Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni oli kaikkein onnellisinta ikävuosien 19-25 välillä.
Nyt vituttaa Perkeleesti.
12.02.2016 |
Silloin sain asua syntymäkaupunkini siinä osassa, missä kaikista parhaiten viihdyin ja jossa todella tunsin olevani kotona. Olen monta kertaa kironnut itseni, että olin kyllä Helvetinmoinen kusipää idiootti, kun sieltä muutin pois ja luulin että minulla alkaisi parempi elämä. Päinvastoin silloin alkoi elämässäni maanpäällinen Helvetti kun siellä rakastamallani seudulla asuin kuin maanpäällisessä Taivaassa. Tiedän, että ikäväni siihen seutuun loppuu vasta kun kuolen ja pääsen Jumalan ja Jeesuksen luokse Taivaaseen. Niin ja ei, en voi enää muuttaa olosuhteiden pakosta muuttaa takaisin sinne missä asuin silloin ja josta muutin pois koska olin niin Saatanan tyhmä kuspäähuora.
Kommentit (10)
Mulla oli lukio- ja opiskeluaika. Työelämään mentyäni kaikki on ollut pelkkää tylsää ja kuluttavaa alamäkeä. Kituuttamista niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tätä rutiininomaista paskaa pitäisi jaksaa vielä 30 vuotta. Ei tule tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lukio- ja opiskeluaika. Työelämään mentyäni kaikki on ollut pelkkää tylsää ja kuluttavaa alamäkeä. Kituuttamista niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tätä rutiininomaista paskaa pitäisi jaksaa vielä 30 vuotta. Ei tule tapahtumaan.
Hmm, totta. Töihin kun pääsee rupeaa ihmisiä usein joko
A) Vituttamaan
B) Masentamaan
C) Väsyttämään
D) Ahdistamaan
E) Kaikki nämä tai useamman yhdistelmä
Todettakoon siis että useimmiten työ on liian rasittavaa henkisesti. Hankkikaa minut Suomen diktaattoriksi, pakko ajan lävitse max. 6h työpäivät (sama palkka kuin 8h), ja myös niin että Pe on myös vapaapäivä.
Kiitos.
Ja sitten vielä minulle tuntemattoman sitaatti: "Man spends his life getting wealth and then spends it to gain his health back" - tai jotenkin noin, ymmärrätte varmasti pointin.
Jaa, no mulla ei vielä sellaista "elämäni onnellisinta" aikaa ole ollutkaan. Tällasta paskaa tämä on alusta loppuun.
Musta tuntuu, että elämä ja parhaat vuodet on jo ohi. Ja nekin heitin hukkaan :( Nyt olen 22v
Ite täytän 21 ja masentaa kun teinivuodet meni hukkaan :( koskaan ei kutsuttu bileisiin, koskaan ollu poikakaveria vanhoihinkaan en päässyt:( kavereitakaan ei ollut eikä ole :( tällästäkö tää elämä nyt on :( yhtä jännittämistä ei jaksas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli ainakin vapaata ja huoletonta. Helppoa ja kevyttä, sitä jäin kaipaamaan.
Mä oon 21 mutta kun ajattelen miten aika on edennyt teinivuosistani niin koko ajan on mennyt parempaan suuntaan. En todellakaan kaipaa enää niitä aikoja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tähän asti parhaimmat ikävuodet ovat olleet 30-40v
T. 50v
On teillä nuremmilla murheet.
Itse olen yli 60-vuotias ja monessa suhteessa koen eläväni elämäni parasta aikaa. Olen kutakuinkin terve, jo eläkkeellä, viiden lapsenlapsen isoisä ja talouskaan ei aiheuta ongelmia (en ole rikas, mutta kohtuullisen hyvin toimeentuleva, vaikka velkaakin vielä on).
Elettyä elämää ei saa muutettua, joten mielestäni kannattaa nauttia siitä osasta elämää, joka on vielä (toivottavasti) edessä. Se voi tietysti joskus olla vaikeaa, mutta ainakin kannatta yrittää.
Alue: Aihe vapaa
Täytän parin kuukauden päästä 26 ja uskon (toivon) parhaimpien ikävuosien olevan edessä. Eihän tätä paskaa muuten jaksaisi.