Opettajat, miten toimitte tällaisissa tilanteissa?

En ole opettaja, mutta mahtavaa, että sinunlaisia löytyy! Toimit ihan oikein mielestäni. Hienoa, että jaksat panostaa kouluhyvinvointiin ja ottaa vastuuta. Ikinä ei voi tietää, jos oppilaalla on vaikea tilanne kotona tai menneisyydestä nousee asioita ym. Toivottavasti jatkat samaan malliin, liian paljon on silmänsä sulkijoita tässä maassa ja etenkin koulumaailmassa.

Teet oikein.

Odotat ilm stipendiä?

Tuntuu aivan älyttömän pahalta, että osa oppilaista joiden huomaan selvästi voivan pahoin, saavat osakseen vain välinpitämättömyttä. Wilma täynnä huomautuksia siitä, mikä tänään meni väärin, miten oppilas sai liian vähän aikaiseksi, miten olisi pitänyt keskittyä opetukseen paremmin, miten käytettiin kännykkää, kuinka numerot laskevat. Kollegat pitävät mm. nuorisotyönohjaajalle tai kuraattorille lähettämistä turhana ja typeränä, "kun sen ajan voisi käyttää opiskeluunkin". Oppilaiden hyvinvointiin ei juuri panosteta. Rehtori on onneksi koulukuraattorin ja nuorisotyönohjaajan käyttämisen kannalla - hänen ansiostaan meillä onkin nuorisotyönohjaaja paikalla neljänä päivänä viikossa, kuraattori joka toinen päivä.

Kollegani tuntuvat pitävän minua opettajana joka ei vaadi mitään ja jakelee kymppejä huvikseen. Ei, minä vain välitän oppilaidenkin hyvinvoinnista. Vaadin ihan yhtä paljon kuin muutkin - suoritusten on oltava hyviä, jotta saa hyviä numeroita. Mutta minä myös haluan antaa mahdollisuudet kaikille siihen onnistumiseen: rohkaisen, kannustan ja pyrin siihen että jokaisella on mahdollisimman tasaiset lähtökohdat oppimiseen. Jos kotona on ongelmia tai mieltä painaa jokin asia, oppiminen tulee vaikeaksi.

Minua on myös kollegoiden toimesta arvosteltu, koska pidän toisinaan suullisia kokeita ja testejä oppilaille, joilla on vaikeuksia esimerkiksi kirjoittamisessa tai luetunymmärtämisessä. Toki, kirjoittaminen täytyy osata, mutta toisinaan pienet joustot saavat nämä vaikeimmat tapaukset uskomaan itseensä. Jos jollain oppilaalla on tällaisia ongelmia, huolehdin että hän saa myös tarvitsemaansa tukiopetusta ja annan sitä myös itse mielelläni. Mutta silti pyrin siihen, että jokainen saisi mahdollisuuden osoittaa taitonsa vaikkei loistaisi kirjallisissa kokeissa.

Pidän lukukauden alkaessa jokaisen oppilaan kanssa henkilökohtaisen, lyhyen keskustelun jossa kerrataan omia oppimistekniikoita ja sitä, miten oppimistulos saataisiin mahdollisimman hyväksi aineessa, jota opetan. Kartoitan, onko oppilas esimerkiksi parempi suullisessa vai kirjallisessa ilmaisussa, onko hän sellainen rohkea vastailija vai ujompi tapaus (osaan ottaa tämän huomioon tuntiaktiivisuutta arvioidessani - jotkut vain ovat sellaisia seuraajia ja oppivat paremmin siten, kuten esimerkiksi itse olen). Tarvittaessa "palavereita" pidetään useamminkin, jos ilmenee esim. vaikeuksia, numeroiden laskemista, motivaationpuutetta ynnämuuta.

Joka tunnilta merkkaan omiin kirjoihini jos jollain oppilaalla on jotain erityistä huomioitavaa, ansaitsee erityistä plussaa tms. Kollegoiden mielestä tämä on "järkyttävää ajanhukkaa" ja jatkuvasti saan kuulla, kuinka turhaa työtä teen, kun ne teinit "kuitenkin vain vittuilevat ja kusettavat, silittelit päätä tai et". Juu, palkkaahan tästä ei saa, mutta oppilaat voivat paremmin ja oppimistulokset ovat parempia. Työskentelen kohtuullisen isossa koulussa, yhtään isommassa minulla ei kyllä taatusti olisi aikaa tehdä vastaavaa. Mutta minulle on työssäni tärkeää että oppilas on muutakin kuin nimi Wilmassa. Hän on tunteva ja elävä ihminen.

-Ap

*kiillottaa ap:n sädekehää ja polvistuu tämän eteen*

Hei mikä tän vuodatuksen pointti oli?

Vierailija kirjoitti:

*kiillottaa ap:n sädekehää ja polvistuu tämän eteen*

Hei mikä tän vuodatuksen pointti oli?

Se, että minua nälvitään ja haukutaan työpaikallani tämän takia, enkä ymmärrä sitä. Haluaisin vain kuulla muiden opettajien kokemuksia: onko tosiaan niin, että tänä päivänä resurssit ovat niin tiukilla, että oppilaiden yksilöiminen on mahdotonta?

-Ap

En usko, että ap on oikeasti opettaja. Kertoo, että koska koulu on pienehkö, pystyy näin toimimaan. Aineenopettajana on koulusta riippumatta aika lailla samat oppilasmäärät. Opettajalla ei yksinkertaisesti ole aikaa tuollaiseen (sinänsä hienoon) toimintaan.

En tiedä, olenko töissä aivan mahtavassa työyhteisössä vai kuljenko laput silmillä mutta ei meillä arvostella kollegoita välittämisestä vaan nimenomaan ihaillaan välittämistä ja jaksamista. Meillä on hyvä oppilashuoltoryhmä, jolle tuomme huolemme ja luokanvalvoja, joka hoitaa yhteydenpidon kotiin, ja me aineenopettajat toimimme (tai pyrimme toimimaan) yhteisten pelisääntöjen mukaan niin, että oppilaan paras toteutuu. Lv informoi, jos joku oppilas tarvitsee enemmän tukea ja ohr päättää, tehdäänkö suullisia kokeita, ei kokeita lainkaan ja minkälaisia tukitoimia tarjotaan. Toki rajatapauksissa (kun ongelma ei ole vielä selvä) jokainen aineenopettaja voi itsekin käyttää päätään, mutta pelkona on eriarvoinen kohtelu, jos yhden oppilaan ei tarvitse tehdä äidinkielen tehtäviä ja saa käyttää näillä tunneilla kännykkää, kun taas muut saavat merkintöjä tehtävien laiminlyönnistä ja kännykän käytöstä. En kohtele oppilaita eriarvoisesti siksi, että tiedän yhdellä olevan vaikeaa ja siitä toisesta en (vielä) tiedä. Toki olen ymmärtäväinen mutta tasapuolinen. Jos Aatu käyttää kännykkää luvatta oppitunnilla ja saa merkinnän niin aivan varmasti samasta toiminnasta tulee merkintä Sarallekin, vaikka hänellä olisikin työtön isä ja juoppo äiti.

Ihailen kyllä jaksamistasi haastattelujen suhteen. Opetan yläkoulussa 200 oppilasta ja lukiossa 100 oppilasta ja haastattelukierroksen saavat ainoastaan valvontaluokkani oppilaat. Toki keskustelen oppilaiden kanssa, jos huomaan isoja muutoksia opintomenestyksessä mutta kieltämättä en ehdi enkä jaksa panostaa enempää. Hienoa, että välität ja pahoittelut, että työyhteisösi ei ole tukevampi. Vaikuttaa siltä, että teillä on enemmän resursseja mutta vähemmän halukkuutta oppilaskeskeiseen toimintaan kuin meillä.

Mielestäni teet todella arvokasta työtä ja teet sen vielä kaikenlisäksi sydämellä! Olen itsekin aineenopettaja, ja valitettavasti minulla ei liikene aikaa jokaiselle oppilaalle noin paljoa. Mutta olen myös huomannut, että ei niihin oppilaisiin se keppi auta ollenkaan vaan parempi olisi aina jaksaa olla kannustava ja keskittyä oppilaiden vahvuuksiin, vaikka ne usein ovatkin kovan kuoren alla piilossa.

Käsieni läpi kulkee noin 350 oppilasta viikottain, mutta silti ja edelleen tämä asia on sellainen josta en tingi. Loppujen lopuksi esimerkiksi tuo tuntikirjan pitäminen ei ole kamalan vaikeaa eikä siihen mene paljoa aikaa, kun sen tekee heti tunnin päätteeksi. Oppilaiden kanssa palaverit, esseet ja kokeet tulevat aika usein rysissä, ne tekevät aina pari todella hektistä viikkoa mutta loppujen lopuksi eivät ole isokaan ongelma. Osa "suorituksista" toteutetaan suullisesti jolloin niiden kanssa ei tarvitse painia niin paljon kuin tavallisten kokeiden. Tuntien suunnittelu on toki aikaavievää mutta vuodesta toiseen homma menee aika samalla kaavalla ja monet materiaalit kiertävät vuodesta toiseen (pl. viime vuosi ja tämä vuosi jotka ovat aika tuskaisia uuden OPS:in takia), jolloin materiaaleja ei tarvitse uusia juurikaan vaan tuntisuunnitelmat ovat aina valmiina.

Wilman päivittäminen on ehkä raskainta, mutta kurjia hommia on joka alalla. Pedagogiikka on kuitenkin intohimoni enkä pistä ollenkaan pahakseni vaikka iso osa hommasta tehdäänkin palkatta. Olen vähän sellainen yksinäinen sielu ja löytänyt nyt oman juttuni, johon haluan kunnolla panostaa. 

-Ap

Ap,oletko tutustunut Pekka Peuran yksilöllisen oppimisen malliin?Mikä on sun aine jota opetat?T.toinen aineenope

Ei, minun tunneillani ei olla kuin pellossa tai räplätä puhelimia, oli tausta mikä tahansa (tämäkin on yleinen heitto kollegoilta). Opetan aika opettajalähtöisesti, sellaista "hiljaista työskentelyä" on melko vähän. Tunneillani keskustellaan, on mielipidejuttuja, katsotaan taululta materiaaleja ja paljon myös kirjoitetaan vihkomuistiinpanoja. Ylöspäin eriyttäminen on aineissani aika epätavallista, mutta sitä teen esimerkiksi lähettämällä oppilaita erilliseen tilaan tekemään tehtäviä tai sitten tekevät niitä sillä aikaa kun muut tekevät niitä opettajan johdolla. Kännykän saa ottaa esiin, jos on esimerkiksi kirjoittanut jo muistiinpanonsa ja odotellaan että muut saavat ne valmiiksi ennen kuin vaihdetaan uuteen diaan. tai jos tehtävät on jo tehtynä. Huomauttelen asiasta sitten, jos joku räplää puhelintaan esim. silloin, kun vielä selitän jotakin asiaa. En tiedä miten toimisin jos joku tekisi sitä jatkuvasti tai kieltäytyisi laittamasta kännykkää pois, varmaan pidettäisiin pientä motivaatiopalaveria. 

Tukiopetusta saa aina ja milloin tahansa. Pyrin pitämään aina luokan ilmapiiriä silmällä, niin että jokainen uskaltaisi kysyä alkeellisimpiakin kysymyksiä - tai ainakin kutsua minut auttamaan tai pyytää apua kahden kesken, jos ei ymmärrä.

-Ap

Jos 8-10 oppilas alkaa yhtäkkiä saada vitosia kokeista ja nuokkuu tunnilla, niin huoleni herää aivan 100% varmuudella. Kerron huolesta ohr:lle ja juttelen muiden oppilasta opettavien kanssa, jos heillä on jotain syvempää näkemystä asiaan. Annan tukiopetusta ja luokkani on aina auki, jos haluaa jutella. Olen melko nuori opettaja ja tulen hyvin juttuun melkein kaikkien oppilaiden kanssa, joten luokaani jääkin monesti jengiä notkumaan ja vaihtamaan kuulumisia kanssani tunnin jälkeen. Tukiopetuksen suhteen olen kannustanut oppilaita itse tunnistamaan avun tarpeen, ja enemmistö näin tekeekin.

Vaadin kuitenkin, että kokeet tehdään ja kirjoitelmat palautetaan ennen arviointia, koska en halua tehdä arviointia pelkän jatkuvan näytön pohjalta. Läksyjen tekemättömyydet, kännykän käytöt, unohdukset ja mahdollisen epäasiallisen käytöksen (joka tarkoittaa omalla kohdallani lähinnä työrauhan häirintää tai muita kohtaan perseilyä) kirjaan Wilmaan oli tilanne mikä tahansa, ihan jo siitäkin syystä että ohr:llä on sitten jotain mustaa valkoisella huolestuttavista asioista. Analyysejä oppilaan väsymysasteesta tai muusta mielentilasta en ala Wilmaan runoilemaan. Kehuja annan hövelisti.

Meillä ei OHR toimi oikeastaan ollenkaan. Kaikki asiat vähän niinkuin sivuutetaan tai ei oteta lainkaan käsittelyyn. Kokouksia pidetään harvoin ja niissä ei ilmeisesti tapahdu juuri mitään. Jatkotoimenpiteitä ei oikein tehdä. Kyseisen ryhmän tasosta kertoo jotain varmaan se että eräs näistä OHR:ään kuuluvista kertoi tapauksesta, jossa oppilas oli valitellut ettei osaa mitään ja että koulunkäynti tuntuu kamalan raskaalta, mutta tämä opettaja oli huolissaan vain nykynuorten ajautumisesta rappiolle. Voivotteli, kuinka taso aina vain laskee eivätkä nuoret siltikään pärjää.

Rehtori on hieman vässykkä, antaa aivan liikaa valtaa opettajille joiden päätarkoituksena on vain saada suorituksia, suorituksia, suorituksia.

-Ap

Ihan normaalin oppilashuoltorutiinin mukaan mennään. Luotan systeemiin, en sooloile. Oletan, että oppilailla on syynsä olla tulematta kouluun, mutta yleensä ne syyt ovat oppilashuoltoasioita. En ota lintsaamista henkilökohtaisesti, hyvässä tai pahassa. Minusta on hauska tehdä oppilaiden kanssa töitä, mutta en mieti heidän henkilökohtaisia asioitaan juuri lainkaan. En ole sillä lailla ihmisistä kiinnostunut.

Olen yläkoulun aineenopettaja.

Minulla on samanlaisia oppilaita. Tuntityöskentelyn helpottaminen ei ole välttämättä parasta apua nuorelle. Silloin käy nimittäin usein niin, että siihen oikeaan ongelmaan ei tule apua ajoissa. Yläkouluun tulee joka vuosi sellaisia oppilaita, joiden ongelmia on lakaistu maton alle helpottamalla työskentelyä. Kun ongelmat eivät ole nousseet kunnolla esille, ei lapsi ole myöskään saanut tarvitsemaansa kuntoutusta, tukitoimia tai vaikka kotiolojen korjausta. Usein yläkouluun siirtyminen on iso kriisi ja seiskaluokka menee siihen, että nuoren opiskelutaidot, läksyjentekotavat, päivärytmi jne. saadaan kuntoon.

Lapsen tai nuoren on nykyään vaikea saada apua ongelmiinsa, jos ongelmat eivät ns. kärjisty!

Ohr, lastensuojelu ja kuraattori ryhtyvät kunnolla toimeen vasta kun nuorella menee huonosti. Yksittäinen opettaja ei voi kovin paljon vaikuttaa vaikkapa sisarusten välisestä väkivallasta johtuvaan ahdistukseen, tai peliriippuvuudesta johtuvaan valvomiseen.

Annatko tukiopetusta ilman palkkaa? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalin oppilashuoltorutiinin mukaan mennään. Luotan systeemiin, en sooloile. Oletan, että oppilailla on syynsä olla tulematta kouluun, mutta yleensä ne syyt ovat oppilashuoltoasioita. En ota lintsaamista henkilökohtaisesti, hyvässä tai pahassa. Minusta on hauska tehdä oppilaiden kanssa töitä, mutta en mieti heidän henkilökohtaisia asioitaan juuri lainkaan. En ole sillä lailla ihmisistä kiinnostunut.

Olen yläkoulun aineenopettaja.

Tämä on paljon terveempi asenne kuin aloittajan äärimmäinen omistautuminen.

Kyllähän monenlaista ongelmaa nykyään oppilailla on. Kuraattori on kolmena päivänä viikossa koululla, on ohr jne. Silti tavallisessa luokassa on useitakin tehostettua tukea tarvitsevia, joille ei riitä tukea, kuten erityisopetusta tai avustajaa. Nuo wilmamerkinnät on monissa perheissä lukematta tai ei tunnuksia ollenkaan ja juuri ongelmatapausten kohdalla. Yksinäiseksi puurtamiseksi menee, kun setvii häiriöitä ja ongelmia vaikka olisi kiva opettaa sitä asiaakin joskus. En ole erityisope tai psykiatri vaan tavallinen aineenopettaja.

Ilmeisesti olette ns. eliittikoulu, kun suorituksia painotetaan noin paljon eikä ongelmia haluta tunnustaa. Hienoa, että jaksat ajatella oppilaita.

Meillä tosiaan on toimiva ohr mutta ei mitään muita resursseja enkä ole kuullutkaan nuorisotyönohjaajista. Kuraattori on kiireinen, joten oppilaita ei noin vain lähetetä hänelle vaan aina asia viedään ohr:n tai vanhempien kautta tai vähintäänkin palaveri kuraattorin kanssa. Meillä on paljon ongelmatapauksia ja toimintatavat on sovittu yhteisesti ja niitä on noudatettava. Kukaan ei voi sooloilla (tai voi mutta tekee sen sitten siinä pelossa, että pääsee rehtorin puhutteluun). Kännyköiden käyttö on tunnilla kielletty ilman opettajan lupaa ja siitä on laitettava merkintä. Meillä vaaditaan (ehkä liiankin) tiukasti, että toimintatavat ovat samankaltaiset kaikilla oppitunneilla ja rangaistukset ovat samoista teoista yhteneväiset. Merkinnätkin on tarkasti määritelty, missä tilanteissa niitä laitetaan. Ajoittain turhauttavaa, kun tietää, että huumorilla pääsee pitemmälle tiettyjen oppilaiden kanssa mutta muuten on kyllä toimiva systeemi, kun kaikki noudattavat samoja sääntöjä eikä oppilailla ole näissä asioissa pelivaraa eli kaikkia kohdellaan todellakin tasapuolisesti eikä sen mukaan, kuka pystyy parhaiten opettajan hurmaamaan.

Tähän on päädytty nimenomaan siksi, että oppilaat ja vanhemmat valittivat eriarvoisesta kohtelusta (joku opettaja vain huomautteli kännyköistä, toinen takavarikoi niitä ja kolmas laittoi merkintöjä ja aika usein tiettyjä oppiaita kohdeltiin ankarammin kuin toisia eli oppilaat pääsivät pelaamaan opettajien suosiosta). Olen itse joustavamman tyylin kannattaja mutta kun tosiaan meillä oppilailla on rankkoja taustoja, on selkeämpää, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla eikä anneta taustan, persoonan tms. vaikuttaa tilanteisiin. En esim. ymmärrä, miten on mahdollista olla antamatta yhdelle läksyjä, kun tällä on vaikeaa mutta muilta vaatia sitten niiden tekemistä, vaikka emme tosiaan voi olla jokaisen oppilaan sen hetkisestä tilanteesta varmoja. Näissä asioissa en jousta, vaikka ymmärtäväinen olenkin ja sovin usein lisäaikaa tilanteissa, joissa oppilas ei syystä tai toisesta ehdi tehdä kaikkea ja tulee asiasta keskustelemaan.

Minun on edelleen vaikea kuvitella, että joku ehtii haastattelemaan 350 oppilasta muutaman kerran vuodessa ja vieläpä osan kanssa useaan otteeseen. Jo pelkät vanhempainvartit ja valvontaluokkani oppilaiden asiat vievät niin paljon aikaa, etten lainkaan ymmärrä, mihin väliin noita haastatteluja mahtuisi. Olisi upeaa, jos joskus voisi nähdä, miten saat ajan riittämään, teen jo nyt pitkiä päiviä ja tosiaan oppimateriaalin päivittäminen on iso osa työtäni. Vaikka osa materiaalista menee vuosikausia, niin oppikirjat vaihtuvat, ops vaihtuu, tekniset välineet vaihtuvat ja itse materiaali pitää päivittää ajan tasalle. Olen myös tarkka arvioinnista enkä jätä mitään pelkän pärstäkertoimen varaan vaan mittaan erilaisia suorituksia, jotta arviointi olisi mahdollisimman reilua. Se teettää tietysti myös paljon työtä.

Uskon (ja toivon), että meidän koulussamme oppilaita tuetaan kohtuullisen hyvin. Teetän suullisia kokeita ja olen tehnyt helpotettuja opetusmateriaaleja heikoille oppilaille enkä ole ainoa vaan tieto tulee aina ohr:ltä. Ilman ohr:n ilmoitusta meillä ei edes ole lupa toimia muuten.