Näin sairaala varmistaa, että vauvat eivät vaihdu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei viimeksi kättärillä laitettu vauvalle ranneketta lainkaan. Ei käteen eikä jalkaan.

Ei meilläkään kättärillä laitettu. Ehkä he luottavat siihen, että kaikki äidit haluaa imettää vierihoitaa. Mutta oli siellä kansliassa pienokaisia kolmekin kerrallaan, kun jotain kävin kysymässä.

Meilläkään ei viimeksi ollut Kättärillä ranneketta. Vauva ei ollut edes vierihoidossa vaan vauvalassa pääosin hoitajien hoidettavana.

Melko hurjaa. Kyllä minua nyt vähän mietityttää, onko meidän vauva oma. Ihan eri näköinen tuo on kuin muut perheessä :/

Ei herätä ollenkaan luottamusta tämä aloitus. Väitetään, että laitetaan rannekkeet jalkoihin ja käsiin, mutta mitä bullshittiä se onkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei viimeksi kättärillä laitettu vauvalle ranneketta lainkaan. Ei käteen eikä jalkaan.

Ei meilläkään kättärillä laitettu. Ehkä he luottavat siihen, että kaikki äidit haluaa imettää vierihoitaa. Mutta oli siellä kansliassa pienokaisia kolmekin kerrallaan, kun jotain kävin kysymässä.

Meilläkään ei viimeksi ollut Kättärillä ranneketta. Vauva ei ollut edes vierihoidossa vaan vauvalassa pääosin hoitajien hoidettavana.

Melko hurjaa. Kyllä minua nyt vähän mietityttää, onko meidän vauva oma. Ihan eri näköinen tuo on kuin muut perheessä :/

Ei herätä ollenkaan luottamusta tämä aloitus. Väitetään, että laitetaan rannekkeet jalkoihin ja käsiin, mutta mitä bullshittiä se onkaan!

Eipä kyllä herätä joo. Oma on onneksi ollut rannekkeella, mutta siinä rannekkeessa oli mielestäni mun nimi ja henkilötunnus. Miten mulla on sellainen mielikuva ettei vauvalla ole omaa henkilötunnustakaan vielä siinä vaiheessa tiedossa? Sitten kun on vielä tällaisia vanhempia jotka ei sitä omaansa tunnista niin onnee vaan niille jotka on vauvansa saanu paikoissa missä ei ole rannekkeita kiinni.

Mikkelissä ei 2009 ollut mitään ranneketta, vain se lappu kopan päädyssä! :O

toisaalta lapsi on syntymästään asti ollut isänsä kopio, joten eiköhän tämä meidän ole :D

sain esikoiseni hätäsektiolla, nukutuksessa. mies ehti onneksi pesemään tytön ja olemaan tämän kanssa, mutta itse en turvonneena ja puolisokeana hahmottanut yhtään millainen vauva minulle näytettiin !

minulle olisi yhtenä päivänä voitu tuoda syliin kalju poika ja toisena tuuheatukkainen tyttö, enkä olisi huomannut eroa.

olin viikon teholla ja kun pääsin pois, näin lapsen kasvot kunnolla ensi kertaa. parhaiten mieleen onkin jäänyt vauvan miellyttävä,  popcrnimainen tuoksu :D ( lämpötyynystä?) ja jos vauva olisi kadonnut, olisin osannut sanoa vain että se on tyttö ja tuoksuu popcornilta...

mies unohti sairaalaan kiirehtiessä kameran eikä hänellä vielä ollut kamerakännykkää,  joten jollain sairaalan kameralla sitten otettiin pari kuvaa tytöstä kun tämä oli pesty ja puettu.  ja vaikka kuvat ylivaloittuvatkin, on niissä selvästi sama mutruhuuli jonka saimme kotiin :)

Vauvalle laitettiin heti syntymän jälkeen mun silmien alla mun henkilötunnuksella ja nimellä varustettu nilkkaranneke. Vauva sängyn päädyssäkin luki mun nimi.

Itse myös pistin merkille vauvan ulkonäössä asioita, joista olisin tunnistanut omani, jos nilkkaremmi olisi irronnut. Tarkistin myös nimen rannekkeesta, jos vauva oli ollut hoitajilla hetken hoidettavana. Ennen kotiinlähtöä vielä vilkaisin vauvan ranneketta, vaikka vauva varmasti oli oma.

Mielestäni on myös äidin vastuulla tarkkailla, vaikka ei vaihtumisia saisi tapahtua. Ihminen on kuitenkun erehtyväinen, joten ei kannata sokeasti luottaa edes varmaan järjestelmään. Jos voin omalka toiminnallani minimoida vaihtumisen riskin, teen sen.

Mä synnytin lapseni Japanissa. Siellä ihan reilusti vaan kirjoittivat mustalla tussilla äidin nimen vauvan jalkapohjiin heti synnytyssalissa :D Toisessa jalassa oli mun etunimi, toisessa sukunimi. Lisäksi vauvalle laitettiin nilkkaan tunnisteremmi, jossa myös mun nimi. Samaten tiedot oli vauvan sängyn päädyssä.

Tussin jälki kului kyllä pois melkein kokonaan sairaalassaoloaikana (5 päivää). Eikä tullut mielen kysyä kuinka myrkytöntä tai myrkyllistä se tussi oli.

Vaihtumisen vaara sairaalassa olisi voinut olla, sillä hoitajat käsitteli vauvoja isossa vauvalassa todella paljon. Omani oli koko ajan mun huoneessa, mutta iso osa äideistä vei vauvan ainakin osaksi päivää ja yötä hoitajien hoidettavaksi. Siellä niitä sänkyjä oli riveissä parhaimmillaan pari kymmentä. Joka aamu myös kaikki vauvat piti kärrätä vauvalaan lääkärin tai hoitajan tarkastusta varten. Hoitajat sitten palauttivat kun ehtivät.

Minä ja meidän vauva oltiin silloin ainoat länsimaalaiset koko osastolla, joten kenellekään ei ollut epäselvää kenelle äidille se vaaleahiuksinen vauva kuului.