Millaisen ihmisen kanssa voidaan nähdä leikkipuistossa kera lasten, mutta ei viettää iltaa vain aikuisten kesken?
Nyt on suru puserossa. Olen kelvannut seuraksi leikkipuistoon, perhekerhoihin, Hoploppiin yms lasten kanssa ja ilman lapsia vaatekutsuille. Mutta mitä nyt Facea katselee, niin en ole kelvannut seuraksi illanistujaisiin, teatteriin, laivalle enkä keikalle.
Kaipaisin aikuista seuraa, aikuista tekemistä ... Tällaisia ystäviä minulla ei ole ollenkaan, ja vuosi vuodelta olen tässä samassa pisteessä: sunnuntaiaamu, huomenna arki, ei mitään kerrottavaa viikonlopusta (koska ketään ei oikeasti kiinnosta mitä meidän perhe teki tai miten kävin yksin lenkillä).
Ja kyllä, olen ollut aloitteellinen ja kysynyt muita mukaani. Aina on jotakin muuta.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä pahaa siinä on, jos kertoo käyneensä vaikka perheen kanssa hiihtämässä? Enemmän minä sitä arvostan kuin, että kertoisit ryypänneesi Marjan kanssa Ruotsin laivalla lasten ikävöidessä vanhempiaan kumminkaiman hoidossa.
Korjataan nyt se, että en minä kaipaa ryyppäämistä, vaan elämyksiä ja tekemistä näiden kivojen ihmisten kanssa muualla(kin) kuin lasten kanssa. Ap
Miksi viikonlopusta pitäisi olla kerrottavaa? Eikö eläminen ole elämistä, ei muille kertomista, varten? Seurankaipuun ymmärrän kyllä sinänsä. Ehkä sinulla ja ympärilläsi olevilla ihmisillä ei ole muuta yhteistä kuin ne lapset... Pidätkö itse oikeasti näistä ihmisistä? Jos et, voitko hankkiutua muuhun seuraan?
Niitä tulee taas joskus. Usko pois.
Iltaa minä haluan viettää vain todella hyvien ystävien kanssa. En minkään hyvän päivän tuttujen kanssa, joiden kanssa olen paljonkin tekemisissä lasten kautta juurikin leikkipuistoissa ym.
Illanvietto on minulle niin iso "satsaus" (yhteisen vapaan viikonlopun löytyminen, lastenhoitajat...), että minkäänlaisia "riskejä" illan onnistumisesta en halua ottaa...
Tylsää joo, tiedän, mutta oma valintani on. Mieluummin vähän harvemmin ja varmasti hyvässä seurassa... Liian moniin puolituttuihin on vuosien varrella tullut petyttyä kun jutut eivät leikkipuiston ulkopuolella satukkaan yhtään yhteen.
Mulla on jo kaverit omia menoja varten, lasten kanssa menoihin sitten käy muutkin joilla saman ikäisiä lapsia
Vaadit paljon, mutta mitäs annat vastineeksi? Oletko mielenkiintoista seuraa, oletko hyvä keskustelija vai "hyvä kuuntelija" (= tylsä)?
Mitäs jos kokeilisit itse järjestää jotain ja kutsua ihmisiä, etkä vain edellyttäisi muita ihmisiä näkemään vaivaa vuoksesi. Vastavuoroisuus on avain, jostain on lähdettävä liikkeelle.
Muuta ap ulkomaille. Suomalaisilla on kaverit yleensä jo lapsesta saakka, eikä uusia mahdu joukkoon... Se on ihan oikeasti surullista mutta totta. Monessa muussa maassa näitä ystävyyksiä ei oteta niin vakavasti ja uusillekin ihmisille löytyy tilaa. T: aikuisikäni kuudessa eri maassa asunut
Ymmärrän pointtisi. Muutimme pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle miehen työn perässä ja täältä ei ole löytynyt yhtäkään sellaista "pariskuntatuttua", jonka kanssa voisi istua iltaa. Leikkipuistotuttuja on, samoin miehellä työkavereita, mutta mikään ei tunnu syventyvän sellaiselle asteelle, että voisi harkita mitään illallistreffejä tai edes esimerkiksi teatteri-iltaa yhdessä. Kaivattaisiin molemmat sellaista kovasti, mutta minkäs teet.
Olen pohtinut perheettömänä samaa. Tuttavapiirissä monella on lapsia ja yleenä kun tavataan, niin lapset tulevat mukana myös. Eräs tuttu yöpyy luonani 2-5 kertaa vuodessa ja vain harvoin hän tulee käymään ilman lastaan.
Onneksi on vielä muutama tuttu, joilla ei ole lapsia tai sitten lapset ovat jo isoja. Kyllä sillä on iso merkitys, että vietetäänkö aikaa vain aikuisten kesken vai onko mukana myös lapsia.
Ehdotin luonani usein lapsensa kanssa yöpyvälle tutulle viikonloppumatkaa. Saa nähdä, että saako hän järjestettyä lapsenvahdin.
Aika aikansa kutakin.Tää on nyt tätä mutta joskus toista.Koita tehdä lasten kanssa mukavia asioita.
Musta tuntuu että meitä "miksi aina minä muttei kukaan muu"-tyyppejä on täällä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo kaverit omia menoja varten, lasten kanssa menoihin sitten käy muutkin joilla saman ikäisiä lapsia
Ihan mielenkiinnosta. Miksei menoihisi mahdu uusia ihmisiä?
Itse olen muuttanut useaan otteeseen ja huomannut, että tutustuminen aikuisiällä on vaikeaa. Varsinkin jos yrittää löytää sellaisia tuttuja, joiden kanssa voisi viettää vapaa-aikaa viikonloppuisinkin.
"Kera lasten"? Voisitko vaikka hypätä rotkoon, jooko? 😑
Vierailija kirjoitti:
"Kera lasten"? Voisitko vaikka hypätä rotkoon, jooko? 😑
Kera laskuvarjon, kai?
ohis kera virneen
Vierailija kirjoitti:
Iltaa minä haluan viettää vain todella hyvien ystävien kanssa. En minkään hyvän päivän tuttujen kanssa, joiden kanssa olen paljonkin tekemisissä lasten kautta juurikin leikkipuistoissa ym.
Illanvietto on minulle niin iso "satsaus" (yhteisen vapaan viikonlopun löytyminen, lastenhoitajat...), että minkäänlaisia "riskejä" illan onnistumisesta en halua ottaa...
Tylsää joo, tiedän, mutta oma valintani on. Mieluummin vähän harvemmin ja varmasti hyvässä seurassa... Liian moniin puolituttuihin on vuosien varrella tullut petyttyä kun jutut eivät leikkipuiston ulkopuolella satukkaan yhtään yhteen.
Kuulostat ylimieliseltä vittupäältä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jo kaverit omia menoja varten, lasten kanssa menoihin sitten käy muutkin joilla saman ikäisiä lapsia
Sinäkin kuulostat ylimieliseltä vittupäältä.
Minä en halua viettää aikaa lapsiperhetuttujen kanssa viikoloppuisin! Riittää, että nähdään kerhossa ja muskarin eteisessä tms., ei kiitos samoja naamoja enää viikonloppuisin. Silloin tapaan niitä kavereita, joita ei ehdi viikolla näkemään.
Minua on aina kummastuttanut tämä ajatus jostain ystäväperheestä, jonka kanssa vietetään aikaa. Se nyt ei vaan ole minun juttuni, että juututaan elämään samassa tahdissa jonkun kaveriperheen kanssa. Mieluummin tapaan vanhoja kavereita tai uudempia tuttavuuksia, joiden kanssa ei tarvitse tehdä kaikkea yhdessä, voidaan nähdä vaikka 3 kertaa vuodessa eikä joka toinen perjantai jommankumman pariskunnan kotona intialaisen keittiön ihmeitä maistellen.
Vierailija kirjoitti:
"Kera lasten"? Voisitko vaikka hypätä rotkoon, jooko? 😑
Anteeksi, kun lukee paljon, niin se kieli kirjojen sisältä tarttuu. Olen pahoillani.
Kyllä minä olen yrittänyt, mutta mikä selittää sen että osa näistä ihmisistä kyllä tekee näitä ei-lapsellisia juttuja myös uusien tuttujensa kanssa?
Minä haluaisin kovasti tehdä asioita ilman lapsia myös. Käydä teatterissa, piipahtaa Helsingissä, käydä syömässä... kaikkea tätä voin tehdä ja teenkin yksin, mutta näin yli kolmekymppisenä sitä huomaa miten niitä ystäviä kaipaa ympärilleen. Ap
Nuo ihmiset eivät ole ystäviäsi vaan äitikavereita. Sinua ja heitä yhdistää vain kaksi asiaa: äitiys ja lapset. Heidän kanssaan vietät aikaa silloin, kun tekeminen tavalla tai toisella liittyy äitiyteen ja/tai lapsiin. Aivan kuten työkavereiden kanssa vietetään aikaa silloin, kun tekeminen liittyy tavalla tai toisella työhän tai työpaikkaan. Harva pyytää työkavereitaankaan teatteriin, illanistujaisiin, laivalle jne. Eikä myöskään leikkipuistoon tai Hoplopiin. Ihmisillä on erilaisia kavereita: äitikavereita, harrastuskavereita, työkavereita, sukulaisia ja ystäviä. Näiden kanssa tehdään erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ihmiset eivät ole ystäviäsi vaan äitikavereita. Sinua ja heitä yhdistää vain kaksi asiaa: äitiys ja lapset. Heidän kanssaan vietät aikaa silloin, kun tekeminen tavalla tai toisella liittyy äitiyteen ja/tai lapsiin. Aivan kuten työkavereiden kanssa vietetään aikaa silloin, kun tekeminen liittyy tavalla tai toisella työhän tai työpaikkaan. Harva pyytää työkavereitaankaan teatteriin, illanistujaisiin, laivalle jne. Eikä myöskään leikkipuistoon tai Hoplopiin. Ihmisillä on erilaisia kavereita: äitikavereita, harrastuskavereita, työkavereita, sukulaisia ja ystäviä. Näiden kanssa tehdään erilaisia asioita.
Mulla ei sitten muuta ole, kuin äitikavereita.
Aika säälittävää. Ap
Siis mitä pahaa siinä on, jos kertoo käyneensä vaikka perheen kanssa hiihtämässä? Enemmän minä sitä arvostan kuin, että kertoisit ryypänneesi Marjan kanssa Ruotsin laivalla lasten ikävöidessä vanhempiaan kumminkaiman hoidossa.