Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Missä vika vai onko vikaa? 9kk ei vie itse mitään suuhunsa.

Vierailija
16.02.2006 |

Olen aina elänyt siinä uskossa, että vauvat " maistelevat" kaikkea eteensä tulevaa. Omani ei vain niin tee. Tutti- tai tuttipullo saati lattialla eteen tulevat esineet puruleluineen eivät suuhun eksy. Sormiruokaa opeteltiin syömään huonolla menestyksellä. Äidin suuhun panemana niitä maisteltiin innokkaasti, mutta itse niitä korkeintaan liiskattiin sormien välissä tai pöytää vasten. Omatoimisesti eivät suuhun eksyneet.



Löytyykö muita samanlaisia? Mistä moinen käytöspoikkeama voi johtua?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen äitinä voin kai siihen vaikuttaa, että vauvan imemistarve tulee täytettyä tutin, rinnan tai muun muodossa. En siis vie häneltä mahdollisuuksia saada mielihyvää kieltämällä ja repimällä kaikea suusta löytyvää heti pois. Tämä on kaiketi sitä tyydytyksen täyttämistä.



Ihan kaupunkilaisjärjellä ajateltuna vauva ei kai ole niin itsetuhoinen että olemattomalla imeskelyllään itselleen elinkaaren myöhemmässä vaiheessa psykoosin itselleen järjestää? =)

Vai voiko kyseessä olla periytyvä defekti, käyttäytymispoikkeama, joka indikoi myöhempiä ongelmia. Ei siis äidin tunneköyhyyden aiheuttama haitta.



Aihe kiinnostaa. Ei kukaan satu tietämään aiheesta lisää edes sitä vertaa, että tietäisi onko tästä oraalisuudesta ja etenkin yksilöiden välisistä eroista tehty tutkimuksia.





Vierailija
2/13 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Veikö tai viekö nyrkkiä tai sormia suuhun? Kyllä se on tärkeä vaihe, mutta ei koskaan voi yksittäisestä asiasta sanoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä jotain vikaa selvästi on.

Vierailija
4/13 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aiemmin sinne eksyi joskus se nyrkkikin. Pirteä ja sosiaalinen vauva muuten. Konttausasentoa vasta harjoittelee.



Edes ensimmäiset hampaat eivät laukaisseet yletöntä imemistarvetta.

Vierailija
5/13 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidänkään esikoinen ei ollut kova tunkemaan suuhunsa asioita, mutta on täysin normaalisti kehittynyt (joissain asioissa jopa edellä ikäisiään.)

Vierailija
6/13 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

-ap-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

suuhunsa ihan kaiken muun paitsi ei tuttia ja normaali on tuokin. Kahdelle ekalle lapsille opetettiin tutin syönti niin että keskimmäinen oli jo puoli vuotias ennen kuin oppi sitä syömään. Jos ei olisi oppinut niin ei sitten olisi edes ollut stä tuttia mitä suussaan piti eli oli aika ei-oraalinen. En kyllä osaa sanoa mikä olisi vialla muu kuin että ihmiset on erilaisa.

Vierailija
8/13 |
16.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olenko ymmärtänyt lukemani oikein? Hurjaa tekstiä. Löytyykö täältä psykoanalyysin tuntijoita, joilla olisi kokemuspohjaa aiheesta. Onko todella niin, että oraalisen vaiheen jäädessä väliin, muut tärkeät vaiheet häiriintyvät ja peli on menetetty. Tuleeko vauvastani takuuvarma psyykepotilas?



Viittaamani teksti löytyy täältä:

http://wwwedu.oulu.fi/sampo/96-97/avoin/appro/itse/kehi.htm



Ja kulkee näin:

Oraalinen vaihe

Oraalinen vaihe kestää syntymästä suunnilleen ensimmäisen ikävuoden loppuun. Tällöin tyydytyksen saaminen ja viettienergian purkaminen tapahtuu suun kautta, vaikkakin pikkulapsen koko ruumis ottaa vastaan kosketusaistimuksia, jotka ovat tärkeitä hänen myöhemmälle psyykkiselle kehitykselleen.



Oraalisessa vaiheessa tyydytyksen saaminen tapahtuu imemisen kautta. Lapsen persoonallisuus lähtee kehittymään sen vuorovaikutuksen avulla, joka liittyy ravinnonsaamistilanteeseen sekä siihen fyysiseen kontaktiin, joka sisältyy kaikkeen lapsen hoivaamiseen. Lapsen kyky tehdä havaintoja on rajoittunut, ja hänen maailmansa on kokonaisvaltainen. Lapsen ravinnontarve, sen tyydyttäminen, ja tätä seuraava miellyttävä tunne ovat kaikki yhtä ja samaa miellyttävää kokonaisuutta. Tähän liittyy myös se ihminen, joka on tullut tyydyttämään hänen tarpeensa, sekä myös lapsi itse. Vastaavasti tarpeen tyydyttämättä jättäminen ja jännityksen jatkuminen ovat yhtä ja samaa epämiellyttävää kokonaisuutta. Lapsi ei alkuvaiheessa erota edes itseään omaksi erilliseksi olennoksi, eikä hänellä ole kykyä erotella tunnetiloja fysiologisista aistimuksista.



Tämän kehitysvaiheen tärkeitä vaatimuksia ovat lapsen ihmissuhteiden ja ympäristön riittävä pysyvyys ja riittävä oraalisen tyydytyksen saaminen. Tänä aikana kehittyvät lapsen perusluottamuksen tai perusepäluottamuksen juuret. " Hyvän kokonaisuuden" vallitessa kehittyy perusluottamus siihen, että ulkomaailma on hyvä, mikä samalla merkitsee, että lapsi itse on hyvä. Pysyvyys on edellytys lapsen minäkäsityksen muodostumiselle.



Psykoanalyyttinen teoria on ns. virstapylvästeoria. Tämä tarkoittaa, että kehitys etenee kumuloituen: edellisen kehitysvaiheen onnellinen läpikäyminen on aina seuraavaan vaiheeseen siirtymisen edellytys. Mitä varhaisemmalla kehitystasolla käyriö syntyy, sitä vakavampi se siis on. Oraaliseen tyydyttämättömyyteen pohjaa Freudin mukaan depressio. Egopsykologi Kernberg esittää, että psykoosin, rajatilan ja vakavampien luonnevaurioiden juuret ovat tämän ensimmäisen ikävuoden riittävien kehitysedellytysten puuttumista.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

-ap-

Vierailija
10/13 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

voisiko asian tulkita myös niin, että lapsesi saa riittävästi oraalisia ärsykkeitä, eikä kaipaa enempää? Tuossa tekstissähän puhutaan tarpeen tyydyttämättä jättämisestä, ethän sitä kuitenkaan ole tehnyt, lapsesi on saanut imeä kun on halunnut?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli lapseni on oraalisesti lähes täysin tyydytetty minun toimestani (=imetys). Siksi hän ei hae lisätyydytystä tutista, pullosta, peukalosta tai esineistä. En voi siis sanoa että lapseni on ei-oraalinen. Imetystilanteita kun on ja ne tuottavat mielihyvää lapselle.



Tätäkö tarkoitit?

Vierailija
12/13 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ottamatta kantaa mitä imee (rintaa, pulloa, tuttia ym). Arvelen täällä, että varmaan voisi olla niin, että toisilla lapsilla tarve oraaliseen tyydytykseen on pienempi kuin toisilla, ja ehkä sinun lapsellesi riittää nykytila. Kun hän kerran tyytyväiseltä siihen vaikuttaa. :)

Mutta asiantuntija en siis ollenkaan ole, tämä oli ihan arvailua. :)

Vierailija:


Eli lapseni on oraalisesti lähes täysin tyydytetty minun toimestani (=imetys). Siksi hän ei hae lisätyydytystä tutista, pullosta, peukalosta tai esineistä. En voi siis sanoa että lapseni on ei-oraalinen. Imetystilanteita kun on ja ne tuottavat mielihyvää lapselle.

Tätäkö tarkoitit?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
17.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma kohta 10 kk lapseni ei ole koskaan työntänyt mitään suuhunsa. Sormiruokaa on tarjottu ja innostusta mm. leivän mussuttamiseen on alkanut tulla vasta nyt. Muu motoriikka ja kehitys on ok. Olen olettanut tämän olevan lapseni piirre, mutta huolestuin hieman luettuani tuon liitteenä olleen tekstin.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi kuusi