Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa ja kannustakaa ahmijaa!
16.02.2016 |
Olen laihduttanut melkein mormaalipainoon, mutta nyt olen viikon syönyt ja syönyt. Masentaa, vetäisin kaksi roiskeläppää pakastimesta, paha olo.
Teki niin mieli! Miksi ostinkaan niitä hätävaraksi, yleensä syön terveellisesti. Pullaa on mennyt. Johtuu varmaan siitä, että join viikonloppuna viiniä kahtena päivänä, enkä ihan vähää.
Masentaa ja on paha olo. Kannustakaa ja ahmijat, löytyykö vertaistukea? Olen viisikymppinen.
Kommentit (33)
Minä taas olen 185/45.
T: AP:n mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mmm taidan vetää aamiaiseksi kunnon satsin pannukakkuja ja paistettuja munia! Mitä sinä AP?
Itse sain psyykkausta ahmimisen lopettamiseen, kun opettelin oksentamaan aina syötyäni. Sain syödä mitä halusin, kunhan oksensin sen ulos. Kätevää! Muutaman kuukauden tein, mutta sitten oksennuksen maku suussa alkoi ällöttää niin päätin jättää sen syömisen väliin. Tai siis ahmimisen. Nyt syön vain juuri ja juuri sen mitä tarvitsen, ja aina samaa ruokaa että en pääse makuun koukkuun ja siten ahmimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laihduttanut melkein mormaalipainoon, mutta nyt olen viikon syönyt ja syönyt. Masentaa, vetäisin kaksi roiskeläppää pakastimesta, paha olo.
Teki niin mieli! Miksi ostinkaan niitä hätävaraksi, yleensä syön terveellisesti. Pullaa on mennyt. Johtuu varmaan siitä, että join viikonloppuna viiniä kahtena päivänä, enkä ihan vähää.
Masentaa ja on paha olo. Kannustakaa ja ahmijat, löytyykö vertaistukea? Olen viisikymppinen.
Ja anneli-anorektikot alapeukuttaa. Niin minäkin silloin aikoinani.
Entinen anorektikko ja ahmija vastaa:
Kokemuksesta tiedän, ettet usko tai halua uskoa tätä, mutta pääset tuosta kierteestä vasta, kun alat syödä säännöllisesti, viisi ateriaa päivässä. Piilotat puntarin, heität vaikka roskiin ja alat syödä PALJON. Ei haittaa, vaikka sinun samalla tekisi mieli herkutellakin, herkuttele, mutta älä silti jätä aterioita välistä. Pikkuhiljaa huomaat, ettei sinun vaan tee enää niin paljon mieli herkkuja ja alat joko laihtua itsekseen tai sitten voit lisätä vähän liikuntaa, ja kokeilla, alatko laihtua siten.
Sitä ennen sinun tulisi kuitenkin vaan unohtaa laihduttaminen, hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Lakata yrittämästä miellyttää muita ja nauttia elämästäsi.
Minä välttelin parantumisprosessia pitkään, ajattelin, että kyllä minä voin laihduttaa syömällä vähän, vaikka joku anneli-anorektikko ei pystyisi.
Raskausaika taisi lopulta parantaa minut. En halunnut laihduttaa vauvan terveyden kustannuksella, joten lihosin 30kg. Lakkasin välittämästä. Söin paljon herkkuja, mutta aloin lisäksi syömään paljon ruokaa. Yhtäkkiö huomasin, ettei minun teekään enää niin paljoa mieli herkkuja. Ihanaa, kun voi nauttia maukkaista kotiruoista. Kymmenen raskauskiloa on vielä jäljellä. En ole vielä valmis, mutta yritän parhaani opetella miellyttämästä muita ja sen sijaan nauttia tästä ainokaisesta elämästäni.
Tällä hetkellä olen onnellinen. Paljon onnellisempi kuin silloin, kun olin kovalla työllä laihduttanut itseni 20kg hoikemmaksi, minkä jälkeen ahmiminen alkoi. Pehmeä ja onnellinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu eroon kaikista ruuista, joiden tiedät olevan sulle ongelma. Jos syöt ahmimishimon tullessa mitä tahansa käsiisi saat, niin siinä tapauksessa tyhjennä kämppä kaikesta ruuaksi kelpaavasta. Heitä roskiin ja suihkuta vielä pesuainetta päälle. Tai vie esim. autotalliin, jos mieluummin jätät ahmimatta kuin lähdet sieltä hakemaan. Jatkossa osta vain päivän ruuat kerralla. Nää on mun taktiikoita, jotka oon todennut toimivaksi. Tosin asun yksin, en tiedä onnistuuko jos olet perheellinen.
Kaksi sanaa: ei näin!
Oikeasti: onko se tervettä ja terveellistä ruokasuhdetta, että himoja aiheuttavat ruoat, tai vaihtoehtoisesti kaikki ruoat tuhotaan parhaimmillaan jollakin pesuaineella?
Suosittelen sinua käymään keskimääräiset ruokatottumuksesi läpi. Syötkö laihduttaessasi liian vähän, tai liian suppeasti? Syötkö liian harvoin? Liikutko paljon? Minusta ehdottomasti paras ratkaisu olisi syödä säännöllisesti, vaikkapa se viisi kertaa päivässä, ja kunnollisia, monipuolisia aterioita. Tuollaiset ahmimishimot kertovat ennemminkin liian askeettisesta syömisestä kuin siitä, että itsekurisi olisi liian heikko (kenellä tahansa on, kun on tarpeeksi kova nälkä!).
Omakohtainen kokemus: minun ahmimishimoni katosi parhaiten nimenomaan säännöllisellä syömisellä, ja myös kevyellä herkuttelulla pari kertaa viikossa. Jos yritin puristaa syömisiäni liian vähäkalorisiksi tai söin väkisin lähinnä kasvissosekeittoja ja salaatteja, vaikka olisi ollut tarve jollekin ruokaisammalle, oli jatkuvasti kauheat mieliteot. Kokeilin myös yhtä herkkupäivää, jolloin kaikki oli sallittua (muulloin elin melko kurinalaisesti). Tuohon herkkupäivään kasautui niin isot mieliteot, että meni kirjaimellisesti ihan läskiksi. Nyt, kun herkuttelen pari kertaa viikossa muun terveellisen ruoan ohessa, ei mielitekoja ole, ja paino putoaa tasaisesti. :)
On hienoa, että perinteiset keinot ovat sulla toimineet. Kaikilla ne eivät toimi. Syön tarpeeksi ja tarpeeksi monipuolisesti, tämän olen varmistanut paitsi itse laskemalla, myös ihan asiantuntijalla. Syön säännöllisesti 5 kertaa päivässä, enkä kituuta itseäni nälässä. Syön tylsyyteen ja elämän tyhjyyteen. Siihen ei auta se, että otan pienemmän lautasen jottei tulisi otettua liikaa ruokaa, ei pullan syöminen silloin tällöin tms muut "tyypilliset vinkit". Ahmimiskierteen katkaisemiseen auttaa vain sen ahmimiskierteen katkaiseminen, keinolla millä hyvänsä. Mulla toimii se, että järjestän olosuhteet sellaisiksi, että mahdollisuutta ahmia ei ole. Tarkoitus ei ole jatkaa näin koko loppuelämää, vaan ainoastaan päästä eroon tästä pakkomielteeksi tulleesta tavasta ja tottua taas normaaliin syömisrytmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen oikea ap:
Tämä on uskomatonta, että painoni on laskenut kilon ahmimisen aikana! Tänä aamiuna uskaltauduin mittaamaan painoni, ja kilohan oli tipahtanut! Vielä kilo normaalipainoon :)
Voiko sittenkin olla niin, että matalat kalorit eivät ole minua laihduttaneet. Ehkä tuon ahmimiskauden taustalla olikin se, että elimistö oikein huusi ruokaa. Eilen ahmin telkkaria katsellessani juustonäkkäreitä, söin kolmioleipiä töissä, ajattelin, että antaa mennä vaan, peli on menetetty.
Onkohan tässä pakko uskoa se, mitä monet laihduttavat väittävät, että paino laskee, kun syö tarpeeksi. Nyt olen kyllä ymmälläni! Mutta nyt motivaatio laihtumiseen palasi, ja tänään pidän minimikaloripäivän. Kuitenkin.
Kyllä. Syöminen laihduttaa. Pitää vain valikoida mitä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla olen huomannut, että riippuvuutta aiheuttavat ruoat, kuten sokeria sisältävät tuotteet ja viljat, kuiskuttelevat kaapeista ja koukuttavat syömään.
Sellaisia en halua olevan kotona, koska itsehillintäni niiden kanssa on mitätön.
Kasvisten energiatiheys on pieni ja ravintoarvo hyvä. Porkkana, kaalit, paprika, varsiselleri, tomaatti, idut, versot, yrtit (salvia, oregano, timjami...)
Tärkeää on, että verensokeri pysyisi tasaisena.
Proteiinia ja vitamiineja saat hyvin siemenistä, manteleista ja pähkinöistä. Liotettuna sulavat paremmin ja helpompi hillitä, ettei syö liikaa.
Riittävä vedenjuonti on tärkeää. Parempi juoda vettä aterioiden välillä.
Voimia sinulle jatkaa urakkaasi!
Ajattele, mikä onni, kun jaksat loppuun. Iloa matkallesi😉
Oikeasti olen 155/95.
Lopettakaa tuo.
Toivoo: OIKEA AP