Kannattaako lasten teko, oikeasti?

Joka päivä täältäkin saa lukea vääntöä tästä ikuisuus aiheesta.
Joten te lapsen tehneet, menikö parisuhde pilalle? Tuliko pettäminen arkipäiväksi ja lopulta ero? Koti aina kaaoksessa?Nautitko oikeasti lapsen kanssa leikkimisestä vai oppiiko ja tottuuko siihen vaan?

Itse kun kummilapsien 1.5, 2v ja 4v kanssa kun häärään en voisi kuvitella että joka päivä pitäisi jtn leikittää ja piirreellä. Onko oman lapsen kanssa eri?

Olen kyllä lapsirakas, aiemmin aina halunnut jo nuorella iällä lapsia mutta nyt on alkanut ajatus mietityttää.
Tuntuu ettei mitään arvoja ole enää ja tuijotetaan vain omaa napaa.
Ja taustoista joku joku kummastelee: kyllä, olen ammattia vastaavassa työssäni nyt neljättä vuotta, vakituiset tulot, sama mies jonka kanssa avoliitossa pyyhkii hyvin. ( 23 ja 25v) . Lähinnä seuraava vaihe olisi joko opiskella lisää (ei hyötyä ainakaan nykyisellä alalla kun ei palkkakaan kovin nousisi) tai ruveta harkitsemaan lapsen yrittämistä. Olen aikoinaan exäni kanssa ollut lähes 2v ilman ehkäisyä tulematta raskaaksi, sillä mietityttää tämä aihe myös kovin että kannattaisko jo alkaa yrittämään. (ja olin ilman ehkäisyä siksi koska suhteen alussa en käyttänyt mitään ja kun vahinkoa ei käynyt... en ikinä sitten hakenut pillereitä) Nty syön pillereitä sillä aikoinaan kiertoni oli aivan sekaisin. Vai onko se nyt todella tuhoontuomittua ja hirveetä hommaa ja jopa osaa kaduttaa!