Miksi en tykkää ihmisistä?
Ihminenhän on sosiaalinen eläin. Mutta minä en tule toimeen kenenkään kanssa. Ärsyynnyn lähes jokaisesta ihmisestä, joita tapaan. Mikä minussa on vikana? Luonteeltani olen ujo ja herkkä ihminen. Muiden ihmisten tavat puhua ja olla vain ärsyttävät minua. Ryhmätöiden tekeminen on silkkaa kidutusta, kun en tule muiden kanssa toimeen. Mutta jokaisessa työssä pitäisi olla ryhmätyöhenkinen ihminen. En tule ikinä saamaan työpaikkaa! Turha minun on valehdella, että toimin hyvin ryhmässä, kun en toimi.
Onko ainut laatuani vai onko muitakin kaltaisiani? Haluaisin "parantua" ja tulla normaaliksi ihmiseksi. Ehkä joskus olisi ihan kiva hankkia jotain ihmissuhteitakin elämääni. Olen ollut yksin siitä asti, kun muutin 18-vuotiaana pois kotona. Toisinaan pidän yhteyttä vanhempiini (tai pikemminkin he pitävät yhteyttä minuun väkipakolla), mutta en tule oikein heidänkään kanssa toimeen.
Mikään ei ole niin ihanaa kuin oma rauha. Puhdas luonto. Puhdas, kaunis ja siisti koti. Puhdas, siisti ja hyväntuoksuinen vuode. Ei ihmisiä, lapsia eikä eläimiä elämää pilaamaan ja sotkemaan. Yksinolo on parasta. Kun rakastaa itseään, niin ei tarvi rakkautta muualta. Inhottaa kaiken lainen sosiaalisuus kaikissa muodoissaan, puhumattakaan seksistä.