Menee hermo taaperon kanssa!
Kohta 2v heittelee ruokaa ympäri keittiötä, osaa syödä jokseenkin nätisti jos oikein nälkäinen. Koko keittiön saa silti siivota melkein joka kerta kun on syönyt. Ei usko ollenkaan, nauraa vain kun komennetaan. Kuuluhan tämä nyt tähän ikään, mutta onko kellään mitään neuvoa mitä voisi tehdä.
Teen terveellistä ja minun ja puolisoni mielestä ruoka on hyvää, ilmeisesti ruuan heittely ja maidon kaato lattialle on vain hauskaa. Mietin, että pitäisikö ruoka ottaa pois heti kun aloittaa sillä leikkimisen? Joskus hän ei syö ollenkaan vaan heti alkaa heittelemään porkkanoita lattialle, vaikka ne on lempiruokaa.
Maidon hän kaataa usein omalle tarjottimelle ja pyytää heti lisää tämän jälkeen.
Apua! T. Ruoka tahroihin kyllästynyt äiti
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan teini-ikään jos nytkään et saa tapoja opetettua.
Huoh..
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan teini-ikään jos nytkään et saa tapoja opetettua.
"Ja sit mä niinku vttu nii täysii servasin sen tyypin et piti niinku viel laittaa twitteriiki se sama läppä. Et vttu niinku mä oon siis niinku sanavalmis... Vai siis voix nii sanoo? Siis 'sanavalmis'? Onxe niinq sana?"
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että on kohtalon tovereita! Rasittavaa kun hyvää ruokaa menee hukkaan. Kai tässä on jatkettava vaan kieltämistä ja siivousta. En käsitä millä tuon saisi uskomaan, vaikka korostaisin vähän ääntä, tulee lapselta vain kaunis hymy
-ap
No, ei sitä välttämättä saakaan uskomaan. Meillä 2 v 3 kk on ihan yhtäkkiä nyt ihan viimeaikoina lopettanut ruoan kanssa riehumisen. On myös lähes kokonaan yhtäkkiä lopettanut puremisen. Mitään ei olla tehty eri lailla, aina lasta on kielletty heittelemästä ruokaa ja puremasta.
Vierailija kirjoitti:
Iskä vaan kirjoitti:
Meillä toimineet jutut
1. Vähemmän ruokaa kerralla lautaselle ja vähemmän maitoa kerralla lasiin.
2. Molemmat puolisot vuorotellen vastuuseen syömistilanteesta vaikka sitten viikonloppuisin jos toinen on päivät töissä.
3. Jos syöminen menee aivan sikapossuiluksi kielloista huolimatta loppuu syöminen. Tämä ei tarkoita epäsiistiä syömistä vaan nimenomaan esimerkiksi ruoan heittelyä johon ei liity syömistä. Lapsi tutustuu ruokaan kokonaisvaltaisesti ja siksi syöminen voi olla myös sottaista.
4. Jos maidon/mehun/veden kaataa _tahallaan_ uutta ei aivan heti saa.
Ja tässä yksi suurimmista oppimistani läksyistä aivan ilmaiseksi:
Parivuotiaan taaperon komentamista ei kannata sinnikkäästi jatkaa jos hän ei usko vaan ottaa kielletty tavara tai ruoka fyysisesti pois tai nostaa lapsi pois kielletystä tilanteesta samalla kieltäen yksinkertaisesti sanalla: "Ei." Kun lapsi yrittää takaisin jatkamaan mitä sitten olikin tekemässä hänet nostetaan uudelleen ja sanotaan: "Ei." Kun tulee kiukku/itkuvaihe annetaan lapsen kiukutella kiukkunsa pois. Kun lapsi on rauhoittunut hänet otetaan syliin ja NYT rauhallisesti selitetään MIKSI KIELLETTIIN JA MITÄ KIELLETTIIN.
Tämä on toiminut ainakin meillä "tahtoikäisten" kanssa huomattavasti paremmin kuin mikään muu. Omatkin hermot säästyvät kun ei 100 kertaa päivässä joutunut jankkaamaan: "Älä hypi sohvalla!"
Kiitos tästä, tämä seuraavaksi käyttöön. Meidän taapero on kova luu nieltäväksi, mutta pakko yrittää. :D
-ap
Kannattaa vanhempien myös yhdistää voimat aina kun voi. Kaksi vastaan yksi metodi on myös kova :D (+ jos toinen kieltää ja toinen sallii/kattelee hiljaa/hymyilee niin ei hyvä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan teini-ikään jos nytkään et saa tapoja opetettua.
Huoh..
-ap
Tais kolahtaa... :)
Ihan mielenkiinnosta että miten meinasit pärjätä teinin kanssa kun et uhmiksen kanssa pärjää?
Kokeile antaa omat kipot ja lusikat tyhjinä ja syötät sen ruoan samalla.
Tässäpä maailman väsähtänein argumentti. Miten vajaa pitää ollakaan, että vertaa taaperoa ja teini-ikäistä toisiinsa? Olisko teinin ja taaperon kognitiivisissa kyvyissä ihan vähän eroa? Taaperolla on hyvin alkeellinen syy-seuraus-ajattelu, eikä esimerkiksi ollenkaan hallussaan sellaista käsitettä kuin tavat. Lopettakaa tämän kuluneen, typerän fraasin toisteleminen. Se kertoo vain siitä, että teillä on huomattavia puutteita loogisessa ajattelussa.