Lue keskustelun säännöt.
Ihmeellisellä tavalla itsetunto nousee, kun värjää hiukset
Kommentit (8)
Tulee siitä vähäksi aikaa nätimpi olo. Nyt olen kyllä ihan naturelli maantienharmaa, mutta vasta näin kuvan, missä hiukseni oli värjätty ja aika hyvältä näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin se tosiaan oli silloin kun tapasin värjätä tukkaani. Nykyisin ihan vaan latvojen tasauskin piristää kummasti.
Mutta yksi ylitse muiden on aina uudet rintsikat!
Totta! Uudet alushousutkin kyllä piristää kummasti. Tai huolellinen meikki.
Minä kasvattelen tässä väriraitoja pois ja harmaita raitoja tilalle. En tiedä, miltä lopputulos tulee näyttämään, mutta se, että kahdenkymmenenviiden vuoden mittainen värien kanssa läträäminen on loppu (tai ainakin tauolla), on jollain lailla vapauttava tunne.
Joo tiedän tunteen. Heti hiustenvärjäyksen jälkeisenä päivänä jään monesti ihan peilin eteen ihmettelemään miten kaunis olenkaan. Ja pahan juurikasvun kanssa tekisi mieli piiloutua kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kasvattelen tässä väriraitoja pois ja harmaita raitoja tilalle. En tiedä, miltä lopputulos tulee näyttämään, mutta se, että kahdenkymmenenviiden vuoden mittainen värien kanssa läträäminen on loppu (tai ainakin tauolla), on jollain lailla vapauttava tunne.
Täällä on sama prosessi menossa! Laskin, etten ole nähnyt omaa hiusväriäni n 23 vuoteen, enkä muistanut miltä se näyttää. Nyt juurikasvua on 5 cm, nättiä kullanruskeaa, kaksi hopealankaakin olen löytänyt (olen 36). En silti halua värjätä enää, etenkin kun näkee mikä ero on luonnontilaisen hiuksen kunnossa. Uutta hiusta puskee muuten nyt tosi paljon, ovat riehaantuneet 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kasvattelen tässä väriraitoja pois ja harmaita raitoja tilalle. En tiedä, miltä lopputulos tulee näyttämään, mutta se, että kahdenkymmenenviiden vuoden mittainen värien kanssa läträäminen on loppu (tai ainakin tauolla), on jollain lailla vapauttava tunne.
Täällä on sama prosessi menossa! Laskin, etten ole nähnyt omaa hiusväriäni n 23 vuoteen, enkä muistanut miltä se näyttää. Nyt juurikasvua on 5 cm, nättiä kullanruskeaa, kaksi hopealankaakin olen löytänyt (olen 36). En silti halua värjätä enää, etenkin kun näkee mikä ero on luonnontilaisen hiuksen kunnossa. Uutta hiusta puskee muuten nyt tosi paljon, ovat riehaantuneet 😊
Minä olen raidoituttanut hiukseni viimeksi 15 kuukautta sitten. Minulla on paksut ja kiharat, nelisenkymmentä senttiä pitkät hiukset, joten poiskasvatettavaa riittää. Ne kohdat, jotka jo aikoinaan jätettiin tahallisesti ilman väriä (ohimoilta kasvoi valkoisia aurinkoraitoja jo 15 vuotta sitten) tai ovat sattuneet väistämään raidoitusvärin pitkään, ovat nyt hopeisia. Jostain syystä nämä hopeiset hiukset ovat koko pituudeltaan selvästi paksumpia kuin värilliset. Kasvatus on niin kesken, että tästä sotkusta ei oikein saa selvää; valaistuksen mukaan väri on raudanharmaata, hopeista tai valkoista; kahdesta jälkimmäisestä pidän kovasti, mutta tuo tuhruinen raudanharmaa ei miellytä - jos tästä kuontalosta aikoo tulla sen värinen, säntään kampaajalle korjaamaan tilanteen. Märkänä hiukset ovat tasaisesti tummanruskeat, kuivina taas eri harmaiden ja vaaleahkon kullanruskean sävyiset. Kohta napsaistaan latvoista muutama sentti pois, ja kokonaiskuva toivottavasti selkenee. Jännitystä arkielämään... :)
4
Noin se tosiaan oli silloin kun tapasin värjätä tukkaani. Nykyisin ihan vaan latvojen tasauskin piristää kummasti.
Mutta yksi ylitse muiden on aina uudet rintsikat!