Nainen, missä iässä arvioit olevasi / olleesi kauneimmillasi

16

43-vuotiaana. Luovuin silmälaseista, kasvatin hiukset olkapäille ja kävin yläluomileikkauksessa.

22-24 -vuotiaana olin omasta mielestäni viehättävimmilläni. Sitten lihosin hieman ja ihokin huononi, tuntuu että naama jo auttamattomasti valuu alaspäin näin 27-vuotiaana. :( No ehkä se tästä vielä, kun ensin suostun hyväksymään sen että kolmekymppiä kolkuttelee pian.

Siinä 22-27 vuoden tienoilla. Katselin vanhoja valokuvia ja huomasin että olin tuolloin kyllä aika hyvännäköinen vaikken silloin itseäni niin kauniina pitänytkään. Nyt 10 vuotta myöhemmin, 2 lapsen jälkeen, + 15 kg ja 2 vuoden yövalvomiset.. no, sanotaanko että käyrä on ollut jyrkässä laskusuunnassa. Ehkä tästä vielä saisi kohtuullisen jos ottaisi itseään niskasta kiinni.

Parikymppisenä, kun oli kaikki mittasuhteet tasoittuneet, iho kimmoisa ja paino kurissa. Kolmenkympin jälkeen alkaa tapahtua muutoksia ihossa, hiuksissa ja painoa voi alkaa kertymään. Nelikymppisenä alkaa huomaamaan naaman roikkumisen. Miehillä voi hiusraja siirtyä ylemmäksi tai kalju alkaa pilkottamaan päälaella.

Sanoisin kuitenkin, että henkisesti ihmiset alkaa olla mielenkiintoisempia sitten kun on elämänkokemusta takana ja viisautta alkaa karttumaan. Parikymppiset voi olla niin naiiveja haihattelijoita. Tosin osa ihmisistä ei koskaan kasva henkisesti edes iän myötä ja osa voi olla vanha sielu nuorena.

35 vuotiaana

Itse olin noin 38-44 v.

21v

35, nyt olen 42.

Yli 40 v, kun hampaani oiottiin ja valkaistiin. Muuten 28 v, jolloin tulin ekaa kertaa raskaaksi ja alon hehkumaan ulos päin.

Omalla kohdallani sanoisin, että 31-vuotiaana. Olen aina ollut tosi pikkuruinen ja lisäksi täysi babyface, joten näytin vahvasti teini-ikäiseltä kolmekymppiseksi asti (jopa leffateatterin ovella piti esitellä papereita, bussissa vakuuttaa haluavansa aikuisten lipun jne). Myös ihoni on ollut aina niin tasainen, että ekan kerran tarvitsin meikkivoidetta 29-vuotiaana, enkä vieläkään ole saanut ensimmäisiä finnejä tai mustapäitä (ikää 37). Siinä sitten kolmenkympin jälkeen rupesin vihdoinkin näyttämään nuorelta aikuiselta, joten elin elämäni ulkonäölliset "parikymppisvuodet" seuraavien noin kolmen, neljän vuoden aikana, joiden jälkeen on nyt alkanut vanheneminen. Ei minua vieläkään kukaan edes kolmekymppiseksi veikkaa, mutta hehkeimmät ajat ovat selvästi takana päin :)

Olen 44 ja olin kauneimmillani, kun olin n. 26-30. (Edelleen kyllä ihan hyvin säilynyt.)

Varmaan fyysisesti parikymppisenä, mutta itsetunto oli olematon.

Nykyään osaa edes nauttia siitä mitä on (edes henkinen kauneus), vaikka ikää onkin jo 40 v.

N. 24-27 v. Oma tyyli oli jo löytynyt ja kroppa oli vielä timmi. Enhän tietenkään silloin ollut tyytyväinen vaan olis pitänyt olla laihempi jne. Ihana mieheni sanoo, että olen nyt yli kolmekymppisenä kauniimpi kuin ennen. Olen itse ihan tyytyväinen ulkonäkööni kun olen laittautunut, mutta harmittavan harvoin tulee tälläydyttyä kun kotiäidin elämää vauvan kanssa viettää...

Olen nyt 24 ja vasta alan kaunistua. Akne alkaa olla tiessään, ylipainoa ei enää ole ja masennuskin on menneen talven lumia. En ole koskaan tuntenut oloani näin kauniiksi, ja olen varma että vain kaunistun, kun itsevarmuutta tulee lisää ja kunhan leikkaan hiukset sopivaan malliin :) vielä kuitenkin odotan sitä rumasta ankanpoikasesta joutseneksi muuttumista!

Olin todella kaunis 18-20 vuotiaana

Oon 26-vuotias ja kauniit vuodet vielä edessä päin.

17

Vasta nykyään eli 21-22. Varmaan vielä paranee tästä. Silloin kun "pitäisi" olla kauneimmillaan, eli 17-vuotiaana, olin täysin lapsenkasvoinen, huonoihoinen ja muuta sellaista vähemmän mairittelevaa.

11v