Lue keskustelun säännöt.
Irrationaalinen jätetyksi tulemisen pelko
15.02.2016 |
Olen 26-vuotias nainen ja erosin tähänastisen elämäni suurimmasta rakkaudesta kolmisen vuotta sitten. Suhde oli hyvin myrskyisä omista mielenterveysongelmistani johtuen, mutta olen vihdoin suhteellisen tasapainossa (vaatinut paljon kovaa työtä ja monta vuotta).
Minulla on nyt uusi mies, ensimmäinen tuon "elämäni rakkauden" jälkeen ja ainoa hänen lisäkseen, joka on sellainen että oikeasti arvostan ja kunnioitan. Olen kuitenkin edelleen sisäisesti epävakaa vaikka se ei purkaudu enää niin, että muut sitä tietäisivät. Ongelma on siinä, että nyt kun olen kerrankin kiintynyt johonkuhun, olen aivan vainoharhainen siitä, että mies jättää minut pian. Haluaisin roikkua miehessä ja olla 24/7 yhteydessä mutta en tee sitä, sillä se olisi ahdistavaa. En kuitenkaan tiedä, miten pitäisi olla kun mies on koko ajan ajatukissani ja tuntuu, että olen liian huono hänelle.
Mies välittää minusta oikeasti, mutta pelkään hänen ahdistuvan liiallisesta kiintymyksestäni (vaikka en sitä hänelle ilmaisekaan). Onko nyt oikeasti niin, että olen liian rikkinäinen olemaan ihmissuhteessa? Yleensä en välitä kenestäkään, miestyrkkyjä on liiaksikin asti, mutta nyt kun välitän, olen aivan kauhuissani siitä että en kelpaa. Hyviä neuvoja kenelläkään?
Kommentit (9)
Kuulostaa epävakaalta pers.häiriöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonutkin, mutta se ei juurikaan auttanut. Mies on hyvin rauhallinen ja tasapainoinen ja minusta tuntuu siltä, että olen hysteerinen. Sen vuoksi yritän peitellä sitä, että tilanne on näinkin paha, vaikka olen asiasta maininnutkin. Pelottaa että mies kyllästyy draamaani ja jättää.
Kiitos kun viitsit vastata tuohon sekavaan selostukseeni :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epävakaalta pers.häiriöltä.
Olen saanut diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Olet aika taitava palstapsykiatriassa! :) Olen kuitenkin käynyt kolmisen vuotta terapiassa ja yritän pitää persoonallisuushäiriöni hallinnassa.
Älä kerro miehelle vaan tk:n työntekijälle, joka toivottavasti ohjaa sua eteenpäin. Nuo on monesti niin rankkoja juttuja ja taipuvaisia pahenemaan vaan, että kannattaa mennä juttelemaan. Se on todella arvokas satsaus omaan tulevaisuuteen.
Mulla on sama ongelma! En ole löytänyt ratkaisua, kauhea myllerrys koko ajan sisällä... Heti kun jostakusta oikeasti välittää, niin hirveä pelko perseessä vaikka järjellä ajatellen tiedän että huolta ei pitäisi olla.
Voi kunpa sitä voisi jotenkin vaan saada itsensä uskomaan ettei ole arvoton paskakasa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro miehelle vaan tk:n työntekijälle, joka toivottavasti ohjaa sua eteenpäin. Nuo on monesti niin rankkoja juttuja ja taipuvaisia pahenemaan vaan, että kannattaa mennä juttelemaan. Se on todella arvokas satsaus omaan tulevaisuuteen.
Olen ollut psykiatrisen hoidon piirissä kuutisen vuotta ja sain vihdoin kolmivuotisen Kelan tukeman psykoterapian päätökseen. Kävin jokin aika sitten lääkärissä ahdistukseni (muusta syystä johtuva) vuoksi, mutta lääkärissä sanottiin ettei mitään voi tehdä kun kyseessä on persoonallisuushäiriö, minua on jo hoidettu ja tiedostan koko tilanteen ja omat vinksahtaneet käytösmallini, jotka johtuvat hyvin traumaattisesta lapsuudesta.
Korjaus edelliseen: ei ole enää vinksahtaneita käytösmalleja, on vain vinksahtaneita ajatusmalleja ja jatkuva ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma! En ole löytänyt ratkaisua, kauhea myllerrys koko ajan sisällä... Heti kun jostakusta oikeasti välittää, niin hirveä pelko perseessä vaikka järjellä ajatellen tiedän että huolta ei pitäisi olla.
Voi kunpa sitä voisi jotenkin vaan saada itsensä uskomaan ettei ole arvoton paskakasa :(
Onko sulla jotain mt-ongelmia mihin tuo pohjaa, kuten esimerkiksi mulla tuo epävakaa pers.häiriö?
Kerro tuosta pelostasi miehelle