Lue keskustelun säännöt.
Jaksaminen
11.02.2016 |
Elämä on ollu viime vuosina aika kuormittavaa,paljon hyvääkin mutta myös raskaita ja vaikeita asioita. Henkisesti olen aika finaalissa mutta pakko jaksaa. Ulkopuolelle tämä henkinen väsymys ei juuri näy. On tässä vähän toivonpilkahduksia mutta tuntuu että ainq vedetään matto jalkojen alta ja tulee takapakkia. Miten te muut olette jaksaneet pitkäkestoista stressiä? Päivä kerrallaan vai mikä periaate?
Kommentit (4)
Jostain syystä ajattelen että kääntyy vielä paremmaksi, ja nyt alkaa toivottavasti olla ne päivät käsillä että monen vuoden sitkeys tuottaa tulosta. Yritän tietoisesti keskittyä niihin asioihin jotka ovat hyvin. Annan hyväntekeväisyyteen että auttaisin niitä joilla asiat on vielä paljon huonommin. Pidän huolta fyysisestä jaksamisesta ja elän terveellisesti, lukuunottamatta lasillisen-parin tissuttelua iltaisin kausittain kun stressipiikki nousee taas, noista pienistäkin määristä tosin pyrin parhaani mukaan eroon koska ne häiritsevät unta ja palautumista. Meditoin lenkillä. Kuuntelen voimauttavaa musiikkia. Mulla asiat on sikäli hyvin että on perhe, nyt taas terveyskin ja läheisiä ihmisiä, koitan nauttia niistä. Kaikenkaikkiaan, teen työtä pääni kanssa että saisin asiat mittasuhteisiin, hoen itselleni että jopa omat isovanhemmat oli sodassa ja monet ihmiset kärsii pahemmin tässä maailmassa, ei tää oo pahakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kehnonlaisesti juuri samoista syistä kuin sinäkin: elämä viskoo eteen ikäviä asioita toinen toisensa jälkeen. Kun on vielä taipumusta surumielisyyteen ja syvällä seilaamiseen, voimat ovat toisinaan hyvinkin vähissä. Luotan kuitenkin siihen, että jaksaminen on kausittaista ja huonompia jaksoja seuraavat paremmat. Jos olisi koko ajan auringonpaistetta, siihenkin kyllästyisi.
Huolet ja surut rasittavat, stressaavat, vievät ruokahalun ja yöunet sekä saattavat kehon epätasapainoon, mutta niistä selvittyä on joka kerta ollut entistä vahvempi ja tyytyväisempi. Tähän asti se on mennyt noin, joten luotan tämänkin vaikean elämänjakson helpottuvan jossakin kohtaa. Siihen asti yritän tietoisesti etsiä hyvää ympäriltä ja pakottaa itseni tekemään kivoja asioita, mutta en liikaa niitäkään.
Ensimmäinen on se, että tapailen ystäviäni ja hankkiudun tilanteisiin, joissa näen ihmisiä. Toiseksi laitan itseni ulos kulkemaan ja hengittämään hapekasta ilmaa. Kolmas on kohtalaisen terveellinen ruokavalio ja riittävä uni. Neljäs on lepo silloin, kun väsyttää, vaikka olisikin tekemättömiä töitä ja huono hetki. Silloin levätään, kun uuvuttaa. Viides on se, etten stressaavissa vaiheissa vaadi itseltäni liikaa vaan keskitän voimani välttämättömiin tehtäviin. Kuudes on se, etten vaadi ja odota muiltakaan liikaa, niin mieleen ei kerry kaunaa ja katkeruutta. Negatiiviset tunteet väsyttävät, joten niistä pyrin parhaani mukaan eroon.
joo, ajattele että kohta tulee kesä. Ja sitten ajattele, että kohta tulee joulu. Silleen se menee.