Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisen ihmisen kanssa voidaan nähdä leikkipuistossa kera lasten, mutta ei viettää iltaa vain aikuisten kesken?
14.02.2016 |
Nyt on suru puserossa. Olen kelvannut seuraksi leikkipuistoon, perhekerhoihin, Hoploppiin yms lasten kanssa ja ilman lapsia vaatekutsuille. Mutta mitä nyt Facea katselee, niin en ole kelvannut seuraksi illanistujaisiin, teatteriin, laivalle enkä keikalle.
Kaipaisin aikuista seuraa, aikuista tekemistä ... Tällaisia ystäviä minulla ei ole ollenkaan, ja vuosi vuodelta olen tässä samassa pisteessä: sunnuntaiaamu, huomenna arki, ei mitään kerrottavaa viikonlopusta (koska ketään ei oikeasti kiinnosta mitä meidän perhe teki tai miten kävin yksin lenkillä).
Ja kyllä, olen ollut aloitteellinen ja kysynyt muita mukaani. Aina on jotakin muuta.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Muutimme pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle miehen työn perässä ja täältä ei ole löytynyt yhtäkään sellaista "pariskuntatuttua", jonka kanssa voisi istua iltaa. Leikkipuistotuttuja on, samoin miehellä työkavereita, mutta mikään ei tunnu syventyvän sellaiselle asteelle, että voisi harkita mitään illallistreffejä tai edes esimerkiksi teatteri-iltaa yhdessä. Kaivattaisiin molemmat sellaista kovasti, mutta minkäs teet.
Tuo on niin sattumasta kiinni. Molemmilla pitää olla sama tarve. Meitä sattui kaksi uutta pariskuntaa lapsineen paikkakunnalle, synkkasi ja molemmilla "tarve" pariskunta/perheillanviettoihin kaverien kanssa. Joten nyt tapaamme tämän perheen kanssa paljon. Mutta muut ovat meille vain "tuttuja" eri yhteyksistä.
Vapaa-aikaa ei ole liiaksi, joten "tuttujen" kanssa ei jaksa järkätä pitkiä ohjelmia. Meillä on vain pari pariskunta-tuttua, kenen kanssa tapaamme iltaisin. Onneksi löysimme sattuman avulla heidät. Tsemppiä! Joskus jostain se voi löytyä. Tämä pari löytyi lasten futispuffetin takaa, kun meillä sattumalta yhteinen puffettivuoro. Ja löytyikin hirveästi yhteistä juteltavaa. <3
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa se ystävyyksien ja tuttavuuksien ylläpito tuntuu olevan, vaikkei pieniä lapsiakaan olisi. Vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa ja useankin työkaverin kanssa vaihdettiin yhteystietoja. Kovasti puhuttiin, että tavataan ja lähdetään jonnekin iltarientoihinkin!
Vuoden aikana tuli nähtyä yhteensä neljää entistä työkaveria. Yhtä henkilöä lukuunottamatta olin itse asiassa aloitteellinen ja tein ravintolavaraukset tai kutsuin heidät kotiini. Tälle yhdelle "aloitteelliselle" tutulle sitten vastavuoroisesti ehdotin kesällä tapaamista, mutta hän ei edes vastannut viestiini.
Kun pari näistä entisistä työkavereistani kävi syksyllä luonani kahvilla, niin taas heistä toinen puhui siitä, että pitää lähteä jossain vaiheessa johonkin yhdessä illallakin. Ilahduin kovin ja sanoin, että ilmoittakaa vaan, niin mieluusti lähden. Toistaiseksi mitään ei ole kuulunut.
Kun viime vuoden aikana näiden kahden tutun näkeminen oli minun aloitteesta kiinni pariinkin otteeseen, niin vähän kiusalliselta tuntuisi taas olla tapaamista ehdottamassa.
Ja olihan vielä sellainenkin työkaveri, jota en nähnyt lainkaan, vaikka ehdotin tapaamista pariin otteeseen. Kahdesta kieltäytymisestä alan itse ajatella, että seuraavaksi pallo on toisella osapuolella.
Jos joku tietää, kuinka nelikymppisenä saa uusia tuttuja, niin mielellään otan neuvoja vastaan!
Kun vaihdoin työtä ja paikkakuntaa niin en edes luvannut olla yhteyksissä kaikkien kanssa, koska tiesin sen mahdottomuudeksi. Mulla ei kerta kaikkiaan ole omien harrastusten ja lasten harrastusten ja satojen sukujuhlien lisäksi aikaa tavata kuin ihan läheisintä ystäväperhettä. Heitäkin nähdään vain kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa se ystävyyksien ja tuttavuuksien ylläpito tuntuu olevan, vaikkei pieniä lapsiakaan olisi. Vuosi sitten vaihdoin työpaikkaa ja useankin työkaverin kanssa vaihdettiin yhteystietoja. Kovasti puhuttiin, että tavataan ja lähdetään jonnekin iltarientoihinkin!
Vuoden aikana tuli nähtyä yhteensä neljää entistä työkaveria. Yhtä henkilöä lukuunottamatta olin itse asiassa aloitteellinen ja tein ravintolavaraukset tai kutsuin heidät kotiini. Tälle yhdelle "aloitteelliselle" tutulle sitten vastavuoroisesti ehdotin kesällä tapaamista, mutta hän ei edes vastannut viestiini.
Kun pari näistä entisistä työkavereistani kävi syksyllä luonani kahvilla, niin taas heistä toinen puhui siitä, että pitää lähteä jossain vaiheessa johonkin yhdessä illallakin. Ilahduin kovin ja sanoin, että ilmoittakaa vaan, niin mieluusti lähden. Toistaiseksi mitään ei ole kuulunut.
Kun viime vuoden aikana näiden kahden tutun näkeminen oli minun aloitteesta kiinni pariinkin otteeseen, niin vähän kiusalliselta tuntuisi taas olla tapaamista ehdottamassa.
Ja olihan vielä sellainenkin työkaveri, jota en nähnyt lainkaan, vaikka ehdotin tapaamista pariin otteeseen. Kahdesta kieltäytymisestä alan itse ajatella, että seuraavaksi pallo on toisella osapuolella.
Jos joku tietää, kuinka nelikymppisenä saa uusia tuttuja, niin mielellään otan neuvoja vastaan!
Kun vaihdoin työtä ja paikkakuntaa niin en edes luvannut olla yhteyksissä kaikkien kanssa, koska tiesin sen mahdottomuudeksi. Mulla ei kerta kaikkiaan ole omien harrastusten ja lasten harrastusten ja satojen sukujuhlien lisäksi aikaa tavata kuin ihan läheisintä ystäväperhettä. Heitäkin nähdään vain kerran kuussa.
Voin vilpittömästi sanoa kadehtivani tilannettasi. Tällä hetkellä mikään ei tuntuisi niin hyvältä kuin se, että elämässä olisi paljon ihmisiä, joita tavata. Pitänee toivoa, että löytyy vielä sellaisiakin tuttuja, joiden piireihin mahtuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisiällä on tosiaan vaikea löytää uusia ystäviä. Olen itsekin siinä tilanteessa, että koen olevani yksinäinen ja kaipaavani uusia ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Mulla on ollut tämä ongelma jo pitempään.
Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin mm. perhekerhossa, mutta on vaikea saada ihmisiin sellaista yhteyttä että alettaisiin tavata muissakin merkeissä. Etenkin vastavuoroisuutta on vaikea saavuttaa eli että toinen alkaa myös pitää sinuun yhteyttä ja kutsuu paikkoihin jne. Ei ole mielekästä pitemmän päälle jatkaa yhteydenpitoa ihmisen kanssa joka ei koskaan ole aloitteellinen. Ongelma taitaa olla se että monilla on jo vakiintuneet ystäväpiirit eikä aikaa/mielenkiintoa riitä uusille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä on tosiaan vaikea löytää uusia ystäviä. Olen itsekin siinä tilanteessa, että koen olevani yksinäinen ja kaipaavani uusia ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Mulla on ollut tämä ongelma jo pitempään.
Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin mm. perhekerhossa, mutta on vaikea saada ihmisiin sellaista yhteyttä että alettaisiin tavata muissakin merkeissä. Etenkin vastavuoroisuutta on vaikea saavuttaa eli että toinen alkaa myös pitää sinuun yhteyttä ja kutsuu paikkoihin jne. Ei ole mielekästä pitemmän päälle jatkaa yhteydenpitoa ihmisen kanssa joka ei koskaan ole aloitteellinen. Ongelma taitaa olla se että monilla on jo vakiintuneet ystäväpiirit eikä aikaa/mielenkiintoa riitä uusille ihmisille.
Tuo on ihan totta. Sen vuoksi onkin helpompaa löytää kaveri vain johonkin tiettyyn tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jostain syystä kestä enää oikeastaan ketään kavereita paria tuntia kauemmin. Tuli vietettyä kavereiden kanssa aikaa 13-22-vuotiaana melkein ympäri vuorokauden. Sitten löysin nykyisen mieheni. Emme ole kovin sosiaalisia, viihdymme 3 lapsen kanssa harrastuksissa, leffassa, uimahallissa, laskettelemassa ja kesällä kesämökillä. Meillä on omia sisaruksia ja vanhemmat, joihin ollaan viikoittain yhteyksissä. Olen töissä asiakaspalveluammatissa. Mikäli mahdollista, vietän vapaa-aikani vain oman perheen seurassa.
Alue: Aihe vapaa
Niinhän se menee, että ne lasten kautta tutut tuntuvat kelpaavan seuraksi vain sen ajan elämästä kun mennään lasten ehdoilla.
Sitten aikuisten juttuihin ihmisillä on ne eri kaverit mahsollisesti useiden vuosien takaa.
Mulla ei ole enää pieniä lapsia ja sitten ne vanhat kaverit ovat löytyneet uudestaan, kun ei niistä mammakavereista sitten kestävämpiä ihmissuhteita tullutkaan vaikka yritystä olikin.