Hyväksyisitkö jos aviomiehesi sanoisi pienille lapsi että äidillä on päässä vikaa
En ole aamuihminen ja ärsyttää heti herättyään alkaa siivoamaan sotkuja. Ja illalla en jaksanut siivota.
Käytän epillereitä ja seksihaluja ei oo enkä kaipaa.
Miehen kosketus on tunkeileva ja pylly-tissi-voittoista eikä kunnioita jos sanon et älä koske nyt.
Tulee raiskattu olo kun ei usko.
Jos hän ei seksiä saa 'säännöllisin väliajoin', hänestä tulee ärsyttävä pikkupoika ja jutut on sitten tuollaista -päässävikaa, mee hoitoon-.
Ja sit lapset toistelee mitä kuulevat.
Eikä kiinosta mikään sääliseksi jos ei itsestä siltä tunnu.
Kommentit (14)
Joko muutos tai mies ulos. Toki muukin ehkäisy harkintaan. Ei tuo seksi-unho oo hyvästä.
Äidillä päässä vikaa kun ei nauti kun mies tarraa yhtäkkiä tissiin kiinni? Kyllä tuossa mies on se sekopää.
Voi mikä mies. Kivaa, kun lapset kertoo naapureille ja kaupankassalle, että äidillä on päässä vikaa.
Ei teietnkään olo ok sanoa lapsen kuullen, että äidillä on päässä vikaa! Tuollainen on paitsi vastuutonta ja itsekeskeistä, niin myös henkistä väkivaltaa.
En hyväksyisi, koska se ei ole oikein. Jokainen tekee virheitä turhautuessaan, mutta kypsä ja oikeudenmukainen aikuinen pyytää heti anteeksi ja parantaa tapansa.
Teidän kannattaa lasten poissaollessa keskustella vuorovaikutuksestanne, toistenne toiveista ja esteistä niiden toteuttamiseen. Ei kukaan aina saa haluamaansa! Esim. jos miehesi haluaa seksiä usein, mutta sinä et, miehesi ei saa haluamaansa ja hänen on sopeuduttava siihen.
Toisaalta seksi on osa avioliittoa, eli jotain on pielessä silloinkin, jos toinen ei esim. koskaan halua seksiä. Ja jos jotain on pielessä, osapuolten on yritettävä korjata se. Kaikkia ongelmia ei aina voi korjata, mutta on velvollisuus yrittää. Esim. jos e-pillerit aiheuttavat haluttomuutta, voi harkita ehkäisymenetelmän vaihtamista.
Kaikkein vähiten tuo on oikein lapsia kohtaan. Heitä ei IKINÄ pitäisi raahata aikuisten välisiin juttuihin. Lapsia voi oikeasti alkaa vaivata ja huolestuttaa tuollaiset "äidillä on päässä vikaa"-heitot. Varsinkin, kun lapsilla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä ongelma oikeasti on ja mistä se johtuu. Lapsilla on myös valtava kyky saada asiat järkeiltyä omiksi syikseen. En ihmettelisi yhtään, jos lapset tuossa tilanteessa miettisivät, onko äidillä "päässä vikaa" tai onko isi vihainen heidän takiaan. Vähintään he huomaavat, että isä ja äiti ei tykkää toisistaan, mikä ahdistaa. Lapset eivät voi tilannetta mihinkään suuntaan ratkaista, joten on mieheltäsi todella epäkypsää ja väärin raahata lapset mukaan asiaan, joka on oikeasti teidän kahden välinen. Nyt selvä rajan veto, että lapsille ei puhuta pätkääkään teidän kahden välisistä ongelmista! Aikuisten asiat hoidetaan aikuisten kesken!
Todellakin olen täynnä vikoja ja terapiassakin käyn. 'Aivan paska ihminen' (enkiellä ollenkaan) joka opettelee uudelleen elämään ja hankkimaan hyvän itsetunnon ja tervettä itsekkyyttä.
Eikä nyt ole edes ylimääräsiä voimia huomioida ja huolehtia monesta ihmisestä (2lasta&mies). Tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa.(sen takia en halua enempää lapsia)
Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut eka kerran. N. 3-4v sitten, ei mies lähde sellaiseen, ei koe tarvetta.
Erota ei oikein voida.
Lasten puolesta harmittaa mitä joutuvat näkemään ja kuulemaan. En halua et joutuvat aikuisena terapias käymään, rankka tie.
Lapsena olen nähnyt ja kuullut tarpeeksi vanhempien riitoja, eikä sitä omille toivo.
Te ootte terapian tarpeessa, teillä on vuorovaikutus nyt aivan metsässä. Kunnioittakaa kaikki toisianne, aikuiset, lapset, ja näyttäkää se myös puheissa.