Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menee hermo taaperon kanssa!
12.02.2016 |
Kohta 2v heittelee ruokaa ympäri keittiötä, osaa syödä jokseenkin nätisti jos oikein nälkäinen. Koko keittiön saa silti siivota melkein joka kerta kun on syönyt. Ei usko ollenkaan, nauraa vain kun komennetaan. Kuuluhan tämä nyt tähän ikään, mutta onko kellään mitään neuvoa mitä voisi tehdä.
Teen terveellistä ja minun ja puolisoni mielestä ruoka on hyvää, ilmeisesti ruuan heittely ja maidon kaato lattialle on vain hauskaa. Mietin, että pitäisikö ruoka ottaa pois heti kun aloittaa sillä leikkimisen? Joskus hän ei syö ollenkaan vaan heti alkaa heittelemään porkkanoita lattialle, vaikka ne on lempiruokaa.
Maidon hän kaataa usein omalle tarjottimelle ja pyytää heti lisää tämän jälkeen.
Apua! T. Ruoka tahroihin kyllästynyt äiti
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoraa lapsen syöttötuolin alunen vaikkapa muovilla. Anna sotkea, äläkä kiinnitä mitään huomiota!
Meillä aikanaan tepsi, kun ei se enää ollutkaan niin kivaa kun kukaan ei reagoinut "leikkiin"...
Tärkeintä on että itse syöt (ja lepäät) hyvin. Sitten sulla on energiaa pysyä rauhallisena uhmaikäisen kanssa. Mitä tahansa teetkin, älä menetä malttia. Ja tsemppiä, se menee ohi.
Jos lapsi leikkii ruualla, täytyy kieltää. Kaksi kieltoa/varoitusta ja kolmannella ruoka otetaan pois.
Ja jos uhkaa ruuan pois ottamisella, niin se täytyy myös toteuttaa. Muuten penska oppii että uhkaukset ovat vain puhetta.
Kun lapsi muutaman kerran jää ilman ruokaa niin veikkaisin että alkaa maistua paremmin.
No joo kuulostaa melko normaalilta.Pieni tilkka maitoa ja pieni tilkka ruokaa kerralla että syö eikä jää heiteltäväksi?Sitten saa lisää kun edellinen syöty ja juotu.Mitä pienemmät määrät sitä vähemmän siivottavaa.Kyllä se siitä ohi menee..
Meillä syö neljä lasta keittiössä ja vaikuttaa joskus possulalta..hyvät rätit ja helposti putsattavat matot ja silti siihen menee aina joka ruokailun jälkeen aikaa 30 min että siivoan keittiön..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi leikkii ruualla, täytyy kieltää. Kaksi kieltoa/varoitusta ja kolmannella ruoka otetaan pois.
Ja jos uhkaa ruuan pois ottamisella, niin se täytyy myös toteuttaa. Muuten penska oppii että uhkaukset ovat vain puhetta.
Kun lapsi muutaman kerran jää ilman ruokaa niin veikkaisin että alkaa maistua paremmin.
Ja en siis tarkoita että lasta pitäisi pitää nälässä, vaan ruokaa voisi tarjota vaikka puolen tunnin päästä uudelleen.
On normaalia, tosin jostain syystä omat eivät ole tehneet tuota (vasta kun ovat syöneet tarpeeksi, saattoivat alkaa heittää ruokaa). Minimoi sotku käytännön toimien kautta, esimerkiksi juuri muovialustalla. Maidon voisit ehkä antaa vasta ruoan jälkeen, tai anna se sellaisesta mukista, mistä ei valu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi leikkii ruualla, täytyy kieltää. Kaksi kieltoa/varoitusta ja kolmannella ruoka otetaan pois.
Ja jos uhkaa ruuan pois ottamisella, niin se täytyy myös toteuttaa. Muuten penska oppii että uhkaukset ovat vain puhetta.
Kun lapsi muutaman kerran jää ilman ruokaa niin veikkaisin että alkaa maistua paremmin.
...ja seuraavalla kerralla se tekee sen uudelleen..ei tuon ikäiset mitään opi..huumorilla vaan ja pilkettä silmään niin ei tunnu niin vakavalta..älä pingota ja kasvata niin kamalasti..kyä ne aikanaan oppii..ja jotkut lapset syö siistimmin kuin toiset,meillä ainakin eroja!
Ruualla ei pelleillä. Jos ei osaa itse syödä ilman sotkemista, äiti/isä syöttää. Voi olla kova paikka minä ite -vaiheessa olevalle. Tai sitten voi poistua pöydästä, jos ei kerran halua syödä. Istu itse ihan lapsen viereen, puutut heti ennen kuin ehtii alkaa kunnolla heittää/sotkea ruualla. Anna luutu käteen ruokailun jälkeen ja pistä luutuamaan sotkunsa/keräämään ne porkkanat, jos on heitellyt ruokaa. Ei nyt tietenkään jokaista tahraa pidä alkaa lapsella jynssäämään, vaan sen verran että voi sanoa luutunneensa (=levittäneensä ruokaa entisestään pitkin pintoja :D ). Toki tuon ikäinen on vielä pieni, ja tuokin vaihe menee ohi. Mutta tiedän, että se on rasittavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yrittäisin kiinnittää asiaan mahdollisimman vähän huomiota.
Eli ÄLÄ kiinnitä siihen huomiota, älä negatiivista tai positiivista.
Jos lapsi heittelee ruokansa pois, ÄLÄ anna tilalle uutta, mutta älä myöskään ala rangaista sen kummemmin.
Toteat vaan, että sinä jo sait maitoa, ja kaadoit sen pois, lisää saat seuraavalla aterialla.
Aika pian lapsi oppii - viikon sisällä - että ruuasta ei saa valtakamppailua aikaan, eikä kommervenkeillä saa provosoitua mitään reaktiota/saa huomiota.
Juu, tuo vaatii pitkää pinnaa, mutta yritä silti. Kaksivuotiaat hakevat konflikteja, heistä on hauskaa nähdä, miten voivat omalla toiminnallaan saada aikaan äidin reaktion (hyvän tai huonon). Älä palkitse lastasi hepuloimalla.
Kannattaa kerätä matot pois ja asennoitua niin, että nyt vaan luututaan hiukan tiheämmin muutaman päivän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi leikkii ruualla, täytyy kieltää. Kaksi kieltoa/varoitusta ja kolmannella ruoka otetaan pois.
Ja jos uhkaa ruuan pois ottamisella, niin se täytyy myös toteuttaa. Muuten penska oppii että uhkaukset ovat vain puhetta.
Kun lapsi muutaman kerran jää ilman ruokaa niin veikkaisin että alkaa maistua paremmin.
...ja seuraavalla kerralla se tekee sen uudelleen..ei tuon ikäiset mitään opi..huumorilla vaan ja pilkettä silmään niin ei tunnu niin vakavalta..älä pingota ja kasvata niin kamalasti..kyä ne aikanaan oppii..ja jotkut lapset syö siistimmin kuin toiset,meillä ainakin eroja!
Höpsis.
Lapsi oppii kyllä, jos on ihan normaalisti kehittyvä.
On eri asia, jos lapsi sotkee syödessään, kuin leikkiessään ruualla.
Ruualla leikkiminen on rumaa ja ei lasta siihen tule kannustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei tää lapsi on ALLE KAKSI VUOTIAS!!!!Nyt vähän realismia hommiin..
Monellakohan on se pieni ihminen itsellä siellä ruokapöydässä kun kehotetaan käymään keskusteluja ja rankaisemaan..
Jos tolle "olen pirun tiukka ja mun kanssa ei pelleillä" linjalle lähtee saa hampaat irvessä kasvattaa ja opettaa lastaan jatkuvasti..ei tuu kuin pään särky.Pikku tilkka ruokaa ja pikkutilkka maitoa ettei tuu niin paljon siivottavaa..niitä kaatuu ja lentelee muutenkin melkoisesti vielä tulevaisuudessa (kin)
Ihanaa, että on kohtalon tovereita! Rasittavaa kun hyvää ruokaa menee hukkaan. Kai tässä on jatkettava vaan kieltämistä ja siivousta. En käsitä millä tuon saisi uskomaan, vaikka korostaisin vähän ääntä, tulee lapselta vain kaunis hymy
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 1 v 8 kk pieni ihminen pöydässä, ja hänen kanssaan voi todellakin keskustella asioista, vaikka vastaa vain yhdellä sanalla. Se on tosi hyvä keino antaa lapselle muuta mietittävää kuin se, että nyt olis kiva heittää ruokaa. Koska se ruuan heittäminen on just sitä huomion hakemista. Kun lapselta kyselee asioita tai kuuntelee, mitä hän haluaa sanoa, tulee antaneeksi sitä huomiota siinä, eikä sitä tarvitse muutoin hakea.
1
Meillä toimineet jutut
1. Vähemmän ruokaa kerralla lautaselle ja vähemmän maitoa kerralla lasiin.
2. Molemmat puolisot vuorotellen vastuuseen syömistilanteesta vaikka sitten viikonloppuisin jos toinen on päivät töissä.
3. Jos syöminen menee aivan sikapossuiluksi kielloista huolimatta loppuu syöminen. Tämä ei tarkoita epäsiistiä syömistä vaan nimenomaan esimerkiksi ruoan heittelyä johon ei liity syömistä. Lapsi tutustuu ruokaan kokonaisvaltaisesti ja siksi syöminen voi olla myös sottaista.
4. Jos maidon/mehun/veden kaataa _tahallaan_ uutta ei aivan heti saa.
Ja tässä yksi suurimmista oppimistani läksyistä aivan ilmaiseksi:
Parivuotiaan taaperon komentamista ei kannata sinnikkäästi jatkaa jos hän ei usko vaan ottaa kielletty tavara tai ruoka fyysisesti pois tai nostaa lapsi pois kielletystä tilanteesta samalla kieltäen yksinkertaisesti sanalla: "Ei." Kun lapsi yrittää takaisin jatkamaan mitä sitten olikin tekemässä hänet nostetaan uudelleen ja sanotaan: "Ei." Kun tulee kiukku/itkuvaihe annetaan lapsen kiukutella kiukkunsa pois. Kun lapsi on rauhoittunut hänet otetaan syliin ja NYT rauhallisesti selitetään MIKSI KIELLETTIIN JA MITÄ KIELLETTIIN.
Tämä on toiminut ainakin meillä "tahtoikäisten" kanssa huomattavasti paremmin kuin mikään muu. Omatkin hermot säästyvät kun ei 100 kertaa päivässä joutunut jankkaamaan: "Älä hypi sohvalla!"
Anna taaperon istua ammeessa syömässä ja anna sotkea siellä niin paljon kun ikinä haluaa. Ruokahetken on oltava nautinto ja iloinen, hänen ikäisenä se toteutuu noin.
Iskä vaan kirjoitti:
Meillä toimineet jutut
1. Vähemmän ruokaa kerralla lautaselle ja vähemmän maitoa kerralla lasiin.
2. Molemmat puolisot vuorotellen vastuuseen syömistilanteesta vaikka sitten viikonloppuisin jos toinen on päivät töissä.
3. Jos syöminen menee aivan sikapossuiluksi kielloista huolimatta loppuu syöminen. Tämä ei tarkoita epäsiistiä syömistä vaan nimenomaan esimerkiksi ruoan heittelyä johon ei liity syömistä. Lapsi tutustuu ruokaan kokonaisvaltaisesti ja siksi syöminen voi olla myös sottaista.
4. Jos maidon/mehun/veden kaataa _tahallaan_ uutta ei aivan heti saa.
Ja tässä yksi suurimmista oppimistani läksyistä aivan ilmaiseksi:
Parivuotiaan taaperon komentamista ei kannata sinnikkäästi jatkaa jos hän ei usko vaan ottaa kielletty tavara tai ruoka fyysisesti pois tai nostaa lapsi pois kielletystä tilanteesta samalla kieltäen yksinkertaisesti sanalla: "Ei." Kun lapsi yrittää takaisin jatkamaan mitä sitten olikin tekemässä hänet nostetaan uudelleen ja sanotaan: "Ei." Kun tulee kiukku/itkuvaihe annetaan lapsen kiukutella kiukkunsa pois. Kun lapsi on rauhoittunut hänet otetaan syliin ja NYT rauhallisesti selitetään MIKSI KIELLETTIIN JA MITÄ KIELLETTIIN.
Tämä on toiminut ainakin meillä "tahtoikäisten" kanssa huomattavasti paremmin kuin mikään muu. Omatkin hermot säästyvät kun ei 100 kertaa päivässä joutunut jankkaamaan: "Älä hypi sohvalla!"
No tämä! Sun pitäisi saada oma telkkuohjelma :D
Iskä vaan kirjoitti:
Meillä toimineet jutut
1. Vähemmän ruokaa kerralla lautaselle ja vähemmän maitoa kerralla lasiin.
2. Molemmat puolisot vuorotellen vastuuseen syömistilanteesta vaikka sitten viikonloppuisin jos toinen on päivät töissä.
3. Jos syöminen menee aivan sikapossuiluksi kielloista huolimatta loppuu syöminen. Tämä ei tarkoita epäsiistiä syömistä vaan nimenomaan esimerkiksi ruoan heittelyä johon ei liity syömistä. Lapsi tutustuu ruokaan kokonaisvaltaisesti ja siksi syöminen voi olla myös sottaista.
4. Jos maidon/mehun/veden kaataa _tahallaan_ uutta ei aivan heti saa.
Ja tässä yksi suurimmista oppimistani läksyistä aivan ilmaiseksi:
Parivuotiaan taaperon komentamista ei kannata sinnikkäästi jatkaa jos hän ei usko vaan ottaa kielletty tavara tai ruoka fyysisesti pois tai nostaa lapsi pois kielletystä tilanteesta samalla kieltäen yksinkertaisesti sanalla: "Ei." Kun lapsi yrittää takaisin jatkamaan mitä sitten olikin tekemässä hänet nostetaan uudelleen ja sanotaan: "Ei." Kun tulee kiukku/itkuvaihe annetaan lapsen kiukutella kiukkunsa pois. Kun lapsi on rauhoittunut hänet otetaan syliin ja NYT rauhallisesti selitetään MIKSI KIELLETTIIN JA MITÄ KIELLETTIIN.
Tämä on toiminut ainakin meillä "tahtoikäisten" kanssa huomattavasti paremmin kuin mikään muu. Omatkin hermot säästyvät kun ei 100 kertaa päivässä joutunut jankkaamaan: "Älä hypi sohvalla!"
Kiitos tästä, tämä seuraavaksi käyttöön. Meidän taapero on kova luu nieltäväksi, mutta pakko yrittää. :D
-ap
Onnea vaan teini-ikään jos nytkään et saa tapoja opetettua.
Alue: Aihe vapaa
Meillä molemmat lapset, sekä rauhallinen esikoinen, että erittäin vilkas kuopus, ovat tehneet tuota. Saat tähän todennäköisesti monta sellaista vastausta, jossa kehotetaan ottamaan ruoka pois. Mäkin kokeilin esikoisen kohdalla sitä neuvoa. Tulos: ruokailuhetkistä ja koko ruokapöytään tulemista tuli aivan infernaalinen sota. Lapsi oli jo valmiiksi jännittynyt ja alkoi nirsoillakin ruuasta.
-
Kannattaa yrittää kaikenlaista. Ainakaan siitä ruuan heittelystä ei kannata tehdä numeroa. Yritä ottaa ruoka kiinni ennen kuin lentää lattialle. Yritä kiinnittää huomio johonkin muualle. Jos lapsi syö itse, ruuat voivat kävellä kip kop kip kop hänen suuhunsa. Jos meno on oikein villiä, ruokahetken voi yrittää joskus rauhoittaa antamalla lapsen katsoa jotain ohjelmaa. Se ei tietenkään ole hyvä juttu pitkän päälle, mutta joskus voi kokeilla. Kannattaa yrittää antaa lapselle huomiota ruokapöydässä muuten, kehua syömistä, lapsen kanssa voi keskustella myös jotain ruuasta tai ympärillä olevista asioista.