Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo kosia, en aio suostua, mitä tehdä?
janna22
12.02.2016 |
Olen saanut selville, että avomieheni aikoo kosia minua tulevalla Dubain-matkallamme. On suunnitellut kaiken valmiiksi ja ostanut minulle erittäin näyttävän kihlasormuksenkin En kuitenkaan voi suostua, koska en vain näe häntä tulevaisuudessa aviomiehenäni. Haluan kuitenkin olla hänen kanssaan, mutten yksinkertaisti voi kuvitella itseäni hänen vaimonaan. Olen nyt sekaisin, enkä tiedä yhtään mitä tehdä. En nimittäin tahtoisi joutua särkemään hänen sydäntään näin kolmen ja puolen mahtavasti menneen yhdessäolomme jälkeen :( Olemme kyllä keskustelleet naimisiinmenosta, mutta minä olen tullut siihen tulokseen etten haluakaan hänen kanssaan naimisiin. Mitä minä nyt teen, hirvittää jo valmiiksi ajatus siitä että joudun kieltäytymään kosinnasta :(
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ihmiset tuomitsee, jos ei halua naimisiin? Minä ainakin ymmärrän ap:ta täysin. Ollaan eletty 8 vuotta miesystäväni kanssa yhdessä, eikä kumpikaan meistä halua koskaan naimisiin. Se instituutio ei tunnu tunnu lainkaan omalta, vaan kovin tunkkaiselta ja vanhanaikauselta. Tuntuu, että pettäisin itseni ja periaatteeni, jos suostuisin jonkun vaimoksi. Kyllä sen taloudellisen turvallisuuden saa myös tekemällä testamentin. Jos kuolen, minut perii avomieheni (emme aio lisääntyä, joten ei lapsia), jos näin lukee testamentissa.
Kerro ap rohkeasti miehellesi näistä sinun ajatuksistasi. Kerro ennen matkaa, jotta vältytte kiusalliselta tilanteelta.
Ero siinä, että tämä ei ole ap:lle mikään periaatekysymys kuten sinulle, vaan hän ei vaan halua kyseisen miehen kanssa naimisiin. Eli toisin sanoen ap voisi mennä jonkun muun kanssa avioon, tämä mies ei vaan ole "aviomatskua". Täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ihmiset tuomitsee, jos ei halua naimisiin? Minä ainakin ymmärrän ap:ta täysin. Ollaan eletty 8 vuotta miesystäväni kanssa yhdessä, eikä kumpikaan meistä halua koskaan naimisiin. Se instituutio ei tunnu tunnu lainkaan omalta, vaan kovin tunkkaiselta ja vanhanaikauselta. Tuntuu, että pettäisin itseni ja periaatteeni, jos suostuisin jonkun vaimoksi. Kyllä sen taloudellisen turvallisuuden saa myös tekemällä testamentin. Jos kuolen, minut perii avomieheni (emme aio lisääntyä, joten ei lapsia), jos näin lukee testamentissa.
Kerro ap rohkeasti miehellesi näistä sinun ajatuksistasi. Kerro ennen matkaa, jotta vältytte kiusalliselta tilanteelta.
No en kyllä ymmärrä tätä ajatusta. Olen naimisissa, mutta ei kyllä tunnu lainkaan siltä että olisin jonkin "instituution" vallassa. Asiat hoituu aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kiemurrella tilanteesta edes suhteellisen kunnialla niin kannattaisi jo nyt hyvissä ajoin ennen matkaa ottaa asia esille sopivassa saumassa ja sanoa vaan "en muuten menis kanssasi kihloihin nyt vaikka kivaa meillä onkin ja hyvä olla yhdessä. Et sitten kosi mua ainakaan pariin vuoteen!"
Mies
Ai jos mies kosii ja nainen vastaa kieltävästi, niin nainen menettää kunniansa? Huh huh.
Jos haluat elää loppuelämäsi hänen kanssaan, miksi ihmeessä et haluaisi turvata suhdettaanne? Ei avioliitto ole mikään tunnetila, se on sopimus. Sillä taataan mm. se että jos jompikumpi teistä joutuu sairaalaan, puolisolla on oikeus saada tietää samat asiat hänen tilastaan, kuin esim hänen vanhemmillaan. Et sinä ole omainen jos vain asut samassa asunnossa.
Tai jos jompikumpi kuolee ja oletetaan että omistatte kumpikin puolet kodistanne: avioliitossa on oikeus asua kodissaan riippuumatta siitä kuka sen perii. Avoliitossa taas perillisillä on oikeus vaatia perinnön jakoa myös asunnon osalta - ostat loput tai muutat pois.
tän on pakko olla porvoost. a)janna22 (you know) b) Dubai c) aviomatskuu . Joku lassukka unelmoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kiemurrella tilanteesta edes suhteellisen kunnialla niin kannattaisi jo nyt hyvissä ajoin ennen matkaa ottaa asia esille sopivassa saumassa ja sanoa vaan "en muuten menis kanssasi kihloihin nyt vaikka kivaa meillä onkin ja hyvä olla yhdessä. Et sitten kosi mua ainakaan pariin vuoteen!"
Mies
Ai jos mies kosii ja nainen vastaa kieltävästi, niin nainen menettää kunniansa? Huh huh.
ei kun mies. Kunniallista on säilyttää toisen kasvot. Nainen.
Mitä kuvitteleette avioliiton merkitsevän? Minä en näe mitään tunkkaista tai vanhanaikaista liitossani. Olisin voinut olla ilmankin, mutta miehelle se oli tärkeää. Elämäni ei avioitumisen myötä sen kummenmmin muuttunut. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta, ja 17 vuotta naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut asia mitä voit tehdä on kertoa tämä asia heti poikaystävällesi. Hän kun kerran on tyyppiä, joka haluaa naimisiin rakastamansa naisen kanssa. Nyt hän voi erota sinusta ja etsiä sellaisen naisen.
Kyllä se niin on, että "en halua naimisiin..." tarkoittaa; "en halua naimisiin sinun kanssasi...vaan odotan sitä
oikeaa..."
Ja nämä pellet, jotka julistavat että eivät ikinä aio mennä naimisiin, maksavat moninkertaisesti perintöveron KUN ovat tehneet testamentin...avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, joka yhdellä
kerralla tekee puolisosta omaisen, vaimon, perijän ym. ihan saman kuin testamentti, mutta paljon
paljon halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ihmiset tuomitsee, jos ei halua naimisiin? Minä ainakin ymmärrän ap:ta täysin. Ollaan eletty 8 vuotta miesystäväni kanssa yhdessä, eikä kumpikaan meistä halua koskaan naimisiin. Se instituutio ei tunnu tunnu lainkaan omalta, vaan kovin tunkkaiselta ja vanhanaikauselta. Tuntuu, että pettäisin itseni ja periaatteeni, jos suostuisin jonkun vaimoksi. Kyllä sen taloudellisen turvallisuuden saa myös tekemällä testamentin. Jos kuolen, minut perii avomieheni (emme aio lisääntyä, joten ei lapsia), jos näin lukee testamentissa.
Kerro ap rohkeasti miehellesi näistä sinun ajatuksistasi. Kerro ennen matkaa, jotta vältytte kiusalliselta tilanteelta.
Ero siinä, että tämä ei ole ap:lle mikään periaatekysymys kuten sinulle, vaan hän ei vaan halua kyseisen miehen kanssa naimisiin. Eli toisin sanoen ap voisi mennä jonkun muun kanssa avioon, tämä mies ei vaan ole "aviomatskua". Täh?
Eikös AP juuri kirjoittanut (sekä viestissä 7 että 11), että haluaa elää tämän miehen kanssa loppuelämänsä, muttei halua mennä hänen kanssaan naimisiin. Minä ainakin oletin, että on tällöin sitoutunut juuri tähän mieheen ja haluaa hänen kanssaan elää jatkossakin. Ei halua naimisiin tämän eikä kenenkään muunkaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ihmiset tuomitsee, jos ei halua naimisiin? Minä ainakin ymmärrän ap:ta täysin. Ollaan eletty 8 vuotta miesystäväni kanssa yhdessä, eikä kumpikaan meistä halua koskaan naimisiin. Se instituutio ei tunnu tunnu lainkaan omalta, vaan kovin tunkkaiselta ja vanhanaikauselta. Tuntuu, että pettäisin itseni ja periaatteeni, jos suostuisin jonkun vaimoksi. Kyllä sen taloudellisen turvallisuuden saa myös tekemällä testamentin. Jos kuolen, minut perii avomieheni (emme aio lisääntyä, joten ei lapsia), jos näin lukee testamentissa.
Kerro ap rohkeasti miehellesi näistä sinun ajatuksistasi. Kerro ennen matkaa, jotta vältytte kiusalliselta tilanteelta.
Ero siinä, että tämä ei ole ap:lle mikään periaatekysymys kuten sinulle, vaan hän ei vaan halua kyseisen miehen kanssa naimisiin. Eli toisin sanoen ap voisi mennä jonkun muun kanssa avioon, tämä mies ei vaan ole "aviomatskua". Täh?
Niin, voisin kyllä mennä jonkun muun kanssa naimisiin. En kuitenkaan halua, sillä haluan olla vain nykyisen mieheni kanssa elämäni loppuun asti.
Tehkää lapsi, meillä se ainakin lähensi exää ja mua ja ikäänkuin lujitti liittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
janna22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janna22 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et halua ollenkaan naimisiin vai et halua hänen kanssaan naimisiin?
En halua hänen kanssaan naimisiin. Haluan kuitenkin olla hänen kanssaan koko loppuelämäni.
Voisitko vielä hieman täsmentää että miksi näin.
On ehkä helpompaa antaa myötätuntoa sen jälkeen.
Minusta ei vain tunnu luontevalta olla hänen AVIOvaimonsa. Hän on aivan ihana muttei vain aviomateriaalia mielestäni :(
Kuvaile vähän, millainen on mielestäsi aviomateriaalia?
Tee kuten minä. Vetosin kauheaan rahanmenoon jotka häihin uppoaa. Kerroin säälittävän tarinan siitä kuinka vanhempani ehdottomasti haluavat maksaa hääni mutta joille tein lupauksen, että vasta sitten kun heidän firmansa tilanne paranee huomattavasti harkitsen häitä.
Silloinen mieheni ehdotteli järjestelyjä, kuten pieniä häitä jne..... mutta minä torpedoin kaikki yrityksensä häiden suuntaan.
Sanoin myöskin, että haluan lapsia vasta lähempänä 30 vuoden ikää. Olimme silloin 23 ja 25 vuotiaat. Ehdotin, että odotellaan rauhassa vielä muutama vuosi. Vielä sanoin, että hänen sukkalaatikossaan oleva sormus on hirveä iso möllykkä jota en huolisi.... :-) Sen hän sitten möikin hyvään hintaan serkulleen!
Siitähän meni vajaa 2 vuotta, kun hän tartutti minuun sp-taudin pettämisreissun päätteeksi.
Ja sehän oli siinä sitten......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kiemurrella tilanteesta edes suhteellisen kunnialla niin kannattaisi jo nyt hyvissä ajoin ennen matkaa ottaa asia esille sopivassa saumassa ja sanoa vaan "en muuten menis kanssasi kihloihin nyt vaikka kivaa meillä onkin ja hyvä olla yhdessä. Et sitten kosi mua ainakaan pariin vuoteen!"
Mies
Ai jos mies kosii ja nainen vastaa kieltävästi, niin nainen menettää kunniansa? Huh huh.
ei kun mies. Kunniallista on säilyttää toisen kasvot. Nainen.
Kovin erikoinen ajattelutapa ainakin länsimaissa. Tuollainen kosinnan torjuntaan / parisuhteen päättymiseen liittyvä 'kunnianmenetys' on yleistä arabikulttuureissa, ei täällä. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä ihmiset tuomitsee, jos ei halua naimisiin? Minä ainakin ymmärrän ap:ta täysin. Ollaan eletty 8 vuotta miesystäväni kanssa yhdessä, eikä kumpikaan meistä halua koskaan naimisiin. Se instituutio ei tunnu tunnu lainkaan omalta, vaan kovin tunkkaiselta ja vanhanaikauselta. Tuntuu, että pettäisin itseni ja periaatteeni, jos suostuisin jonkun vaimoksi. Kyllä sen taloudellisen turvallisuuden saa myös tekemällä testamentin. Jos kuolen, minut perii avomieheni (emme aio lisääntyä, joten ei lapsia), jos näin lukee testamentissa.
Kerro ap rohkeasti miehellesi näistä sinun ajatuksistasi. Kerro ennen matkaa, jotta vältytte kiusalliselta tilanteelta.
Tätä kyllä ihmettelen, että mitä ihmettä ihmiset kuvittelee avioliiton olevan joku tuollainen vanha ja tunkkainen instituutio? Mikä siinä avioliitossa on niin pelottavaa, että naimisiin ei voida mennä mutta kuitenkin voidaan sopia kaikista avioliiton myötä tulevista asioista keskinäisillä testamenteilla ja sopimuksilla?
ei vaimoainesta kirjoitti:
Tee kuten minä. Vetosin kauheaan rahanmenoon jotka häihin uppoaa. Kerroin säälittävän tarinan siitä kuinka vanhempani ehdottomasti haluavat maksaa hääni mutta joille tein lupauksen, että vasta sitten kun heidän firmansa tilanne paranee huomattavasti harkitsen häitä.
Silloinen mieheni ehdotteli järjestelyjä, kuten pieniä häitä jne..... mutta minä torpedoin kaikki yrityksensä häiden suuntaan.
Sanoin myöskin, että haluan lapsia vasta lähempänä 30 vuoden ikää. Olimme silloin 23 ja 25 vuotiaat. Ehdotin, että odotellaan rauhassa vielä muutama vuosi. Vielä sanoin, että hänen sukkalaatikossaan oleva sormus on hirveä iso möllykkä jota en huolisi.... :-) Sen hän sitten möikin hyvään hintaan serkulleen!
Siitähän meni vajaa 2 vuotta, kun hän tartutti minuun sp-taudin pettämisreissun päätteeksi.
Ja sehän oli siinä sitten......
No rehellisesti kysyttynä: odotitko sitten jotain muuta tuon temppusi jälkeen?
Kerro rehellisesti tunteesi, Eli että voisit mennä naimisiin jonkun muun kanssa, mutta haluat silti elää tämän nykyisen miehen kanssa. Jos mies siis on valmis mahdolliseen polymoriseen suhteeseen kansssasi, niin olkoon hänellä oikeus päätää siitä osaltaan.
Onpa ap vaikea tapaus; tuntuu, että joku moniavion tapainen suhde on mielessä. Tai pitää nykymiestä siinä varalla jos parempaa ei ole tulossa.
Yleensä sen kanssa , jonka vierellä haluaa olla loppuelämänsä, mennään naimisiin.... sehän on vain eräänlainen sopimus eikä mitään sen dramaattisempaa.
Toivottavasti mies älyää jutun juonen pian ja heittää ulos moisen monivaikean henkilön.
Sun kannattaisi miettiä, mikä sulle on avioliitto? Mikä siinä on niin outoa/noloa/pelottavaa, kun sen tarkoitushan on turvata tiettyjä lakijuttuja ja oikeuksia ja myös lasten oikeuksia. Oletko avioeroperheestä tai onko kaveripiirissäsi mollattu avioliittoa, kun se tuntuu noin kummalliselta? Avioliitonhan voi solmia ilman isoja häitä, ihan maistraatissa. Sukunimesikin voit pitää ennallaan, jos sen vaihtaminen ahdistaa. Sormustakaan ei ole pakko pitää. Itse kyllä tykkään olla vaimona, joten sikäli en ehkä pysty samaistumaan tilanteeseesi. Mutta ei vaimous tarkoita jotain tiettyä muottia, vaan eiköhän mies halua kosia, koska pitää susta sellaisena kuin olet jo nyt. Suosittelen myös keskustelemista miehen kanssa, jotta tiedät, mitä avioliitto hänelle tarkoittaa.
Tutkaile myös, onko suhteessasi (tai lapsuudenperheestäsi kumpuava) joku piilossa oleva ongelma, minkä takia avioliitto ahdistaa.
Jos haluat kiemurrella tilanteesta edes suhteellisen kunnialla niin kannattaisi jo nyt hyvissä ajoin ennen matkaa ottaa asia esille sopivassa saumassa ja sanoa vaan "en muuten menis kanssasi kihloihin nyt vaikka kivaa meillä onkin ja hyvä olla yhdessä. Et sitten kosi mua ainakaan pariin vuoteen!"
Mies