Kuinka monta vuotta olet ollut nykyisen miehesi kanssa ja ikäsi?
Kommentit (124)
17 vuotta yhdessä, josta 13v naimisissa. Olen 38v.
Vierailija kirjoitti:
Kaksijakoinen ketju - en tiedä ilahtuako, että nykymaailmassakin on näin paljon pitkiä (ja toivottavasti onnellisia) suhteita, vai masentuako, että itse en tule koskaan sellaista kokemaan.
T. N33, ei päivääkään elämästä parisuhteessa.
Hyvää kannattaa joskus odotella. Mulla oli nuorempana epäonnistuneita ja todella kummallisia suhteita mutta onnistuin terapioimaan itseni irti niistä kamalista painajaisista (tod.sairaan kotitaustan peruja) ja se juuri mulle sopiva mies löytyikin ihan naps vaan. Täytyy myöntää että olin jo valmistautunut viettämään loppuelämäni enemmän tai vähemmän kitkeränä yksin...mutta toisin kävi :)
(Ja miehellä samansorttinen tarina takanaan myös!)
2/49
Vierailija kirjoitti:
Kaksijakoinen ketju - en tiedä ilahtuako, että nykymaailmassakin on näin paljon pitkiä (ja toivottavasti onnellisia) suhteita, vai masentuako, että itse en tule koskaan sellaista kokemaan.
T. N33, ei päivääkään elämästä parisuhteessa.
Näihin yleensä vastaavatkin ne kauan olleet, kouluarvosanaketjuihin hyvien arvosanojen ihmiset, työpaikkakyselyihin korkeissa viroissa olevat, koti kyselyihin asuntoonsa tyytyväiset, lainaketjuihin velattomat jne.
Tänä vuonna 30v. Ikää molemmilla 45v.
Olen 25, juuri tuli 2v yhdessä täyteen :) olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Kappas vaan, kun suunnilleen kaikki on löytänyt sen oikean 15-20 vuotiaana. Uskoo ken tahtoo.
Ehkä tähän ketjuun vaan vastaa sellaiset tyypit, joilla poikkeuksellisen pitkä parisuhde/hyviin nuorena löytynyt loppuelämän kumppani. Itse olen mennyt nuorena naimisiin ja olen todellakin vähemmistössä ystäväpiirissäni ainakin täällä pk-seudulla. Eiköhän useimmat löydä sen "lopullisen" kumppanin siinä noin 30 kieppeillä, ja se on ihan jees. Omassa suhteessa on tavallaan hienoa, että ollaan kasvettu aikuisiksi yhdessä, mutta toisaalta mitään nuoruuden hölmöilyjä joutuu kantamaan mukanaan koko ajan eikä ole päässyt koskaan aloittamaan ns puhtaalta pöydältä.
Meidät pelasti aikoinaan miehen armeija ja omat yliopisto-opiskelut, jotka veivät toiseen kaupunkiin. Opin asumaan myös yksin ja ottamaan yksin vastuun itsestäni. Sitten vasta olin valmis avioliittoon ja lapsiin kun sain kokeilla elämää yksin ja tiesin kuka itse olen (suurin piirtein).
Vierailija kirjoitti:
Kaksijakoinen ketju - en tiedä ilahtuako, että nykymaailmassakin on näin paljon pitkiä (ja toivottavasti onnellisia) suhteita, vai masentuako, että itse en tule koskaan sellaista kokemaan.
T. N33, ei päivääkään elämästä parisuhteessa.
Samaa mieltä. Jos nämä vastaukset on totta, niin kyllä se pitkä parisuhde aloitetaan viimeistään parikymppisenä. Surullista tajuta, että sitä olisi itsekin voinut olla parisuhteessa jo reilut parikymmentä vuotta, lapsetkin aikuisia ja parhaassa tapauksessa itsekin mummi kun ei ole (vielä) esikoistaankaan saanut. Eikä löytänyt miestä.
sinkku n39
Olin 17v kun tavattiin ja kolahti.
8 lasta. Pitkä parisuhde ei ole pelkkää onnea, olispa. Nyt 42 ja onneksi on lapset jotta koko elämä ei ole valunut hukkaan.
Sitä oli liian nuori, liian paossa juoppoa isää ja skitsoa äitiä.
Oli ihanaa ne ekat vuodet.
Omalla tavallaan seuraavat 15.
Mutta sen jälkeen?
Kun aamulla pitää saada olla pahalla tuulella, pitää saada kiukutella kun ruoka ei ole hänen aikataulullaan valmista, kun kaupassa käynti ei huvita niin passaa äyskiä.
Koskee ja puhuu nätisti kun panettaa kerran kuussa.
No, mulla on oma elämäkin.
Onneksi.
Sääli vaan että puutteessa vituttaa enemmän.
Viisi vuotta tuli tässä kuussa täyteen. Ikää 23v
Kohta 27 vuotta yhdessä, olen 52.
Yhdessä oltu 7 ja puoli vuotta. Olen 25 ja mieheni on 37.
No huhhuh.. Kaikki tavannut miehensä joskus yläasteella.? Uskomatonta että lähes kaikki täällä on viettänyt puolet (tai ainakin 1/3) elämästänsä saman ihmisen kanssa... Vähän arveluttaa, mutta noh, tähän pyritään :D itsellä vasta 2v takana, ja täytän pian 25.