Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

miten eroon ahdistavista vanhemmista(etenkin isästä)?

Vierailija
11.02.2016 |

Hei ja hyvää iltaa!Mulla on tosi tosi raastava ongelma isän kanssa,äiti ei niinkään ongelma. Eli mä oon nyt täysi-ikäinen ja muutin pois heti lukion jälkeen pääkaupunkiseudulle opiskelee.Oon tosi onnellinen tällee itsenäisenä, mutta isä on mua kohtaan outo. Sillon, kun vielä asuin sen kaa niin jos se oli pois kotoa,niin saattoi soittaa mulle parikin kertaa päivässä ilman syytä. Kun olin sitten muuttanut tänne omaan kämppääni niin se huusi mulle kaikkea "ethän sä sinne menny bilettää vaan opiskelee" ja jotenkin halusi kieltää mua pitämästä hauskaa.

Aluksi soiteltiin useammin, mutta sitten aloin vähentää yhteydenpitoa ja koko ajan tulee viestiä, että millon tuut kotiin ja, että onko kaikki ok..mutta siis en mä halua mennä kotiin sen valvovan silmän alle. Ja mun vanhemmat on siis eronneet.Niin miten mä nyt pääsisin siitä eroon? Oon tullu siihen tulokseen, että mun hyvinvoinnin kannalta mun täytyy olla siitä erossa. Se vie mun mielenterveyden kun mua kohdellaan niinkuin 10-vuotiasta..Se ei antais mun tehdä mitään!kerrankin sanoin, että oon miettiny ulkomaille lähtöä niin se sanoi että "miten sä nyt voisit muka noin nuorena lähteä, en tiedä onko se hyvä asia", vaikka monet kaverit on lähteny.

Mä tiedän sen olevan melkosen yksinäinen niin mietin, että se ehkä sen takia pitää niin paljon yhteyttä..

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin ja siis naispuolinen olen,sori unohdin sanoa,kun oon niin väsynyt.

Vierailija
2/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikuinen ihminen käyttäytyy kuin aikuinen, ja hoitaa homman keskustelemalla ongelmasta isänsä kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

no sitä oon koittanu ja jopa äitikin on ollu hoitamassa tätä asiaa, mutta sille ei mene mikään perille.

-ap

Vierailija
4/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ei tajua puhetta niin jätät sitten vain vastaamatta sen viesteihin/puheluihin.

Vierailija
5/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäsi on varmaan huolissaan ja syystäkin, et vaikuta miltään järjen jättiläiseltä.

Vierailija
6/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on varmaan huolissaan ja syystäkin, et vaikuta miltään järjen jättiläiseltä.

anteeksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tajua puhetta niin jätät sitten vain vastaamatta sen viesteihin/puheluihin.

Valitettavasti sekään ei toiminut :( siinä on se, että jos ei vastaa niin huolestuu.Tavallaan ymmärrän sen, niin mietinkin että vois laittaa tietyin väliajoin jonkun viestin...en mä tiiä kun puhe ei mene perille.

Vierailija
8/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis what? Kaikki mun tuntemat aikuiset kuittaa vanhempiensa hössötykset huumorilla tai toteamalla "älä turhaan huolehdi". Ei oo niin vakavaa, eikö toi oo tavallista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Siis what? Kaikki mun tuntemat aikuiset kuittaa vanhempiensa hössötykset huumorilla tai toteamalla "älä turhaan huolehdi". Ei oo niin vakavaa, eikö toi oo tavallista?

no en ole varmaan kertonut tarpeeksi selvästi, mutta siis tää tilanne on sairas..myös monet mun kaverit ja sukulaiset on sanonu, että ei oo enää normaalia. Ja kaiken tämän vainoamisen lisäksi, mun isä on myös ilkeä ja sanoo kaikkea todella loukkaavaa.Jos hänelle siitä mainitsee, niin ei ymmärrä. Tiedän, että tästä kaikesta huolimatta hän välittää aidosti, muttei ehkä osaa näyttää sitä oikealla tavalla.Ne kaikki sen ilmeet ja kaikki on aina niin halveksuvia, etenkin jos en koko ajan jumita kotona. Ja poikaystävää se ei varmana hyväksyisi ja tiedän, että se esim.toivoo mun olevan yksinäinen....

Vierailija
10/18 |
11.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis what? Kaikki mun tuntemat aikuiset kuittaa vanhempiensa hössötykset huumorilla tai toteamalla "älä turhaan huolehdi". Ei oo niin vakavaa, eikö toi oo tavallista?

no en ole varmaan kertonut tarpeeksi selvästi, mutta siis tää tilanne on sairas..myös monet mun kaverit ja sukulaiset on sanonu, että ei oo enää normaalia. Ja kaiken tämän vainoamisen lisäksi, mun isä on myös ilkeä ja sanoo kaikkea todella loukkaavaa.Jos hänelle siitä mainitsee, niin ei ymmärrä. Tiedän, että tästä kaikesta huolimatta hän välittää aidosti, muttei ehkä osaa näyttää sitä oikealla tavalla.Ne kaikki sen ilmeet ja kaikki on aina niin halveksuvia, etenkin jos en koko ajan jumita kotona. Ja poikaystävää se ei varmana hyväksyisi ja tiedän, että se esim.toivoo mun olevan yksinäinen....

Henkistä insestiä. Arvasin jo avausviestistä kun puhuit avioerosta ja muusta, vaikka et sitä selvästi ilmituonut. Sen lisäksi isälläsi on narsistisia piirteitä (mikä yleistä kun vanhempi harrastaa henkistä insestiä). Kannattaa mennä terapiaan puhumaan, jos haluat nopeasti apua ongelmiisi, sen sijaan että vuosia yrität tapella isääsi vastaan ja tunnet syyllisyyttä siitä että olet "huono tytär". Isäsi kuulostaa myös manipuloivalta, joten ehdottomasti tarvitset ammattilaisen tukea prosessiin. Epämiellyttävät tunteesi eivät ole mitenkään vääriä, vaan sinun rajojasi on rikottu ja hyväksikäytetty.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
12.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis what? Kaikki mun tuntemat aikuiset kuittaa vanhempiensa hössötykset huumorilla tai toteamalla "älä turhaan huolehdi". Ei oo niin vakavaa, eikö toi oo tavallista?

no en ole varmaan kertonut tarpeeksi selvästi, mutta siis tää tilanne on sairas..myös monet mun kaverit ja sukulaiset on sanonu, että ei oo enää normaalia. Ja kaiken tämän vainoamisen lisäksi, mun isä on myös ilkeä ja sanoo kaikkea todella loukkaavaa.Jos hänelle siitä mainitsee, niin ei ymmärrä. Tiedän, että tästä kaikesta huolimatta hän välittää aidosti, muttei ehkä osaa näyttää sitä oikealla tavalla.Ne kaikki sen ilmeet ja kaikki on aina niin halveksuvia, etenkin jos en koko ajan jumita kotona. Ja poikaystävää se ei varmana hyväksyisi ja tiedän, että se esim.toivoo mun olevan yksinäinen....

Henkistä insestiä. Arvasin jo avausviestistä kun puhuit avioerosta ja muusta, vaikka et sitä selvästi ilmituonut. Sen lisäksi isälläsi on narsistisia piirteitä (mikä yleistä kun vanhempi harrastaa henkistä insestiä). Kannattaa mennä terapiaan puhumaan, jos haluat nopeasti apua ongelmiisi, sen sijaan että vuosia yrität tapella isääsi vastaan ja tunnet syyllisyyttä siitä että olet "huono tytär". Isäsi kuulostaa myös manipuloivalta, joten ehdottomasti tarvitset ammattilaisen tukea prosessiin. Epämiellyttävät tunteesi eivät ole mitenkään vääriä, vaan sinun rajojasi on rikottu ja hyväksikäytetty.

kiitos vastauksestasi.Pohdin sitä paljon.En ole ennen ajatellutkaan hänen mahdollista narsismia.Tiedän kyllä asioita hänen menneisyydestä ja siellä on paljon ongelmia.Nyt hän on jotenkin ripustautunut liikaa minuun..

Vierailija
12/18 |
12.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on varmaan huolissaan ja syystäkin, et vaikuta miltään järjen jättiläiseltä.

Tiedoksi ap:lle. Täällä on sellainen tapa, että asia kuin asia käännetään ap:n viaksi. Ei siis kannata välittää näistä kommenteista. 

Kommentti tämän kirjoittajalle ja tätä yläpeukuttaneille. Onko mahdollista, edes teoriassa, että asia olisi juuri niinkuin ap kertoo? Jos näin on, miltä mahdatte kuvitella tämän ap:stä tuntuvan? 

Jos paras kaverinne kertoo että on vaikeaa oman vanhemman/miehen/vaimon/lapsen/jonkun muun kanssa, niin sanotteko te hänellekin että "Et vaikuta miltään järjen jättiläiseltä."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
12.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun isäni on samanlainen. Ei ole tajunnut omaa käytöstään edes sillä, että sisko lakkasi pitämästä yhteyttä täysin. Sen seurauksena minä saan välillä kuunnella huutamista tai pilkkaamista asiasta, koska hän ei siskollekaan voi valittaa. Hänellä on negatiivinen luonne ja näkee aina vain "huonot" asiat. Kannustamista ei saa koskaan vaan vain lyttäämistä.

Vierailija
14/18 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni on samanlainen. Ei ole tajunnut omaa käytöstään edes sillä, että sisko lakkasi pitämästä yhteyttä täysin. Sen seurauksena minä saan välillä kuunnella huutamista tai pilkkaamista asiasta, koska hän ei siskollekaan voi valittaa. Hänellä on negatiivinen luonne ja näkee aina vain "huonot" asiat. Kannustamista ei saa koskaan vaan vain lyttäämistä.

Mulle se on sanonut kaikkea tosi ahdistavaa, mutta jotenkin ne vihjailut, että olisi hyvä jos olisin yksinäinen ja kaikki semmoset kommentit on niin oudolta kuulostanut..etenkin nyt kun olen ottanut etäisyyttä,ymmärrän vielä paremmin,ettei se käytös ole normaalia.Ja sit ne pyynnöt että tulenko lomalla ja viikonloppuna kotiin, vaikka oon jo täysikänen!Ja mitä mä sen kanssa edes tekisin..kuolisin tylsyyteen.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sillä on omalla tavallaan vaikeata ja varmaankin jotain kommunikaatio-ongelmaa päälle. Kerro isällesi milloin on hyvä ottaa yhteyttä, esim. sovitte että soitat joka kuun toinen tiistai. Kerro, että arkesi on kiireistä ja sinun pitää opetella paljon asioita tms. ja tarvitset nyt tilaa ja aikaa itsellesi. Isäsi on ehkä itse yksinäinen ja pettynyt siihen että sinulla on oikeaa elämää, mutta turha sinun on kantaa siitä ylimääräistä huolta. Hän on aikuinen ihminen ja tekee omaa elämäänsä ja omaa hyvinvointiaan koskevia päätöksiä itse. Voit ihan suoraan kysyä isältäsi, että onko hän yksinäinen ja tyytymätön elämäänsä ja jos on, niin mitä muutoksia on ajatellut tehdä.

Vierailija
16/18 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyviä vinkkejä!Tuntuu vaan niin oudolta, että se tavallaan toivoo ettei mulla olisi kuin hän :( kommunikaatio-ongelmia sillä kyllä on..Yhteyttä se pitää liian usein.Siinä on vaan se ongelma, kun sille ei mene mikään perille.Pitää yrittää saada jotain muutosta tähän.Mä en vaan yhtään tykkää,kun se soittelee niin usein.Joskus saan ihan fyysisiä oireita ja alkaa ahdistaa..mulle riittäis joku viesti kerran viikos ja soittelu vaikka pari krt kuussa.Me kuitenkin nähdään silloin täillöin(vähän vaihtelee, mutta n.pari krt kuussa) ja se on jo ihan tarpeeksi.

ap

Vierailija
17/18 |
14.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihda puhelinnumeroa, siinä se. Et anna isällesi uutta, äidillesi vain, jos kerran hän ei holhoa sinua. Mutta muistuta, että numeroa ei anneta isälle ja että numero ei ole yleisesti saatavilla.

Vierailija
18/18 |
16.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt on taas lähiaikoina niin ahdistanu tää tilanne, että melkeen vois jo miettiä puhelinnumeron vaihtoa.Päätin nyt kuitenkin sanoa siitä suoraan ja katsoa mitä tästä tulee,Mä vaan pelkään, etten kohta enää uskalla mennä sitä katsomaan.Tekis mieli tarjota sille jotain mielenterveyspalveluja, mitä se olis tarvinnut jo aikoja sitten.Jännä. että nyt tän tilanteen tajuaa kunnolla, kun on etäisyyyttä ottanut.

ap