Mita miehesi on omaksunut Sinulta?

Sivu nayttaa, etta vastauksia on kaksi mutta eipa nay mittaan minulle ainakaan muuta kuin alkuperainen kysymys...

Mitähän tuota olisi?



- siivoaminen yms. (mies on hyvin siisti, ja mä olen opettanut ne ainoat oikeat tavat pyyhkiä pölyt, vetää lakanat, viikata vaatteet, silittää paidan hihat, pestä ikkunat jne. jne.)

- mies kiittää ruoasta (Vietnamissa ei tarvitse)

- lastenhoitoa ja -kasvatusta

- mies jakaa mun kanssani omia asioitaan, kertoo haaveistaan ja suunnitelmistaan

- luottamaan raha-asiansa mulle



Tässä aluksi, jatkakaa muut!

Nämä ovat hänelle Suomessa eteen tulleita ilmiöitä. Syntymäpäivien sekä äitien- ja isänpäivän viettäminen on myös minulta siirtynyttä perinnettä: " Mikä tahansa syy tehdä täytekakkua on ihan ok!"



Joskus jäädään yhdessä koukkuun tv-sarjoihin. Tällä hetkellä ihmetellään Lost-sarjaa. Nyt o-kisojen aikaan on katsottu curlingia, joka on uutta meille molemmille. Saattaa jättää jopa satelliittikanavan suoran jalkapallo-ottelun katsomatta curlingin takia \o/



Tänä talvena olemme käyneet jo useamman kerran kahdestaan IKEASSA. Mies innostui aluksi edullisista lounaista, mutta on jo ollut ihan mukava kaveri myös " kierroksellakin" - työntää kärryä ihan kauniisti eikä kiirehdi pois:)

...Että Suomessa naiset ja miehet ovat samanarvoisia. Joillekkin muslimimiehille tämän ymmärtäminen näyttää joskus tuottavan hankaluuksia, niinkuin aluksi minunkin miehelleni. Nyt hän jo naureskelee, että Suomi on " naisten" maa, viitaten Tarja Haloseen. Lisäksi minulla on paljon miespuolisia ystäviä eli yletön mustasukkaisuus on vähentynyt kun luottamus on kasvanut. Seuraavaksi " opetan" hänet vaihtamaan esikoisellemme vaipat kunhan hän syntyy, koska hän on aivan varma ettei tule vaihtamaan tulevalle lapsellemme vaippoja... Saas nähdä =D

Eihän nämä meidän kulttuurit nyt niin kovin erilaisia ole, mutta jos nyt ajatellaan joitakin suomalaisia (?) asioita, jotka mies on yhteiselon alussa jo omaksunut, niin ainakin:

- kotona ollaan sisällä ilman kenkiä

- tiskit huuhdellaan tiskiaineesta tiskaamisen jälkeen

- suodatinkahvin juominen kotona (ja pullan syönti...)



On hän omaksunut minulta ison joukon muitakin asioita, mutta eivät ole suuremmin kulttuuriin liittyviä.

Ainakin sen mies on oppinut, että tinkiminen ei kannata. Mikäli jossain ilmoitetaan, että hinta on jotakin, niin se on sitä jotakin. Yleensäkin on vain harvoja paikkoja, missä voi jonkin verran tinkiä luvatusta.



Suorasanaisemmaksi on myös tainnut oppia. Ikävä kyllä, sillä tykkäsin hänen tavastaan sanoa asiat kiertoteitse.

meinas usein alussa unohtua, nyt kyllä muistaa aina kiittää esim.

ruoan jälkeen.

Oppinut syömään pullia ja lohta:) Vaipanvaihto sujuu myös ja lastenhoito yleensäkin, mihin ei ole kotimaassaan tottunut.

Epäsäännöllisiin ruoka-aikoihin myös tottunut, heillä kun syödään

aina samaan aikaan, ja koko perhe yhdessä.

Minakin taalla Turkissa olen onnistunut " suomettamisessa" ;



*aamupalalla/ illalla juomme aina kahvia

*prosentuaalisesti teen enemman Suomi- ruokaa kuin Turkki- ruokaa ja hyvin maistuu. Ainoastaan makaronilaatikko on jotakin kasittamatönta hanelle ja lapsilekkin:)

*lohi maistuu, pullat ja erilaiset kakkuset myös

*tykkaa seurata makihyppyja

*on ymmartanyt aikoja sitten, etta tassa huushollissa ei saa " taytta palvelua" mihin ainoana poikana lapsuuden kodissaan tottunut...

Mieheni on asunut Suomessa jo niin kauan ennen minun tapaamistani, että tavat, joita miehelle on ehkä tarttunut, eivätkä oikeastaan liity mitenkään kulttuuriin. Kuten vaatteiden laittaminen oikeille paikoilleen, eikä nakella mihin sattuun lattialle tai johonki, kuten hänellä yksin asuessaan oli tapana, mutta ei ole enää. Kiltisti menevät vaatteet omille paikoilleen. Molemmat olemme omaksuneet toistemme tapoja, mutta kuten sanoin ne tavat ei niinkään ole kulttuurisidonnaisia, vaan ihan vaan sitä, kun eletään yhdessä, niin molempien tavat muokkautuu yhteisiksi tavoiksi, mitkä sopii kummallekin. Näin on suhteessa kuin suhteessa riippumatta siitä ollaanko kahden vai yhden kulttuurin suhteessa/ perheessä.

1.Vastuu kodinhoidosta ja lapsien on molemmilla. (jos nyt suoraan minulta opittua kokonaan, en tiedä, muttei ainakaan kotimaassaan itsestään selvää)

2. Suomalaisten ruokien ja leivonnaisten teko. (Voinkohan tästäkään ottaa kunniaa???)



Äh, onpas tämä vaikeaa, olemme olleet kai yhdessä liian kauan että muistais mitä oli aluksi...

No minun ei onneksi ole juuri tarvinnut mitään kotitöitä opettaa kullalleni, hän osaisi jo siivota, laittaa ruokaa, ommella napit, silittää vaatteet ja siitä kiitos kuuluu hänen ihanalle äidilleen joka opetti lapsensa tekemään sukupuolesta riippumatta, myös kotitöitä. Vaikka hän tulee siis kulttuurista jossa perinteisesti naiset tekee kotityöt. Hän tekee aina puolet noin kotitöistä ihan omasta aloitteestaan. Ei tartte patistella. Kysyin kerran häneltä millaisia naisia hän ihailee ja hän vastasi että vaimonsa lisäksi Tarja Halosta.



Ainoa asia jota olen hänelle opettanut taikka yrittänyt opettaa on saunominen, sillä hän ei pidä saunasta. Kesti vuoden ennen kuin hän suostui edes astumaan höyryhuoneen puolelle. Nyt hän kyllä jo saattaa istua pari minuutti lauteilla ja siinä se. Ei ole onneksi siis tarvinnut muuta opettaa, paitti suomen kieltä. Mutta senkin opettamisesta huolehtii kielikoulu oikeesti..

Minä opetin miehelleni sinä päivänä kun saapui Suomeen että aterian jälkeen astiat tiskataan samantien ja ITSE. Vaikken ikinä ole itse sitä harrastanut;)



Muuta mitä hänelle olen ' opettanut' . Miehen töihin kuuluu roskien vienti(entisessä paikassa missä asuttiin, alkkikset kokoontuivat roskisten vieressä eikä musliminaisena huvittanut käydä päivittäin kuuntelemassa heidän sonnanheittoa), kaikki muut kotihommat paitsi vaatteiden pesu onnistuu häneltä myöskin (tällä hetkellä tosin harvoin tekee niitä kun töissä 10-22/6 pvänä viikossa ja minä kotona poikasen ja maha-asukin kanssa). Mutta aiemmin siis viikkosiivous tehtiin aina yhdessä.



Ja kun aina puhutaan kulttuurien yhteentörmäyksistä ja ongelmista, meillä lähinnä avioliiton alussa oli mies ja naiskulttuurin ongelmat,jolloin en ollut itse muslimi. Itselläni islam avannut silmät monelle asialle.



Mieheni on myöskin oppinut ottamaan minut huomioon loistavan hyvin. Tietää että avioliiton alkuaikoina minua vaivasi jos en tiennut missä hän hän on ja niinpä edelleenkin ilmoittaa tunnollisesti milloin tulee ja mistä. Vuosien saatossa napanuorä välillämme on kyllä höltynyt eikä tullaiset asiat enää hermostuta:)

Ja meillä ei syödä suomalaista ruokaa, mies siis ei syö kotona sitä, mutta kylässä kylläkin.

Vaikea kysymys - koko elämä on sellaista epäselvää tapojen sekamelskaa, että mistä tietää mikä tapa on minun ja mikä miehen ja mikä meidän yhteinen? Ollaan oltu yhdessä niin nuoresta, että moni tapa on muotoutunut ihan iän mukana ja siksi mieheni kanssa onkin ollut melko lailla helppo elää, ettei hänelle nuorena ihmisenä ollut vielä ehtinyt juurtua vahvoja tapoja, vaan suomalaiset kelpasivat hyvin.



Lapsemme on kasvatettu hyvin suomalaisittain ja erityisesti _hoidettu_ suomalaisittain. Voisin kuvitella, että moni asia kuten vauvan tutin/lusikan laittamattomuus omaan suuhun, varovainen autokulttuuri = lasten turvaistuimet, nukuttaminen ulkona vaunuissa yms. olisivat jääneet mieheltä pois, jos minä en olisi hänen vaimo...



Aluksi mieheni oli myös hyvin vaikea muistaa kiittää ruoasta. Hän saattoi kehua ruokaa ja sitä miten hyvää se oli, mutta ruoanlaittajan kiittäminen vaivannäöstä oli hänelle vierasta. Se piti opetella.



Mieheni on aina ollut hyvin siisti ihminen, joten pyykkikorin paikkaa hänelle ei ole tarvinnut esitellä, saati kehoitella viemään roskapussia tai pesaisemaan astioita, mutta mattojen tamppaus, joka minun perheessäni on aina ollut miesten hommaa raskautensa vuoksi, oli hänelle käsittämätöntä. Että hänkö menisi ulos kerrostalon pihalle hakkaamaan mattoja jollain kepillä? Käsittämätöntä. :oO Naiset tekee suursiivoukset, hän vain kevyesti ylläpitää siisteyttä... ;o)



Keskustelun parisuhteessa sanoisin, että mieheni on myös oppinut minulta. Aluksi hänellä oli sitä asennetta (ja vieläkin sitä ajoittain esiintyy), että turhat porut on pidettävä mahassa - varsinkin jos naispuolisella parisuhteen osapuolella on poruja mahassa. Ei jaksa kuunnella, talk to the hand woman. ;o)) Pikku hiljaa mies on kuitenkin ymmärtänyt, että minä en pysty elämään niin, etten voi puhua minua vaivaavista asioista. Haluan puhua ne alta pois ja aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Huomaan, että hän itsekin tekee tätä paljon nykyään, sen entisen sijaan että murahteli vihaisesti ilman että tiesin mikä oli edes vialla. On mahdotonta ymmärtää tai antaa anteeksi jos ei ensin sovi asiaa - voi vain unohtaa, eivätkä ne asiat silti koskaan kokonaan unohdu.



Moni sellainen tavallinen asia on myös tullut miehelleni tutuksi vasta Suomessa... Talviurheilulajit nyt yleensä - sekä niiden seuraaminen tv:stä että harrastaminen itse. Lomamatkat olivat miehelleni myös melko vieras käsite: siis se, että lähdetään asumaan hotelliin joko muualle Suomeen tai ulkomaille ja vieraillaan turistikohteissa kuten vesi- ja huvipuistoissa, museoissa jne.. Jos he Albaniassa lomailivat menivät he aina jonkun sukulaisen luo vierailulle tai sitten lapsena kesäleirille... Aluksi mieheni piti vuosittaisia lomamatkoja rahantuhlauksena, mutta aina hän niillä viihtyi ja joka vuosi innolla odottaa.



Ruokapuolesta suomalainen ruoka maistuu miehelleni perunaruokia lukuunottamatta. Suomalaisella kahvilla hän aloittaa jokaisen aamunsa, vaikka aluksi se oli kamalaa litkua. Voileipäkulttuuri on myös tullut miehelleni Suomessa tutuksi. Aiemmin hän söi paljon leipää, mutta sitä kastettiin vain oliiviöljyyn ja käytettiin ruokailussa veitsen sijaan. Nykyisin mies lastaa monen jokailtaisen voikkarinsa päälle margariinia, sulatejuustoa, leikkeleitä, juustoa ja kasviksia ja paahtaa leipänsä ensin leivänpaahtimessa...

Niin, tosiaan meilla ei ole oikeastaan itsellamme kyse suomettumisesta tai intialaistumisesta, koska emme asu kumpaisenkaan kotimaassa. Tosin taalla Kanadassa voi vaalia niin suomalaisuutta kuin intialaisuutta (tai paremminkin Intian sisalla olevia alakulttuureja) vallan hyvin, vaikkakin osaltani joudun tukeutumaan takalaiseen IKEAan, jos haluan savayttaa ruokapoydassa - kuten viime jouluna - suomalaisilla ruuilla.



Me emme kumpikaan perusta suomalaisesta ruuasta, mutta mies on kummasti omaksunut minulta paahtoleipa-aamiaisen, jollainen oli hanelle lahestulkoon ennenkuulumaton ennen minun tapaamistani. Shokki toimi toisinpain, kun minun piti syoda aamiaiseksi " chuda mattar" -riisi-herne-systeemia tai inhomausteisia parantha-pannukakkuja. Auts. Ja se korianterin kaytto intialaisessa ruuassa... Nyt olen oppinut siihen, kun taas mieheni mukisematta syo keittopaivallisia, jos minun niin tekee mieli perinteisen nelilajisen paivallisen sijaan.



Mina tunnustan, etta olen omaksunut PALJON enemman mieheltani kuin mita toisinpain. Hauskaa, etta niin monen mies talla palstalla on tullut vaimojaan vastaan :)

meidän isi on kai multa oppinut kans noi ottamaan kengät pois jalasta, kiertelemään ikeassa, syömään lihapullia mielellään ja esim tuoreita kasviksia, poroa (jos olisin vain tiennyt kuinka kalliiksi tämä vielä tulee;), glögiä, xylitol purkkaa.



olen myös saanut opetettua että jos ollaan hänen äitinsä luona, voi myös hänelle tuoda kukkia eikä vain minulle (paha tapa ostaa lähes aina ruusuja katukauppiailta ja miltä mahtaa tuntua sinkku anopista kun mulle tulee kukkia lähes päivittäin ja hänelle ei vuosiin...), eli anopin kukittaminen.



jkuten joku jo mainitsi tuolla edellä, on oppinut kertomaan tulemisistaan ja menemisistään minulle, personal investigatorillensa;) sekä myös oppinut kertomaan haaveistaan ja tunteistaan (aiemmin oli vaan hiljaa suuttuessaan ettei sanoisi mitään mitä katuisi jälkikäteen). myös se, että munkin rahat ovat yhteisiä siinä missä hänen ja että voin maksaa myös meidän menoja on ollut kovan opettamisen alla.



myös alastomuus oli ensin hankalaa. kun tyttäremme syntyi, miehelleni oli ongelma jos tytär (muutaman päivän ikäinen) näkisi hänet alasti. tai mikä pahempaa jos hän pesisi tyttäremme suihkussa ja olisivat molemmat nakuina. olemme asiasta jutelleet ja nyt sujuu jo ihan luontevasti.

isäni kanssa ei silti vielä ole saunaan uskaltanut:)



myöskin se että vanhemmat lähtee kahdestaan lomalle on hänelle vieras ajatus (alkuvastustelujen jälkeen on nyt myöhemmin aina innoissaan ajatuksesta;)

mies esim. lastenhoitoa, karsivallisyytta(tosin hyvin vahan), makaroonilaatikon syöminen (molemmat isa ja poika rakastavat sita) ja =D meilla myös tama etta han ei saa taytta palvelua niin kuin miehen kuuluu. Suvun naiset kun ovat tuon oman ukko-kultani pilalle lellineet. hehe

Vaikea sanoa, mita mies on minulta omaksunut. Pitaa siisteydesta ja jarjestyksesta aivan kuten minakin. On asunut ulkomailla vuosia, joten ei ole ollut aitinsa passattavana. Joutui tosin jo lapsuudessaan tekemaan saannollisesti kotitoita, mika ei kovin tavallista Albaniassa ollut/ole. Miehellani ei kyllakaan ole yhtaan siskoa. Omaa myos rauhallisen luonteen ja haluaa aina puhua asiat selviksi.



Suomesta mieheni tiesi jonkin verran ennen tapaamistamme. Ei ole viela Suomessa vieraillut, mutta kiinnittaa kylla heti huomiota, jos Suomi jossain yhteydessa mainitaan. Tykkaa lihamakaroonilaatikosta ja Fazerin sinisesta. Naki jokin aika sitten eraan Celebrity Big Brother-kilpailijan paalla Suomi t-paidan ja haluaa nyt itselleen samanlaisen. :)

Aika mielenkiintoista lukea täällä kuinka erilaisia mokusuhteita/pareja on, mutta niinhän on meitä ihmisiäkin. Vielä siitä ruoasta lisään tähän että minä en syö lihaa ollenkaan, ainostaan kanaa ja kalaa. Mieheni taas ei syö kanaa mutta halal lihaa kylläkin (ainoastaan halal lihaa) Hän myös rakastaa kalaa ja vihanneksia! Meillä ei kylläkään syödä suomalaista ruokaa, ja tämä ruoka mitä syömme on sitten vähän sieltä ja täältä kopioitua ja muunneltua. Esim. tänä viikonloppuna syömme kanaa/kalaa ja riisiä, uunissa haudutettuja vihanneksia, miehen valmistamana. Mies ei juo kahvia ollenkaan, minä juon taas vain aamulla muutoin juomme teetä. Kaurapuuro kuuluu molempien aamiaiseen, ja sen olen toisiaankin hänelle opettanut! Ruoasta emme kiitä muuten kuin kylässä, miksi pitäs, mikä merkitys sillä on? Vieraille laitamme aina etnisiä ruokia pääasiassa intialaista tai arabialaista.

Alusta asti nautimme samoista asioista. Kasvoimme vanhemmuuteen yhdessä. Ehkä pieniä asioita kuten salmiakin, ruisleivän ja karjalanpiirakoiden syömisen. Pitää hän myös esim. aurajuustosta, mätitahnasta, kylmäsavulohesta jne, minä vain en ole niitä hänelle opettanut :P