mulla on kolme tyttöä, ikähaarukka 9-16v. Luotan että pärjäävät, ja jos eivät pärjää, niin sanovat. Koulusta ovat saaneet hyviä numeroita ja kavereista puhuvat kovasti, joten eihän mulla edes ole syytä huolia.

Kyllä mä huolehdin. Joskus ehkä liikaakin. Itsellä tausta koulukiusattuna, samaa ilmiötä oli muksun koulussa.

Huoli jatkuu vielä aikuisistakin lapsista, erityisesti jos on jotain hankaluutta/ sairautta. Itselläni iso huoli juuri tällaisesta aikuisesta lapsesta, eikä se kai lopu ikinä. Muista lapsista ei nyt juuri huolta, onneksi.

Nämä huolenaiheet on juuri sellaisia, ettei niihin oikein äitinä pysty vaikuttamaan. Siksi kai tuntuukin niin vaikealta ja ahdistavalta. Ap

En murehdi turhia, vaan toimin järkevästi ja kasvatan järkevästi. Suhtaudun elämään ja tulevaan toiveikkaasti. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, ja jos on haasteita ollutkin, niin nekin olen ottanut myönteisinä kokemuksina.

Olen perusluonteeltani huoleton ja elämään luottavainen. Eli en ajattele aina, mitä pahaa voi tapahtua. Eihän se murehtiminen mitään auta.

Lapseni siis ovat saaneet liikkua vapaasti jo hyvin nuorella iällä, lähteä ulkomaillekin alle 18-vuotiaina omillaan jne. 

Olen pyrkinyt kasvattamaan vastuuseen itsestään ja hyvin on mennyt. Huolehtimalla neuroottisesti saa vain itselleen ja kohteelle pahan mielen. Nyt joku ehkä kääntää tämän välinpitämättömyydeksi, mutta en ole sitä ollenkaan. 

Kaikesta tulee murehdittua taivaan ja maan välillä.Myös omia toimia,jos teen noin niin mitäs sitten ja ja jos en tee noin niin mitäs sitten...