Missä vika vai onko vikaa? 9kk ei vie itse mitään suuhunsa.
Olen aina elänyt siinä uskossa, että vauvat " maistelevat" kaikkea eteensä tulevaa. Omani ei vain niin tee. Tutti- tai tuttipullo saati lattialla eteen tulevat esineet puruleluineen eivät suuhun eksy. Sormiruokaa opeteltiin syömään huonolla menestyksellä. Äidin suuhun panemana niitä maisteltiin innokkaasti, mutta itse niitä korkeintaan liiskattiin sormien välissä tai pöytää vasten. Omatoimisesti eivät suuhun eksyneet.
Löytyykö muita samanlaisia? Mistä moinen käytöspoikkeama voi johtua?
Kommentit (13)
Veikö tai viekö nyrkkiä tai sormia suuhun? Kyllä se on tärkeä vaihe, mutta ei koskaan voi yksittäisestä asiasta sanoa.
Aiemmin sinne eksyi joskus se nyrkkikin. Pirteä ja sosiaalinen vauva muuten. Konttausasentoa vasta harjoittelee.
Edes ensimmäiset hampaat eivät laukaisseet yletöntä imemistarvetta.
Meidänkään esikoinen ei ollut kova tunkemaan suuhunsa asioita, mutta on täysin normaalisti kehittynyt (joissain asioissa jopa edellä ikäisiään.)
suuhunsa ihan kaiken muun paitsi ei tuttia ja normaali on tuokin. Kahdelle ekalle lapsille opetettiin tutin syönti niin että keskimmäinen oli jo puoli vuotias ennen kuin oppi sitä syömään. Jos ei olisi oppinut niin ei sitten olisi edes ollut stä tuttia mitä suussaan piti eli oli aika ei-oraalinen. En kyllä osaa sanoa mikä olisi vialla muu kuin että ihmiset on erilaisa.
Olenko ymmärtänyt lukemani oikein? Hurjaa tekstiä. Löytyykö täältä psykoanalyysin tuntijoita, joilla olisi kokemuspohjaa aiheesta. Onko todella niin, että oraalisen vaiheen jäädessä väliin, muut tärkeät vaiheet häiriintyvät ja peli on menetetty. Tuleeko vauvastani takuuvarma psyykepotilas?
Viittaamani teksti löytyy täältä:
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/96-97/avoin/appro/itse/kehi.htm
Ja kulkee näin:
Oraalinen vaihe
Oraalinen vaihe kestää syntymästä suunnilleen ensimmäisen ikävuoden loppuun. Tällöin tyydytyksen saaminen ja viettienergian purkaminen tapahtuu suun kautta, vaikkakin pikkulapsen koko ruumis ottaa vastaan kosketusaistimuksia, jotka ovat tärkeitä hänen myöhemmälle psyykkiselle kehitykselleen.
Oraalisessa vaiheessa tyydytyksen saaminen tapahtuu imemisen kautta. Lapsen persoonallisuus lähtee kehittymään sen vuorovaikutuksen avulla, joka liittyy ravinnonsaamistilanteeseen sekä siihen fyysiseen kontaktiin, joka sisältyy kaikkeen lapsen hoivaamiseen. Lapsen kyky tehdä havaintoja on rajoittunut, ja hänen maailmansa on kokonaisvaltainen. Lapsen ravinnontarve, sen tyydyttäminen, ja tätä seuraava miellyttävä tunne ovat kaikki yhtä ja samaa miellyttävää kokonaisuutta. Tähän liittyy myös se ihminen, joka on tullut tyydyttämään hänen tarpeensa, sekä myös lapsi itse. Vastaavasti tarpeen tyydyttämättä jättäminen ja jännityksen jatkuminen ovat yhtä ja samaa epämiellyttävää kokonaisuutta. Lapsi ei alkuvaiheessa erota edes itseään omaksi erilliseksi olennoksi, eikä hänellä ole kykyä erotella tunnetiloja fysiologisista aistimuksista.
Tämän kehitysvaiheen tärkeitä vaatimuksia ovat lapsen ihmissuhteiden ja ympäristön riittävä pysyvyys ja riittävä oraalisen tyydytyksen saaminen. Tänä aikana kehittyvät lapsen perusluottamuksen tai perusepäluottamuksen juuret. " Hyvän kokonaisuuden" vallitessa kehittyy perusluottamus siihen, että ulkomaailma on hyvä, mikä samalla merkitsee, että lapsi itse on hyvä. Pysyvyys on edellytys lapsen minäkäsityksen muodostumiselle.
Psykoanalyyttinen teoria on ns. virstapylvästeoria. Tämä tarkoittaa, että kehitys etenee kumuloituen: edellisen kehitysvaiheen onnellinen läpikäyminen on aina seuraavaan vaiheeseen siirtymisen edellytys. Mitä varhaisemmalla kehitystasolla käyriö syntyy, sitä vakavampi se siis on. Oraaliseen tyydyttämättömyyteen pohjaa Freudin mukaan depressio. Egopsykologi Kernberg esittää, että psykoosin, rajatilan ja vakavampien luonnevaurioiden juuret ovat tämän ensimmäisen ikävuoden riittävien kehitysedellytysten puuttumista.
voisiko asian tulkita myös niin, että lapsesi saa riittävästi oraalisia ärsykkeitä, eikä kaipaa enempää? Tuossa tekstissähän puhutaan tarpeen tyydyttämättä jättämisestä, ethän sitä kuitenkaan ole tehnyt, lapsesi on saanut imeä kun on halunnut?
Eli lapseni on oraalisesti lähes täysin tyydytetty minun toimestani (=imetys). Siksi hän ei hae lisätyydytystä tutista, pullosta, peukalosta tai esineistä. En voi siis sanoa että lapseni on ei-oraalinen. Imetystilanteita kun on ja ne tuottavat mielihyvää lapselle.
Tätäkö tarkoitit?
Ottamatta kantaa mitä imee (rintaa, pulloa, tuttia ym). Arvelen täällä, että varmaan voisi olla niin, että toisilla lapsilla tarve oraaliseen tyydytykseen on pienempi kuin toisilla, ja ehkä sinun lapsellesi riittää nykytila. Kun hän kerran tyytyväiseltä siihen vaikuttaa. :)
Mutta asiantuntija en siis ollenkaan ole, tämä oli ihan arvailua. :)
Vierailija:
Eli lapseni on oraalisesti lähes täysin tyydytetty minun toimestani (=imetys). Siksi hän ei hae lisätyydytystä tutista, pullosta, peukalosta tai esineistä. En voi siis sanoa että lapseni on ei-oraalinen. Imetystilanteita kun on ja ne tuottavat mielihyvää lapselle.Tätäkö tarkoitit?
Oma kohta 10 kk lapseni ei ole koskaan työntänyt mitään suuhunsa. Sormiruokaa on tarjottu ja innostusta mm. leivän mussuttamiseen on alkanut tulla vasta nyt. Muu motoriikka ja kehitys on ok. Olen olettanut tämän olevan lapseni piirre, mutta huolestuin hieman luettuani tuon liitteenä olleen tekstin.
Lapsen äitinä voin kai siihen vaikuttaa, että vauvan imemistarve tulee täytettyä tutin, rinnan tai muun muodossa. En siis vie häneltä mahdollisuuksia saada mielihyvää kieltämällä ja repimällä kaikea suusta löytyvää heti pois. Tämä on kaiketi sitä tyydytyksen täyttämistä.
Ihan kaupunkilaisjärjellä ajateltuna vauva ei kai ole niin itsetuhoinen että olemattomalla imeskelyllään itselleen elinkaaren myöhemmässä vaiheessa psykoosin itselleen järjestää? =)
Vai voiko kyseessä olla periytyvä defekti, käyttäytymispoikkeama, joka indikoi myöhempiä ongelmia. Ei siis äidin tunneköyhyyden aiheuttama haitta.
Aihe kiinnostaa. Ei kukaan satu tietämään aiheesta lisää edes sitä vertaa, että tietäisi onko tästä oraalisuudesta ja etenkin yksilöiden välisistä eroista tehty tutkimuksia.