Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teidän 16-17v teinipojat ja politiikkakeskustelut. Millaista se on? Meillä ARRRRRGGGGGGHHHHHH!!!!!!!
10.02.2016 |
Siis kyllä. Olen ylpeä pojastani, joka ajattelee omilla aivoillaan, j joka kyseenalaistaa ja on visusti omaa mieltänsä.
Hän ajattelee "itse omilla aivoillaan", mikä on tärkein oppini pojalleni jo hänen ollessaan taapero ja ylpeä siitä että poika on omannut tuon opin.
Olen ylpeä hänen innostaan ottaa selvää asioista ja kyseenalaistaa kaiken.
Olen ylpeä hänen omaksuttuaan ajatuksen, minkä hänelle kuiskasin hänen synnyttyään: "Tule onnelliseksi".
Ihana, rakas, rakas, ihana poika on.
Mutta.
En kestä näitä neljän mykkyysvuoden jälkeisiä keskusteluja just nukkumaanmennessä. Poika tulee ja röhnähtää sohvalle kun just oon sammuttamassa telkkaria ja sanoo, että on miettinyt miten kuuli joskus pienenä, että olin äänestänyt Kokoomusta (puolue arvottu), "Miten sä perustelet esimerkiks tän jutun mitä ne.."
Kokoomus kun on käsitelty, huomaan että poika tenttaa minulta näkemyksestäni kuolemantuomioon, vankeusrangaistuksen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisen moraaliseen vapauteen tehdä mitä vain laeista päättämättä.
En ELÄISSÄNI ole joutunut ajattelemaan moraaliani, etiikkaani tai tapaani ajatella enemmän kuin tuon 16 vuotiaan poikani kanssa keskustellessa.
Olin tuolle totuus ja elämä 16 vuotta. Nyt se pyörittelee päätään, muljauttelee silmiään, huokailee ja haluaa selittää, miten asiat oikeasti on ja miten ne pitäisi tehdä.
Ja pahinta tässä kai on, että se OIKEASTI selittää miten ne asiat on ja minä jään väittelyssä alakynteen...
Kommentit (30)
Ole ylpeä pojastasi. Läheskään kaikki tuonikäiset (tai edes aikuisetkaan) eivät ole noin fiksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta taaperon äitinä antaa luottoa tulevaan kun kuulee että nuoriso on fiksua.
Meillä 11- vuotias tekee tuota. Politiikka, historia, filosofia... Kaikki nämä intohimona. Opettajaa ei ole koskaan kritisoinut, päinvastoin on kotona puhunut kuinka ymmärtää opea, että teki/sanoi niin. Pohtii paljon ja etenkin nukkumaanmentäessä. Arvioi ihmisiä heidän tekojensa ja sanojensa perusteella, mutta omaa yllättävän ison ja avaran sydämen terävän analyyttisen älynsä lisäksi!
Kritiikki kritiikin vuoksi ei ole kuin egoismiä.
Alakynteen jääminen on lapsen kannalta hyvä. Ja ehkä teidän itsennekin. Mä en jää alakynteen, koska valitettavasti tiedän edelleen kaikesta kaiken - siis sekä oikeasti, koska mulla on sellainen liian korkea ja liian monialainen koulutus, että siksi kun olen sietämätön besserwisseri. Ja se taas ei ole hyväksi lapselle, joka voi tuollaisessa tilanteessa turhautua ja kokea tulevansa latistetuksi. Yritän antaa lapselleni tilaa ja pyytää häntä selittämään, miten HÄN ajattelee, kertomatta täysi-ikäiselle, miten oikeasti pitäisi ajatella - mutta on se joskus niin kovin vaikeaa.
Oi niin tuttua. Mutta minä en jääny alakynteen. Elämän kokemuksella pystyin perustelemaan kantani. Sain hänet ymmärtämään ettei ile vain yhtä totuutta. Asioita tulee kattoa usealta kantilta. Sillä jokainen meistä näin tekee. Jokaisen elämän tilanne on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samaa, mutta koen keskustelut hyödyllisiksi sillä pysyn hyvin perillä siitä miten lapseni näkee maailman ja lisäksi olen pystynyt selventämään muutamaa asiaa ja kitkenyt vähän sitä nuorille ehkä tyypillistä mustavalkoisuutta pois.
Olen nyttemmin keski-ikäinen, teininä olin juurikin kuin poikasi. Minun vanhempani eivät todellakaan hyväksyneet pohdintojani, vaan ne johtivat välirikkoon - vanhoillislestadiolaisessa kodissa etenkään tytön itsenäistä ajattelua ei tosiaan tuettu, varsinkaan kun olin kriittinen myös uskonnon ja ehkäisykiellon suhteen.
Lopputulos oli se, että tajusin jo todella nuorena olevani fiksumpi kuin vanhempani, ja toki se muutti asetelmaa välillämme. Poikasi käy varmaan läpi samaa prosessia, kuulostaa siltä että hän on skarpimpi. Varmasti sinulla on toisaalta elämänkokemusta, jonka avulla voit auttaa häntä. :)
Ihmettelen kyllä vilpittömästi, miten moni ihminen ei ole koskaan pohtinut tällaisia tai on lakannut pohtimasta? Onko se yleistäkin? O_O Itselleni on aina ollut itsestäänselvää miettiä kaikenlaista eri näkökulmista ja kyseenalaistaa käsityksiäni (olen mm. siirtynyt huomattavasti kriittisempään suuntaan pakolaisten suhteen viime aikoina, tuskin olen ainoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille että taviksella ei tarvitse olla valmista ja lyhyttä mielipidettä maailman jokaiseen asiaan.
Sano myös että monimutkaisia asioita ei voi eikä kannata yksinkertaistaa kyllä/ei vaihtoehtoihin vaan useimmiten jompikumpi vaihtoehto on parempi mutta jossain erityistilanteissa se toinenkin vaihtoehto saattaa olla hyvä.
Einsteinin seinällä oli kuulemma kyltti/paperi jossa luki englanniksi jotenkin siihen malliin että "jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on olemassa yksinkertainen ja selkeä ratkaisu joka on myös väärä"
Hienoa, että poikasi ajattelee asioita. Aikuistuttuaan hän toivottavasti huomaa, ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista eikä kaikkeen olekaan oikeaa vastausta. :)
Ihmisten tekoihin ja ajatuksiin vaikuttaa myös aika, jossa on elänyt. Voisit joku kerta vähän avata pojallasi sen aikaista maailmaa ja silloisia ajatuksia, kun äänestit tätä tiettyä puoluetta. Siitäkin voi saada mielenkiintoisia keskusteluja ja voit vaikka vaihteeksi sinä lyödä luun kurkkuun. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 jatkaa: ei teinikään välttämättä ole vain mustavalkoinen, eikä pohdiskelu tarkoita sitä, että näkisi mustavalkoisia ratkaisuja ja vain niitä. :) Toki omissa teineissä näkyy juurikin se elämänkokemuksen puute; moraalikäsitykset ovat usein aika suoraviivaisia. Toinen omista lapsistani on enemmän pohdiskelevaa sorttia ja hän saa nopeasti kiinni ajatuksestani, kun kerron kuinka ajattelean jostakin monimutkaisemmasta eettisestä kysymyksestä. Se, että olen vanhempi, ei tietenkään tarkoita, että olen automaattisesti oikeassa, teineiltään voi oppia paljon. :) Tuossa ylempänä joku kirjoitti, että "tietää kaikesta kaiken" ja siksi pelkää teinin jäävän alakynteen. Mielestäni koko ajatus on hassu: esimerkiksi ihmisen valitsema arvoperusta määrittää kuitenkin vahvasti sitä, millaisia käsityksiä hänellä on ja miten hän argumentoi. Ei sellaisista asioista "tiedetä", kyse on enemmänkin perustelusta juurikin arvomaailmaan x pohjautuen. Toki ko. kirjoittaja voi näyttää epäloogisuuden toisen ajattelussa (ts. toinen vetoaa arvoihin tai asioihin, jotka eivät ole synkassa hänen valitsemansa metaviitekehyksen kanssa, oli se sitten aatteellinen tai käsitteellinen), mutta se poista faktaa, että etenkään eettisissä kysymyksissä kukaan ei TIEDÄ oikeaa vastausta. Ellei nyt sitten elä kovinkin vakavassa jumalharhassa. :D
Aika huolestuttavaa, jos et pysty 16-vuotiaan kanssa argumentoimaan tuollaisista asioista. Mitä se kertoo omasta lukeneisuudestasi?
Teini on ajattelussaan hyvin mustavalkoinen eikä todellakaan ymmärrä miten asiat ovat ja toimivat. Teini kaipaa aikuisen sparraajan, joka lisää harmaan sävyjä mustavalkoiseen ajatteluun ja kuvaa, kuinka asiat ovat monimutkaisempia kuin ensialkuun vaikuttaa. Jos nuori joutuu itsekseen pohtimaan, ollaan potentiaalisesti vaarallisilla teillä. Nuori voi esim. radikalisoitua ja kiinnostua ääriajattelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuitenkin opettaa pojalle, ettei jää vänkäämään asiasta ja oppii myös, että joskus voi myöntää olevansa väärässä jos vastapuoli argumentoi paremmin, se antaa järkevän kuvan. Teinit ovat usein turhankin vahvoja mielipiteissään, eivätkä näe asioita monelta kantilta ja jäävät inttämään, mikä ei tee heistä hyvää keskustelukumppania.
Mitenkään lastasi väheksymättä, netissä on todella paljon englanninkielisiä sivustoja joissa näennäisesti uskottavasti mutta tarkemmin katsoen huonoa argumentaatiota ja propagandan hienovaraisempia suostuttelumetodeja käyttäen esitellään kaikenlaisia ajatuksia, yleensä niitä kiistanalaisempia. Omaksuminen on helppoa, virheiden plokkaaminen vaatii keskittymistä ja miettimistä. Siksi jonkun ns. helpon hienon ajatuksen tai itsevarmasti pommittamalla esitetyn kysymys-väitearsenaalin vasta-argumentointi saattaa vaatia moninkertaisesti pidemmän, monipolvisen, kontekstiin laitetun selittämisen heittoon verrattuna. t. murkun opeisä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen, ettei lapsesi kuulu mihinkään poliittisen puolueen nuorisosiipeen. Siellä käydään kokoustamassa jonkin aikaa, imetään itseensä kaikki, mitä poliittiset broilerit sanovat, ja jo on kohta täydellinen maailmankuva valmis, mihin mikään järkipuhe tai fakta ei enää tehoa.
Kalkkisten kanssa väittely on turhauttavaa kun on jämähdetty sinne vuoden keppi ja kivi tietoihin. Näytä koneelta faktat niin vastaväite on että netin tieto ei ole luotettavaa. Onko se ego tosiaan niin hauras ettei kestä myöntää olevansa väärässä?
Oletko jotenkin yksinkertainen, vai miksi jäät eettisissä keskusteluissa alakynteen 16-vuotiaan kanssa? Teinien ajattelu on innokasta mutta ei vielä kovin lujaa. Kyllä siitä yleensä heikkouksa löytää, ja jos toisella on mielestäsi hyviä pointteja, niistä kannattaa antaa reilusti tunnustusta.
t. lukion opettaja
Vierailija kirjoitti:
Oletko jotenkin yksinkertainen, vai miksi jäät eettisissä keskusteluissa alakynteen 16-vuotiaan kanssa? Teinien ajattelu on innokasta mutta ei vielä kovin lujaa. Kyllä siitä yleensä heikkouksa löytää, ja jos toisella on mielestäsi hyviä pointteja, niistä kannattaa antaa reilusti tunnustusta.
t. lukion opettaja
Mä halveksin vieläkin kaikki aikuisia, jotka ei pystyneet väittelemään mun kanssa, tai siis ne ei pystyneet perustelemaan kantojansa.
Muistan vieläkin miten mulle ylimielisesti ilmoitettiin faktojen loppuessa, että ymmärrät sitten aikuisena...no en ole ymmärtänyt muuta kuin noiden olevan idiootteja, jotka on jotain mieltä ties mistä perustelematta sitä.
On ihan ok myöntää ettei tiedä jotain, mutta ei ole ok vihjata tietävänsä jonkun suuren, merkittävän salaisuuden, jota toinen ei vaan tajua.
Myöhemmin sitten menin opiskelemaan käytännöllistä filosofiaa, ja olen edelleen sitä mieltä, että suurin ihmisistä on jotenkin vajaita, syynä mun halveksuntaan kaikki aikuiset silloin teininä ja lapsena, jotka ei pystyneet perustelemaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oi niin tuttua. Mutta minä en jääny alakynteen. Elämän kokemuksella pystyin perustelemaan kantani. Sain hänet ymmärtämään ettei ile vain yhtä totuutta. Asioita tulee kattoa usealta kantilta. Sillä jokainen meistä näin tekee. Jokaisen elämän tilanne on erilainen.
Tämäkin on ihan täyttä paskaa.
Faktat on faktoja, eikä ne muutu muuksi jollain mutuilulla erilaisista näkemyksistä yms.
Voitte ihan huviksenne uskoa, että teidän teinit tietää noiden säälittävien "kaikki ovat vähän oikeassa" olevan valheita, joita selitätte, koska teillä ei ole tietoa asioista.
Alue: Aihe vapaa
Niin tuttua...
Olen myös ylpeä lapsistani mutta samalla huomaan jääväni alakynteen väittelyissä. Lapseni ovat jo nuoria aikuisia..
Noh, ajattelen että hyvä vaan tuo ajattelu yms ja kyllä aika tuo lisää näkökulmia asioihin...
Se vain harmitti aikoinaan että kyseenalaistivat myös opettajan jutut, välillä ihan aiheesta mutta myös aiheetta. Onneksi opettajien kanssa on ollut hyvä yhteistyö joten eivät paljoa päässeet päsmäröimään. Opettaja myös usein kiitti lapsiani siitä että hänKIN joutuu tarkistelemaan juttuja....