Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin epäonnistunut ihmisenä
15.02.2016 |
Tyhmä, ruma ja niin hävettävää seuraa kokonaisuudessaan, että olen ollut vuosikausia yksinäinen. Ei kukaan jaksa edes puhua kanssani tai jos puhuu, kertomiani asioita ei muisteta vaikka kyseessä olisi joku vanha tuttavuus. Tuntuu pahalta kun en tiedä enää miten voisin yrittää muuttua.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
N,38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N,38 kirjoitti:
No mitä se 'elämässä onnistuminen' sinun mielestäsi oikein pitäisi sisällään ja miten se ihmisestä ilmenee?
Aloitapa asiasi pohtiminen ja se oman tilanteesikin selvittäminen vaikka ihan tästä kysymyksestä,(...jos siis jotain ohjetta tässä nyt kaipaat)
Eli siis selvitä itsellesi ensin mitä elämässäsi oikein haluat,siitähän sen on, kaiken järjen mukaan,saatavava alkunsa ja muutosprosessin lähdettävä näin liikkeelle.
Nämä ohjeet ovat,myönnetään,tietystikin tässä tällaisia yleisiä ja ylimalkaisia,mutta itsehän sinä nyt se oman todellisen tämänhetkisen tilanteesi paras asiantuntija olet
Että olisi tuttavia ja kavereita, joiden kanssa olisi hauskaa ja viettäisi aikaa yhdessä. Parisuhde, jossa voisi rakastaa toista ja elää elämää yhdessä. Samat inhimilliset tarpeet minullakin on, mitä muilla ihmisillä.
AP[/quote)
Toivon toki ,että saisit niitä,mutta...onko todellisuudessa jotain esteitä mistä juttu nyt tällä hetkellä pahimmin kiikastaa ?
Mikä siis estää mielestäsi sinua saamasta noita kaipaamiasi ystäviä ?
Entä voisitko ehkä itsekin tehdä jotain niiden esteiden poistamiseksi?
Etkö lukenut tätä ketjua ja sen kaikkia kommentteja? Juuri yritän selvittää miten voisin muuttua - vika ei ole muissa, vaan minussa.
Mutta en tiedä miten kykenisin muuttamaan persoonallisuuttani enää enempää. Kun en ole riittävä, tein mitä tahansa.
AP
Olennaisen tärkeää onkin nyt sen kysymyksen miettiminen,että kenen silmissä koet itsesi olevan riittämätön (...ja mihin?) itsesi vai muiden ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisenä voi epäonnistua jokainen päivä jos niin haluaa. Koeta keveämpää lähestymistapaa. Ei ole tarkoituskaan muistaa kaikkea kaikista ihmisistä. Koeta itse huomata hyvä, ennen pahaa. Joku muistaa alkuun nimesi... aviosäätysi... koulusi... työsi... yms. Puhu siitä ja sitten vähän jostain uudesta. Ole kiinnostunut, mutta älä tarraa tai takerru pikkuseikkoihin. Ihmiset muuttuvat, ihmiset kasvavat, ihmiset kehittyvät. Älä varsinkaan kysele, että muistatko kun 8 kk, 3 vkoa, 2 pvää, 16 h ja 47 min sitten kerroin sulle näin:...? Itselläsikin on voinut mielipide jo muuttua uuden tiedon myötä.
En minä niin ole tehnytkään. Kyllä minä oletan, että kun olen kertonut yhden elämääni liittyvän merkittävän asian jo kolmeen kertaan jollekin henkilölle, olettaisin hänen sen muistavan jo viimeistään toisen kerran jälkeen.
AP
Jos kerrot aina itsestäsi samoja asioita toistaen, ehkä tuttavasi vain kyllästyvät kuulemaan jankkaamistasi? Yritä päästä irti noista menneistä ja etsi uusia kokemuksia ja keskustele niistä.
Minä olen vähän samassa tilanteessa, mutta nykyään on vähän helpompi hengittää. En oikein osaa auttaa, koska itsellä on pitkä psykoterapia, joka on auttanut ongelmiin. Toki ihan muutama kerta hyvällä terapeutilla voisi auttaa sinua näkemään itsesi uusin silmin. Itsellä on tullut selkeä asennemuutos, tullut jotenki "raivo" et helvetti mullakin on oikeus hengittää ja olla oma itseni. Harmi etten osaa auttaa, mutta tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisenä voi epäonnistua jokainen päivä jos niin haluaa. Koeta keveämpää lähestymistapaa. Ei ole tarkoituskaan muistaa kaikkea kaikista ihmisistä. Koeta itse huomata hyvä, ennen pahaa. Joku muistaa alkuun nimesi... aviosäätysi... koulusi... työsi... yms. Puhu siitä ja sitten vähän jostain uudesta. Ole kiinnostunut, mutta älä tarraa tai takerru pikkuseikkoihin. Ihmiset muuttuvat, ihmiset kasvavat, ihmiset kehittyvät. Älä varsinkaan kysele, että muistatko kun 8 kk, 3 vkoa, 2 pvää, 16 h ja 47 min sitten kerroin sulle näin:...? Itselläsikin on voinut mielipide jo muuttua uuden tiedon myötä.
En minä niin ole tehnytkään. Kyllä minä oletan, että kun olen kertonut yhden elämääni liittyvän merkittävän asian jo kolmeen kertaan jollekin henkilölle, olettaisin hänen sen muistavan jo viimeistään toisen kerran jälkeen.
AP
Jos kerrot aina itsestäsi samoja asioita toistaen, ehkä tuttavasi vain kyllästyvät kuulemaan jankkaamistasi? Yritä päästä irti noista menneistä ja etsi uusia kokemuksia ja keskustele niistä.
Tuossa tilanteessa oli pakko jankata, koska tuttava itse kysyi aina uudelleen ja uudelleen samaa kysymystä, vaikka olin aiemmilla kerroilla kertonut jo miten asia on.
AP
N,38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N,38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N,38 kirjoitti:
No mitä se 'elämässä onnistuminen' sinun mielestäsi oikein pitäisi sisällään ja miten se ihmisestä ilmenee?
Aloitapa asiasi pohtiminen ja se oman tilanteesikin selvittäminen vaikka ihan tästä kysymyksestä,(...jos siis jotain ohjetta tässä nyt kaipaat)
Eli siis selvitä itsellesi ensin mitä elämässäsi oikein haluat,siitähän sen on, kaiken järjen mukaan,saatavava alkunsa ja muutosprosessin lähdettävä näin liikkeelle.
Nämä ohjeet ovat,myönnetään,tietystikin tässä tällaisia yleisiä ja ylimalkaisia,mutta itsehän sinä nyt se oman todellisen tämänhetkisen tilanteesi paras asiantuntija olet
Että olisi tuttavia ja kavereita, joiden kanssa olisi hauskaa ja viettäisi aikaa yhdessä. Parisuhde, jossa voisi rakastaa toista ja elää elämää yhdessä. Samat inhimilliset tarpeet minullakin on, mitä muilla ihmisillä.
AP[/quote)
Toivon toki ,että saisit niitä,mutta...onko todellisuudessa jotain esteitä mistä juttu nyt tällä hetkellä pahimmin kiikastaa ?
Mikä siis estää mielestäsi sinua saamasta noita kaipaamiasi ystäviä ?
Entä voisitko ehkä itsekin tehdä jotain niiden esteiden poistamiseksi?
Etkö lukenut tätä ketjua ja sen kaikkia kommentteja? Juuri yritän selvittää miten voisin muuttua - vika ei ole muissa, vaan minussa.
Mutta en tiedä miten kykenisin muuttamaan persoonallisuuttani enää enempää. Kun en ole riittävä, tein mitä tahansa.
AP
Olennaisen tärkeää onkin nyt sen kysymyksen miettiminen,että kenen silmissä koet itsesi olevan riittämätön (...ja mihin?) itsesi vai muiden ?
Kaikkien. Aiemmin olin tyytyväinen itseeni, mutta se olisi harhaista jatkaa positiivisella minäkuvalla kun ei saa toimintaympäristöstä vastaavaa palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vähän samassa tilanteessa, mutta nykyään on vähän helpompi hengittää. En oikein osaa auttaa, koska itsellä on pitkä psykoterapia, joka on auttanut ongelmiin. Toki ihan muutama kerta hyvällä terapeutilla voisi auttaa sinua näkemään itsesi uusin silmin. Itsellä on tullut selkeä asennemuutos, tullut jotenki "raivo" et helvetti mullakin on oikeus hengittää ja olla oma itseni. Harmi etten osaa auttaa, mutta tsemppiä!
Rahaa ei ole terapiaan. Muuten hyvä vinkki. Kiitos tsempeistä, samoin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Se on omituista, että kun avautuu lopulta täysin rehellisesti itsestään JA tilanteestaan kys. henkilön sanotaan piehtaroivan itsesäälissä.
Eli pitäisikö minun uskoa olevani nätti, mukava, hyvää seuraa ja parisuhdeainestakin, vaikka kaikki kokemani osoittavat, että reaalitodellisuus on täysin päinvastainen?!
AP
Niin?
Ja hyvin tukee peukutukset totuuksia etusivulla, ei tosiaan se koulutus kerro mitään älykkyydestä. Olen tyhmä kuin saapas huolimatta korkeakoulutuksesta. Jos olisin vähääkään älykäs en olisi näin tylsä ja sosiaalisesti vammainen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan pysty olemaan itsevarma, jos kasvoissa on finnejä, turvottaa, hiukset likaiset tai rumat vaatteet. Tällä hetkellä olen väsynyt, kasvoissa on epäouhtauksia, silmäpussit, vaatekaappi kaipaa huoltoa, olen turvonnut, pitäisi pudottaa pari kiloa. En jaksaisi edes mennä ulos, jos ei ole pakko. Kun taas olen syönyt terveellisesti, olen hoikempi, kasvot on puhtaat, hiukset hyvinvoivat, kivat vaatteet, olen itsevarma ja huomaan sen myös siinä miten muut käyttäytyy. Luonteeltani olen ujo ja vähän epäsosiaalinen. Olen sosiaalisempi ja itsevarmempi, kun näytän hyvältä.
Toki varmaan vaikuttaa oma kaveripiiri. On helpompi olla lihava lihavien seurassa kuin lihava laihojen seurassa. Kaverit kannattaa valita itsensä kaltaisiksi joihin voi samaistua ja joiden seurassa et tunne itseäsi huonoksi tai rumaksi.
Eräs tuttu on hidas ja kärsii lukihäiriöstä, ei pysty kirjoittamaan oikein. Pukeutuu omaperäisesti ja oli joskus kiusattu ja vähän hylkiö kouluaikoina. Löysi itsensä kaltaisia ihmisiä ja näyttää olevan onnellinen ja on paljon ystäviä ja puoliso. Joskus sitä syrjii itsensä kaltaisia huomaamattaan ja jää yksin. Haluaa olla jotain muuta mitä on. En halua loukata ketään vaan tarkoitan, että ystävät jotka hyväksyvät sellaisena kuin on, on parhaimpia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan pysty olemaan itsevarma, jos kasvoissa on finnejä, turvottaa, hiukset likaiset tai rumat vaatteet. Tällä hetkellä olen väsynyt, kasvoissa on epäouhtauksia, silmäpussit, vaatekaappi kaipaa huoltoa, olen turvonnut, pitäisi pudottaa pari kiloa. En jaksaisi edes mennä ulos, jos ei ole pakko. Kun taas olen syönyt terveellisesti, olen hoikempi, kasvot on puhtaat, hiukset hyvinvoivat, kivat vaatteet, olen itsevarma ja huomaan sen myös siinä miten muut käyttäytyy. Luonteeltani olen ujo ja vähän epäsosiaalinen. Olen sosiaalisempi ja itsevarmempi, kun näytän hyvältä.
Toki varmaan vaikuttaa oma kaveripiiri. On helpompi olla lihava lihavien seurassa kuin lihava laihojen seurassa. Kaverit kannattaa valita itsensä kaltaisiksi joihin voi samaistua ja joiden seurassa et tunne itseäsi huonoksi tai rumaksi.
Eräs tuttu on hidas ja kärsii lukihäiriöstä, ei pysty kirjoittamaan oikein. Pukeutuu omaperäisesti ja oli joskus kiusattu ja vähän hylkiö kouluaikoina. Löysi itsensä kaltaisia ihmisiä ja näyttää olevan onnellinen ja on paljon ystäviä ja puoliso. Joskus sitä syrjii itsensä kaltaisia huomaamattaan ja jää yksin. Haluaa olla jotain muuta mitä on. En halua loukata ketään vaan tarkoitan, että ystävät jotka hyväksyvät sellaisena kuin on, on parhaimpia ystäviä.
Oma rumuuteni liittyy täysin kasvonpiirteisiin.
Huolehdin hygieniastani, pukeudun naisellisesti ja kauniisti, meikkaan ja laitan hiuksia. Vartalo on jo hyvä ja liikun säännöllisesti. Eivät nämä toimet ole estäneet sitä, että kuulemma voisin pudottaa vielä kiloja, olen kasvoiltani ruma ja mm. olen saanut tuttaviltakin kommenttia liittyen hiuksiin ja miten voisin niitä muuttaa. Tuntuu ahdistavalta kun ei vaan kelpaa, mitä sitten tekisi. Aina täytyisi laihduttaa, meikata eri lailla, sävyttää vaikka hiuksia eri sävyyn...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisenä voi epäonnistua jokainen päivä jos niin haluaa. Koeta keveämpää lähestymistapaa. Ei ole tarkoituskaan muistaa kaikkea kaikista ihmisistä. Koeta itse huomata hyvä, ennen pahaa. Joku muistaa alkuun nimesi... aviosäätysi... koulusi... työsi... yms. Puhu siitä ja sitten vähän jostain uudesta. Ole kiinnostunut, mutta älä tarraa tai takerru pikkuseikkoihin. Ihmiset muuttuvat, ihmiset kasvavat, ihmiset kehittyvät. Älä varsinkaan kysele, että muistatko kun 8 kk, 3 vkoa, 2 pvää, 16 h ja 47 min sitten kerroin sulle näin:...? Itselläsikin on voinut mielipide jo muuttua uuden tiedon myötä.
En minä niin ole tehnytkään. Kyllä minä oletan, että kun olen kertonut yhden elämääni liittyvän merkittävän asian jo kolmeen kertaan jollekin henkilölle, olettaisin hänen sen muistavan jo viimeistään toisen kerran jälkeen.
AP
Jos kerrot aina itsestäsi samoja asioita toistaen, ehkä tuttavasi vain kyllästyvät kuulemaan jankkaamistasi? Yritä päästä irti noista menneistä ja etsi uusia kokemuksia ja keskustele niistä.
Tuossa tilanteessa oli pakko jankata, koska tuttava itse kysyi aina uudelleen ja uudelleen samaa kysymystä, vaikka olin aiemmilla kerroilla kertonut jo miten asia on.
AP
Kyllä normaaliälyinen jo ensimmäisellä kerralla ymmärtää kuulemansa, viimeistään toistettuna. Ellei kyse ole nimestäsi tai muusta yhtä olennaisesta, kysyjä vaan ei pidä kertomaasi merkittävänä asiana. Vaikka se olisi sinulle elämää suurempi asia, niin kuulijalle se ilmeisesti ei ole. Jankkaamalla vain karkoitat potentiaalisen ystävän luotasi. Ehkä paremmin tutustuessanne sama asia voisikin olla keskustelun arvoinen. Aloita tyyliin: Kivaa, kun kevätkin on tulossa! Älä oksenna kaikkea heti vastaantulijan niskaan. Ja oikeasti, yritän auttaa sinua! Älä tuputa äläkä ilakoi toisten kustannuksella omaa surkeuttasi, älä yritä vangita toista keskustelemaan vain sinusta. Kysäisepä toiselta: "Mitä Sinulle kuuluu?"
^ Ei tuossa ole mitään uutta. Ja olen muutoinkin ollut aina ennemmin kuuntelija ja kyselijä kuin itse kertonut itsestäni.
Edelleen kaipaisin vinkkejä persoonallisuuteen ennemmin. Miten muuttua miellyttävämmäksi ihmiseksi? Olen muutoin jo luotettava, mukavaksi kuvailtu ja sellainen tavis. Pitäisi olla kiinnostavampi muille, mutten tiedä miten. Varmaan omalla kohdalla mahdotonta, kun ulkonäkökään ei kelpaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu ei oikein etene, kun sinä et pääse ollenkaan eteenpäin tuon jankkaamisesta, että sinä et muka kelpaa.
En minä niin ole tehnytkään. Kyllä minä oletan, että kun olen kertonut yhden elämääni liittyvän merkittävän asian jo kolmeen kertaan jollekin henkilölle, olettaisin hänen sen muistavan jo viimeistään toisen kerran jälkeen.
AP