Lue keskustelun säännöt.
Hyviä elämäkertoja?
14.02.2016 |
Olen lukenut valehtelematta kymmeniä (ellen satoja) elämäkertoja. Suositelkaa vielä lisää. Ei siis mitään perus Huumeasema Zoota, Nancya tms.
Kommentit (25)
Hei,
Suosittelen Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin elämästä kertovia kirjoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin epäsuositella pari huonoa: Nuorempana kuvittelin, että Rose Kennedyllä olisi ollut jotain sanottavaa ja näkemystä kun hän kuitenkin eli melkein vuosissadan verran ja juurikin semmoisiin aikoihin (pari suursotaa) ja toimi suurlähettilään puolisonakin ja iso perhe, että olisi jotain ollut annettavaa. Nope. Rosen panostus elämänkerrassa oli tyyliä: Ilkeät ihmiset väittivät että mieheni on kova liikemies,. mutta hän ei kotona kiroillut koskaan. Yritin sitä lukea kun sivujakin oli varmaan joku 500, mutta ei siitä kyllä mitään irronut. Lähinnä vaan hävetti ja sitten hävetti itsenikin, kun luin sitä.
Sitten ajattelin, että nuoruuteni punkin aikakauden perustaja ja aito rokkenrolle Jonny Rottenin elämänkerta olisi avannut minunkin nuoruuttani ja sitä aikakautta mistä lähdettiin liikkeelle. Not. Jonny hienosteli ja kuvaili itseään niin fiksuksi ja niin hienoksi ja väärinkohdelluksi Taiteilijaksi, että maku meni siitäkin.
Ai niin, yksi hyvä tuli mieleen; Mr. Nice. Siinä päähenkilö kertoo rehellisesti itsestään ja miten ajautui tonnikaupalla huumeita myymään. Älykäs kaverihan se oli alun alkaenkin.
Täytyykin muistella jos muistan muita hyviä.
Itse olen tykännyt lukea Pohjois-Koreasta karanneista (varsinkin vankileireiltä paenneista), holokaustin uhreista, Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana eläneistä jne ihmisistä jotka on eläneet paskoissa oloissa. Välillä kyllä epäilyttää joidenkin juttujen todellisuus, mutta ovat silti aina olleet kiinnostavaa luettavaa.
Torey Haydenin kirjoista pakko sanoa että niin osa niistä on kuvitteellisia ja niitä myös myydään sellaisina.
Vierailija kirjoitti:
Voin epäsuositella pari huonoa: Nuorempana kuvittelin, että Rose Kennedyllä olisi ollut jotain sanottavaa ja näkemystä kun hän kuitenkin eli melkein vuosissadan verran ja juurikin semmoisiin aikoihin (pari suursotaa) ja toimi suurlähettilään puolisonakin ja iso perhe, että olisi jotain ollut annettavaa. Nope. Rosen panostus elämänkerrassa oli tyyliä: Ilkeät ihmiset väittivät että mieheni on kova liikemies,. mutta hän ei kotona kiroillut koskaan. Yritin sitä lukea kun sivujakin oli varmaan joku 500, mutta ei siitä kyllä mitään irronut. Lähinnä vaan hävetti ja sitten hävetti itsenikin, kun luin sitä.
Sitten ajattelin, että nuoruuteni punkin aikakauden perustaja ja aito rokkenrolle Jonny Rottenin elämänkerta olisi avannut minunkin nuoruuttani ja sitä aikakautta mistä lähdettiin liikkeelle. Not. Jonny hienosteli ja kuvaili itseään niin fiksuksi ja niin hienoksi ja väärinkohdelluksi Taiteilijaksi, että maku meni siitäkin.
Ai niin, yksi hyvä tuli mieleen; Mr. Nice. Siinä päähenkilö kertoo rehellisesti itsestään ja miten ajautui tonnikaupalla huumeita myymään. Älykäs kaverihan se oli alun alkaenkin.
Täytyykin muistella jos muistan muita hyviä.
Kiitos! Mulla sama kokemus Rottenista. Mr. Nice täytyy kirjoittaa heti muistiin. Ap
Hop!