Mitä ajattelette ihmisestä, joka on sairastunut burn outiin?

Moni tulkitsee sen henkiseksi heikkoudeksi ja siksi sitä hävetään tai ylenkatsotaan. Näin tein itsekin nuorena, mutta suhtautuminen muuttui kun ruuhkavuosien aikana meinasin sairastua kaksi kertaa burn-outiin. Oireet olivat jo ilmassa. Selvisin kuitenkin ympäröiviä olosuhteita muuttamalla vaikka se ei ollut helppoa. Avioliittoa en sitten enää pystynyt pelastamaan, mutta toisaalta se oli osasyy burnt-outiin johtavaan tilanteeseen.

Mikä burnout siis on? Akuutti, nopeasti ohimenevä masennus vai mikä?

VArmasti idioottien mielestä sairastuminen on heikkoutta. Omasta mielestäni siihen sairastuvat sellaiset vastuuntuntoiset ihmiset, jotka ovat antaneet kaikkensa. Vai onko joku kuullut lintsarin sairastuneen burnikseen?

Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta päällimmäinen tunne kun kuulee jonkun burnoutista on myötähäpeä. Jokaisen vastuulla on pitää terveydestään huolta, sekä ruumiin ja mielen, ja se on silkkaa typeryyttä laiminlyödä itsestään huolehtimisen.

Vierailija kirjoitti:

VArmasti idioottien mielestä sairastuminen on heikkoutta. Omasta mielestäni siihen sairastuvat sellaiset vastuuntuntoiset ihmiset, jotka ovat antaneet kaikkensa. Vai onko joku kuullut lintsarin sairastuneen burnikseen?

Lissän vielä; riittämättömyyden tunne on usein syynä burnikseen ja vaikuttaa siltä, että työelämässä aika moni kokee sitä.

Kai sitä vois kuvailla sellaiseksi elimistön ja mielen stressitilaksi, joka pakottaa ihmisen pysähtymään.

Ajattelen asiasta niin, että kyseinen ihminen ei ole valitettavasti pystynyt pitämään itseään tasapainossa vaan on horjahtanut, ehkä kaatunutkin. Nyt se ihminen pitäisi saada takaisin pystyyn ja tukea häntä opettelemaan sellaiset tavat, rutiinit ja stressinhallintamenetelmät, jotka tälle sopivat.

Ei herätä hirveästi tunteita suuntaan tai toiseen siis.

-itsekin burn-outin kärsinyt ja tasapainoa etsiskelevä

Vierailija kirjoitti:

Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta päällimmäinen tunne kun kuulee jonkun burnoutista on myötähäpeä. Jokaisen vastuulla on pitää terveydestään huolta, sekä ruumiin ja mielen, ja se on silkkaa typeryyttä laiminlyödä itsestään huolehtimisen.

Joissan asioissa saata olla empaattinen (mitä kyllä epäilen) mutta tässä asiassa olet vain tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta päällimmäinen tunne kun kuulee jonkun burnoutista on myötähäpeä. Jokaisen vastuulla on pitää terveydestään huolta, sekä ruumiin ja mielen, ja se on silkkaa typeryyttä laiminlyödä itsestään huolehtimisen.

Sä olet valikoivasti empaattinen, eli empaattinen niitä tilanteita kohtaan, jotka ymmärrät. Kannattaa tutustua itseensä paremmin ja hyväksyä myös ne puolet, joista ei niin pidä. Sun kommentti on täynnä epäpyhyyttä, valitettavasti.

Eli jos oikeasti uskot olevasi "äärettömän empaattinen", kannattanee tutustua empaattisuuteen noin käsitteenä.

Ensimmäisenä alan pohtimaan niitä paineita jota sairastunut on joutunut kokemaan. Eli ensin etsin syytä muualta ja sitten pohdin miten sairastunut olisi voinut toimia ettei olisi sairastunut. Tai oikeastaan sitäkin niin että mitä sairastunut voi tehdä jatkossa ettei sairastu uudestaan. Tarpeeksi monta kertaa nähnyt kuinka ihmisen psyyke hajoaa, hitaasti tai nopeammin, eikä tuo omakaan jaksaminen ole aina ollut mitään huippuluokkaa, yleensä juuri ulkopuolisten paineitten takia joille välillä on todella vaikea sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

VArmasti idioottien mielestä sairastuminen on heikkoutta. Omasta mielestäni siihen sairastuvat sellaiset vastuuntuntoiset ihmiset, jotka ovat antaneet kaikkensa. Vai onko joku kuullut lintsarin sairastuneen burnikseen?

Voisin hyvin kuvitella. Eniten burnoutissa on tekemistä sen kanssa kuinka paljon stressaa asioista. Lintsarikin voi sisäisesti stressata itsensä äärirajoille. Lisäksi se vastuuntuntoinen ihminen voi olla lintsaria huonompi työssään.

Tunnen myötatuntoa ja uskon että paineet ovat olleet ihmiselle liian suuret. Ja toivon, että toipuu. Niin oletan, että useimmat normaalit ihmiset tuntevat.

Itsekin burn-outiin sairastuneensa kerron ihan avoimesti tämän, en häpeä yhtään. Moni luulee, että se on vain henkinen tila, mutta oikea burn-out on myös fyysinen tila, jossa hormoni järjestelmä on mennyt sekaisin. Yleensä mukana on lisämunuaiskuoren uupumusta ja adrenaliinin sekä noradrenaliinin liikatuottoa. Myös uni kärsii, joten melatoniinin tuotanto on häiriintynyttä. Hormoni järjestelmän korjaaminen ei tapahdu hetkessä, joten se vaatii aikaa ja lepoa paljon.

Riippuu varmaan vähän niistä olosuhteista missä ns burnout on tapahtunut. Monesti tuntuu että burnout on eufemismi masennukselle, josta halutaan mieluummin syyttää jotain ulkopuolista tekijää kuin oman mielen "heikkoutta".

Vierailija kirjoitti:

Itsekin burn-outiin sairastuneensa kerron ihan avoimesti tämän, en häpeä yhtään. Moni luulee, että se on vain henkinen tila, mutta oikea burn-out on myös fyysinen tila, jossa hormoni järjestelmä on mennyt sekaisin. Yleensä mukana on lisämunuaiskuoren uupumusta ja adrenaliinin sekä noradrenaliinin liikatuottoa. Myös uni kärsii, joten melatoniinin tuotanto on häiriintynyttä. Hormoni järjestelmän korjaaminen ei tapahdu hetkessä, joten se vaatii aikaa ja lepoa paljon.

Minkähän takia tämä saanut alapeukun? Teksti on täysin faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan vähän niistä olosuhteista missä ns burnout on tapahtunut. Monesti tuntuu että burnout on eufemismi masennukselle, josta halutaan mieluummin syyttää jotain ulkopuolista tekijää kuin oman mielen "heikkoutta".

Burn out ja masennus on kaksi eri sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan vähän niistä olosuhteista missä ns burnout on tapahtunut. Monesti tuntuu että burnout on eufemismi masennukselle, josta halutaan mieluummin syyttää jotain ulkopuolista tekijää kuin oman mielen "heikkoutta".

Burn out ja masennus on kaksi eri sairautta.

No mikä sairaus on burnout? Löytyykö tautiluokituksesta ja jos niin mikä numero?

Ihmiset jotenkin hassusti erottelevat mielen ja ruumiin. Samalla tavalla sydän kokee stressiä, oli se sitten henkistä paineilua tai liian korkeilla sykkeillä tapahtuvaa liikuntaa. Samalla tavalla masennus sotkee aivokemiaa ja hormonitoimintaa, kuin aivokemia ja hormonitoiminta voi sotkea mieltä. Ihminen on näiden osiensa summa, kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ihminen voi olla onnellinen mutta stressaantunut, jos ei tiedä olevansa stressaantunut. Elimistö voi ajaa itsensä burn-outiin ilman mielen "heikkouttakaan", mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Mieli heikentyy, jos kroppa heikentyy, ,ennen pitkää. Ja toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin burn-outiin sairastuneensa kerron ihan avoimesti tämän, en häpeä yhtään. Moni luulee, että se on vain henkinen tila, mutta oikea burn-out on myös fyysinen tila, jossa hormoni järjestelmä on mennyt sekaisin. Yleensä mukana on lisämunuaiskuoren uupumusta ja adrenaliinin sekä noradrenaliinin liikatuottoa. Myös uni kärsii, joten melatoniinin tuotanto on häiriintynyttä. Hormoni järjestelmän korjaaminen ei tapahdu hetkessä, joten se vaatii aikaa ja lepoa paljon.

Minkähän takia tämä saanut alapeukun? Teksti on täysin faktaa.

Lisämunuaisen "uupumusta" ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan vähän niistä olosuhteista missä ns burnout on tapahtunut. Monesti tuntuu että burnout on eufemismi masennukselle, josta halutaan mieluummin syyttää jotain ulkopuolista tekijää kuin oman mielen "heikkoutta".

Burn out ja masennus on kaksi eri sairautta.

No mikä sairaus on burnout? Löytyykö tautiluokituksesta ja jos niin mikä numero?

Puhutaan yleensä työuupumuksesta. " Lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei määritellä sairaudeksi vaan se ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla (ICD-10: Z73.0"

Mielestäni burn outin sairastanut tai sitä sairastava ihminen on luuseri, joka ei ole osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Toisin sanoen, jonka kyvyt eivät ihan riittäneet siihen, mitä hän kuvitteli haltsaavansa, ja joka ei tajunnut tätä ajoissa, joka pilasi elämänsä siksi kun kuvitteli olevansa superihminen. Siksi kun ei "laittanut happimaskia ensin itselleen ja vasta sitten auttanut muita".

Sanon tämän ihmisenä, joka on kärsinyt burnoutin. Siinä ei ole mitään hienoa eikä mitään kehuttavaa eikä se ole oikeasti vastuullisen ihmisen toimintaa. Sellaisen vain, joka kuvittelee itsestään liikoja, eikä tajua kokonaisuutta.