Lue keskustelun säännöt.
Minua rasittavat ihmiset, jotka ovat kamalan huolissaan siitä, mitä muut ajattelevat. Näkyy tämänkin palstan avauksissa
09.02.2016 |
Minua rasittavat ihmiset, jotka ovat kamalan huolissaan siitä, mitä muut ajattelevat. Sen voi huomata tälläkin palstalla, kun ihmiset itku silmässä tuhertavat tällaisia aloituksia:
"Olenko kamala ihminen, kun teen tämän täysin kohtuullisen asian?"
"Saanko kieltäytyä asiasta, joka on minulle todella vastenmielinen?"
"Mitä tehdä, kun minulta odotetaan kohtuuttomia asioita, enkä halua pahoittaa öykkäreiden mieltä?"
Ymmärrän, että ilman minkäänlaisia assertiivisuuden hitujakaan elämä on aika hankalaa. Mutta tehkää palvelus itsellenne ja muille ja koettakaa opetella elämään niin kuin normaalit ihmiset.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuossa taustalla on kasvatus. On vaikea käsittää, että liiallinen miellyttäminen ja omien rajojen asettamattomuus on epätervettä, jos koko lapsuus ja varhaisnuoruus on kasvatettu alistumaan, sopeutumaan ja miellyttämään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tuota kierrettä tukee vielä se, että usein kuvailemallasi tavalla käyttäytyvät ihmiset vetävät puoleensa itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, jolloin ei koskaan välttämättä tiedosteta omaa toimintatapaa ja sen haitallisuutta omalle mielenterveydelle.
Olet muuten yksi esimerkki tuollaisen tyyppisistä ihmisistä. Suhtaudut alentuvasti ja asetat itsesi jalustalle, tekstistäsi uupuu täysin empaattisuus ja asioiden pohtiminen laajemmasta näkökulmasta.
Sinä olet selvästi ihminen, joka ei osaa suhtautua assertiivisuuteen. Pidät kaikenlaista mielipiteen esittämistä ja vahvatahtoisuutta hyväksikäyttämisenä. Itse tietenkin määrittelet itsesi empaattiseksi ihmiseksi, joka on muiden yläpuolella. Taustalla on kuitenkin oma arkuutesi kokea epämiellyttäviä tunteita, ja sen vuoksi et siedä tunteiden (kuten ärsyyntymisen) ilmauksia muiltakaan.
Huomaatko, miten muutkin osaavat pelata tätä keskustelukumppanin määrittelypeliä? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan harmillista, jos antaa muiden määritellä, mitä kuuluu tehdä ja jättää tekemättä. Kukaan ei kuitenkaan taida olla aivan vapaa pelosta muiden mielipiteistä. Mutta elämän onnellisuuden kannalta jokaisen pitäisi pohtia, mikä on hyväksi juuri oman elämän kannalta. Tietysti elämän myötä mukaan tulee monia sidonnaisuuksia, kuten lapsia jne. ja nämä sitten paaluttavat mahdollisuuksia. Mutta valintoja ei koskaan kannattaisi kuitenkaan tehdä sen perusteella, että miellyttäisi jotain naapurin pirkkoa. Pitää pitää mielessä myös se, että ihmiset eivät monestikaan ole kovin vilpittömiä neuvoissaan tai mielipiteissään. Toisen hienot suunnitelmat voidaan lytätä pelkästä kateudesta. Hyvä elämänohje on, että voi tehdä kaikkea mahdollista, kunhan ei aiheuta vahinkoa itselle, muille, ympäristölle jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuossa taustalla on kasvatus. On vaikea käsittää, että liiallinen miellyttäminen ja omien rajojen asettamattomuus on epätervettä, jos koko lapsuus ja varhaisnuoruus on kasvatettu alistumaan, sopeutumaan ja miellyttämään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tuota kierrettä tukee vielä se, että usein kuvailemallasi tavalla käyttäytyvät ihmiset vetävät puoleensa itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, jolloin ei koskaan välttämättä tiedosteta omaa toimintatapaa ja sen haitallisuutta omalle mielenterveydelle.
Olet muuten yksi esimerkki tuollaisen tyyppisistä ihmisistä. Suhtaudut alentuvasti ja asetat itsesi jalustalle, tekstistäsi uupuu täysin empaattisuus ja asioiden pohtiminen laajemmasta näkökulmasta.
Sinä olet selvästi ihminen, joka ei osaa suhtautua assertiivisuuteen. Pidät kaikenlaista mielipiteen esittämistä ja vahvatahtoisuutta hyväksikäyttämisenä. Itse tietenkin määrittelet itsesi empaattiseksi ihmiseksi, joka on muiden yläpuolella. Taustalla on kuitenkin oma arkuutesi kokea epämiellyttäviä tunteita, ja sen vuoksi et siedä tunteiden (kuten ärsyyntymisen) ilmauksia muiltakaan.
Huomaatko, miten muutkin osaavat pelata tätä keskustelukumppanin määrittelypeliä? -ap
Huomaan. Jostain syystä kuvittelet, että ottaisin itseeni sen jollain tavalla, että ilmaiset minusta mielipiteesi. Varmasti ymmärrät, että se on sinulle yhtä sallittua mitä minun analyysini sinusta ensimmäisessä viestissäni.
Olin pahasti koulukiusattu, ja taistelen jatkuvasti ap:n mainitsemien ajatusten kanssa. Tiedän järjellä, että minun ei tarvitse huolehtia siitä mitä muut ajattelevat ja olen itse asiassa aika hyvä vetämään rajat sille, mitä teen toisten puolesta (siis, en yleensä suostu mihinkään mitä en oikeasti jaksa/halua tehdä).
En siis ulospäin juuri käyttäydy epävarmasti, mutta tunnen koko ajan valtavaa tarvetta saada ulkopuolelta vahvistusta sille, että minulla on oikeus olla olemassa, ja minulla menee valtavasti voimia tähän liittyvien tunteiden hallintaan. Olen koko aikuisikäni tehnyt parhaani parantuakseni, mutta se ei ole kovin helppoa.
Useinhan kun henkilö tekee tuollaisen kysymyksen taustalla on se että itse kokee että se mitä tekee on täysin kohtuullista, mutta joku toinen jonka hyvinvoinnista ja mielipiteistä välittää, esim. se parisuhde, onkin eri mieltä ja henkilö näinollen hakee perspektiiviä siihen onko se oma mielipide sittenkin jotenkin erikoinen. Mielestäni tämä on ok, jopa kannustettavaa, onhan se hyvä että kyseenalaistaa sen oman näkökulmansa sen sijaan että olisi sitkeästi sitä mieltä että itse on aina oikeassa ja toinen automaattisesti väärässä. Ei assertiivisuudessa mitään vikaa ole, mutta se ei tarkoita että koskaan ei pitäisi asioita yrittää katsoa toisen näkökulmasta. Patologisen assertiivinen besserwisser on vain omaan paremmuuteensa takertuva kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mainitsemien aloittajien lisäksihän täällä on rutkasti heitä, jotka kuvittelevat kotona oppimansa (tai omaan kotiinsa aikuisena vakiinnuttamansa) tavan tehdä asioita olevan SE OIKEA. Sitten vastaillaan tyyliin "Eikö muka kaikki tiedä että tämä asia tehdään tavalla x" tai "hyi hitto, itse en kestäisi hetkeäkään jos joku ajattelisi/tekisi asian x tavalla y. Meillä aina sitä ja tätä".
Sama ilmiö oikeastaan toisin päin käännettynä. Toisia ahdistaa se, että mitähän muut nyt minusta ajattelevat jos olenkin erilainen, toisia ahdistaa se, miten muut eivät ajattelekaan ja toimikaan kuten minä.
Koeta säkin ap. opetella elämään maailmassa, jossa on erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuossa taustalla on kasvatus. On vaikea käsittää, että liiallinen miellyttäminen ja omien rajojen asettamattomuus on epätervettä, jos koko lapsuus ja varhaisnuoruus on kasvatettu alistumaan, sopeutumaan ja miellyttämään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tuota kierrettä tukee vielä se, että usein kuvailemallasi tavalla käyttäytyvät ihmiset vetävät puoleensa itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, jolloin ei koskaan välttämättä tiedosteta omaa toimintatapaa ja sen haitallisuutta omalle mielenterveydelle.
Olet muuten yksi esimerkki tuollaisen tyyppisistä ihmisistä. Suhtaudut alentuvasti ja asetat itsesi jalustalle, tekstistäsi uupuu täysin empaattisuus ja asioiden pohtiminen laajemmasta näkökulmasta.
Sinä olet selvästi ihminen, joka ei osaa suhtautua assertiivisuuteen. Pidät kaikenlaista mielipiteen esittämistä ja vahvatahtoisuutta hyväksikäyttämisenä. Itse tietenkin määrittelet itsesi empaattiseksi ihmiseksi, joka on muiden yläpuolella. Taustalla on kuitenkin oma arkuutesi kokea epämiellyttäviä tunteita, ja sen vuoksi et siedä tunteiden (kuten ärsyyntymisen) ilmauksia muiltakaan.
Huomaatko, miten muutkin osaavat pelata tätä keskustelukumppanin määrittelypeliä? -ap
Huomaan. Jostain syystä kuvittelet, että ottaisin itseeni sen jollain tavalla, että ilmaiset minusta mielipiteesi. Varmasti ymmärrät, että se on sinulle yhtä sallittua mitä minun analyysini sinusta ensimmäisessä viestissäni.
Tietenkin tyhjänpäiväinen ja perusteeton psykologisointi on sallittua. Siinä ei ole vain mitään mieltä eikä se anna keskustelulle mitään. Tätä koetin havainnollistaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mainitsemien aloittajien lisäksihän täällä on rutkasti heitä, jotka kuvittelevat kotona oppimansa (tai omaan kotiinsa aikuisena vakiinnuttamansa) tavan tehdä asioita olevan SE OIKEA. Sitten vastaillaan tyyliin "Eikö muka kaikki tiedä että tämä asia tehdään tavalla x" tai "hyi hitto, itse en kestäisi hetkeäkään jos joku ajattelisi/tekisi asian x tavalla y. Meillä aina sitä ja tätä".
Sama ilmiö oikeastaan toisin päin käännettynä. Toisia ahdistaa se, että mitähän muut nyt minusta ajattelevat jos olenkin erilainen, toisia ahdistaa se, miten muut eivät ajattelekaan ja toimikaan kuten minä.
7 jatkaa. Toisin sanoen ainakin av:n maailmassa on julmetun paljon ihmisiä, jotka oikeasti piittaavat hämmentävän paljon siitä, miten muut elävät ja asioitansa hoitavat. Suurimmassa osassa tapauksista tuntuvat olevan sitä mieltä, että väärin, koska lapset tulee kasvattaa tietyllä tavalla, pölyt pyyhkiä yhdellä ainoalla tavalla ja miehelle puhua tietyllä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuossa taustalla on kasvatus. On vaikea käsittää, että liiallinen miellyttäminen ja omien rajojen asettamattomuus on epätervettä, jos koko lapsuus ja varhaisnuoruus on kasvatettu alistumaan, sopeutumaan ja miellyttämään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tuota kierrettä tukee vielä se, että usein kuvailemallasi tavalla käyttäytyvät ihmiset vetävät puoleensa itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, jolloin ei koskaan välttämättä tiedosteta omaa toimintatapaa ja sen haitallisuutta omalle mielenterveydelle.
Olet muuten yksi esimerkki tuollaisen tyyppisistä ihmisistä. Suhtaudut alentuvasti ja asetat itsesi jalustalle, tekstistäsi uupuu täysin empaattisuus ja asioiden pohtiminen laajemmasta näkökulmasta.
Sinä olet selvästi ihminen, joka ei osaa suhtautua assertiivisuuteen. Pidät kaikenlaista mielipiteen esittämistä ja vahvatahtoisuutta hyväksikäyttämisenä. Itse tietenkin määrittelet itsesi empaattiseksi ihmiseksi, joka on muiden yläpuolella. Taustalla on kuitenkin oma arkuutesi kokea epämiellyttäviä tunteita, ja sen vuoksi et siedä tunteiden (kuten ärsyyntymisen) ilmauksia muiltakaan.
Huomaatko, miten muutkin osaavat pelata tätä keskustelukumppanin määrittelypeliä? -ap
Huomaan. Jostain syystä kuvittelet, että ottaisin itseeni sen jollain tavalla, että ilmaiset minusta mielipiteesi. Varmasti ymmärrät, että se on sinulle yhtä sallittua mitä minun analyysini sinusta ensimmäisessä viestissäni.
Tietenkin tyhjänpäiväinen ja perusteeton psykologisointi on sallittua. Siinä ei ole vain mitään mieltä eikä se anna keskustelulle mitään. Tätä koetin havainnollistaa. -ap
Suhtaudut vähemmistönä viestissäni olleeseen tekstipätkään sinusta ihmisenä kumman hyökkäävästi. Koet olevasi suhteellisen nopeasti altavastaaja ja tunnet olevasi oikeutettu olemaan aina oikeassa ja dominoimaan keskustelua miten juuri sinä katsot sopivaksi. Ironisesti syyllistyt aivan samaan, mistä parjaat muita otsikossasi kiinnittämällä liiallista huomiota siihen mitä minä sinusta ajattelen. Kenties sen verran vahva projisaatio käynnissä ettet edes sitä kykene huomaamaan ja tiedostamaan toiminnassasi. Itsestään vahva olisi alunperin sivuuttanut kokonaan loukkaavaksi kokemasi kaksi rivinpätkää 1. viestissäni. Ole hyvä jatkoanalyysistäsi.
Sen sijaan, että olisit tuhlannut omaa sekä minun aikaani tähän lätinään, olisit voinut keskittyä siihen valtaosaan viestiäni, jossa asiallisesti valotan aloituksessasi käsittelemääsi asiaa tarpeenmukaiseksi katsomallani tavalla, mutta et päättänyt niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuossa taustalla on kasvatus. On vaikea käsittää, että liiallinen miellyttäminen ja omien rajojen asettamattomuus on epätervettä, jos koko lapsuus ja varhaisnuoruus on kasvatettu alistumaan, sopeutumaan ja miellyttämään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tuota kierrettä tukee vielä se, että usein kuvailemallasi tavalla käyttäytyvät ihmiset vetävät puoleensa itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, jolloin ei koskaan välttämättä tiedosteta omaa toimintatapaa ja sen haitallisuutta omalle mielenterveydelle.
Olet muuten yksi esimerkki tuollaisen tyyppisistä ihmisistä. Suhtaudut alentuvasti ja asetat itsesi jalustalle, tekstistäsi uupuu täysin empaattisuus ja asioiden pohtiminen laajemmasta näkökulmasta.
Sinä olet selvästi ihminen, joka ei osaa suhtautua assertiivisuuteen. Pidät kaikenlaista mielipiteen esittämistä ja vahvatahtoisuutta hyväksikäyttämisenä. Itse tietenkin määrittelet itsesi empaattiseksi ihmiseksi, joka on muiden yläpuolella. Taustalla on kuitenkin oma arkuutesi kokea epämiellyttäviä tunteita, ja sen vuoksi et siedä tunteiden (kuten ärsyyntymisen) ilmauksia muiltakaan.
Huomaatko, miten muutkin osaavat pelata tätä keskustelukumppanin määrittelypeliä? -ap
Huomaan. Jostain syystä kuvittelet, että ottaisin itseeni sen jollain tavalla, että ilmaiset minusta mielipiteesi. Varmasti ymmärrät, että se on sinulle yhtä sallittua mitä minun analyysini sinusta ensimmäisessä viestissäni.
Tietenkin tyhjänpäiväinen ja perusteeton psykologisointi on sallittua. Siinä ei ole vain mitään mieltä eikä se anna keskustelulle mitään. Tätä koetin havainnollistaa. -ap
Suhtaudut vähemmistönä viestissäni olleeseen tekstipätkään sinusta ihmisenä kumman hyökkäävästi. Koet olevasi suhteellisen nopeasti altavastaaja ja tunnet olevasi oikeutettu olemaan aina oikeassa ja dominoimaan keskustelua miten juuri sinä katsot sopivaksi. Ironisesti syyllistyt aivan samaan, mistä parjaat muita otsikossasi kiinnittämällä liiallista huomiota siihen mitä minä sinusta ajattelen. Kenties sen verran vahva projisaatio käynnissä ettet edes sitä kykene huomaamaan ja tiedostamaan toiminnassasi. Itsestään vahva olisi alunperin sivuuttanut kokonaan loukkaavaksi kokemasi kaksi rivinpätkää 1. viestissäni. Ole hyvä jatkoanalyysistäsi.
Sen sijaan, että olisit tuhlannut omaa sekä minun aikaani tähän lätinään, olisit voinut keskittyä siihen valtaosaan viestiäni, jossa asiallisesti valotan aloituksessasi käsittelemääsi asiaa tarpeenmukaiseksi katsomallani tavalla, mutta et päättänyt niin tehdä.
Noniin keittiöpsykakäsitemehustelijat, eiköhän jatketa tästä alkuperäisestä aiheesta keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, ap:ta sitten rasittaa minunlaiseni ihmiset. Anteeksi vain, kun olen tällainen. Minä tunnen vain oloni todella kurjaksi, jos minun pitää pahoittaa jonkun mieli tai jos joku ihminen ei minusta pidä. Olen epävarma enkä kestä kritiikkiäkään kovin hyvin. En tiedä, mitä voisin asialle tehdä. En ole kyllä koskaan tehnyt palstalle tuollaisia aloituksia.
Vierailija kirjoitti:
No joo, ap:ta sitten rasittaa minunlaiseni ihmiset. Anteeksi vain, kun olen tällainen. Minä tunnen vain oloni todella kurjaksi, jos minun pitää pahoittaa jonkun mieli tai jos joku ihminen ei minusta pidä. Olen epävarma enkä kestä kritiikkiäkään kovin hyvin. En tiedä, mitä voisin asialle tehdä. En ole kyllä koskaan tehnyt palstalle tuollaisia aloituksia.
Ei voine kuitenkaan tulla sinulle yllätyksenä, että jatkuvasti epävarmat ja kritiikkiä kestämättömät ihmiset voivat olla hieman rasittavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella harmillista että esimerkiksi minä siis rasitan sinua tahtomattani.
Mutta eivätkö sinua sitten rasita enemmän itsekeskeiset ihmiset, jotka eivät tippaakaan välitä mitä muut heistä ajattelevat ja käyttäytyvätkin sen mukaan. Ilkeilevät, puhuvat pahaa selän takana jne? Toki ymmärrän ettei varmasti suurin osa noista ihmisistä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä, ole tällaisia, mutta jotkut kuitenkin. Eivätkö he rasita sinua enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Todella harmillista että esimerkiksi minä siis rasitan sinua tahtomattani.
Mutta eivätkö sinua sitten rasita enemmän itsekeskeiset ihmiset, jotka eivät tippaakaan välitä mitä muut heistä ajattelevat ja käyttäytyvätkin sen mukaan. Ilkeilevät, puhuvat pahaa selän takana jne? Toki ymmärrän ettei varmasti suurin osa noista ihmisistä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä, ole tällaisia, mutta jotkut kuitenkin. Eivätkö he rasita sinua enemmän?
Ymmärrät varmaan itsekin, ettei kyseessä ole mustavalkoinen joko-tai -jaottelu. Joko olet jatkuvan vahvistuksen tarpeessa muilta tai sitten olet ilkeilevä paskanpuhuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, ap:ta sitten rasittaa minunlaiseni ihmiset. Anteeksi vain, kun olen tällainen. Minä tunnen vain oloni todella kurjaksi, jos minun pitää pahoittaa jonkun mieli tai jos joku ihminen ei minusta pidä. Olen epävarma enkä kestä kritiikkiäkään kovin hyvin. En tiedä, mitä voisin asialle tehdä. En ole kyllä koskaan tehnyt palstalle tuollaisia aloituksia.
Ei voine kuitenkaan tulla sinulle yllätyksenä, että jatkuvasti epävarmat ja kritiikkiä kestämättömät ihmiset voivat olla hieman rasittavia?
Niin, kaikki kai jollain tavalla ovat rasittavia. En tiedä, miten minun olemassaoloni erityisemmin rasittaisi ketään, kun en tästä epävarmuudestani juurikaan kenellekään avaudu, enkä niitä asioita ääneen pähkäile. Jos en pidä saamastani kritiikistä ja jään sitä itsekseni märehtimään, niin ketä se siinä tilanteessa rasittaa?
Enemmän minua rasittavat esim ihmiset, jotka lupaavat tehdä asioita, joita eivät sitten teekään tai ihmiset, jotka eivät kuuntele, mitä toinen sanoo. Tällaiset asiat oikeasti hankaloittavat elämää. En osaa rasittua asioista, jotka eivät varsinaisesti koske minua.
Ihmisiä kiinnostaa, mitä muut heistä ajattelevat, koska ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja erittäin sosiaalinen. Siksi "laumasta" erottautuminen on useimmille jonkinlainen pieni kriisin paikka. Katselkaa vaikka liikennevaloissa seisoskelevia jalankulkijoita; kun joku viimein rohkaistuu kävelemään päin punaisia, suuri osa joukkiosta lähtee perään ja ne pari tyyppiä, jotka eivät lähteneet, vaan odottavat kiltisti vihreää valoa tuntenevat itsensä hivenen vaivautuneiksi. Se ei ole siis mitään henkistä heikkoutta, vaan jotakin, mikä on melko syvällä omassa perimässämme.
Yhtä lailla perimässämme on tarve nähdä kovasti vaivaa toisten asioista ja "olla jotakin mieltä", naisilla etenkin negatiivista mieltä, jostakusta poikkeavasti "laumassa" käyttäytyvästä, koska yhteinen paheksunnan kohde jostain syystä lujittaa sosiaalisia suhteita paheksujien kesken. Osa porukasta tajuaa tämän tarpeen moraalittoman puolen, ja tietoisesti pyrkii välttämään negatiivisten ajatusten lietsomista, sen vuoksi tämmöiset henkilöt eivät sitten olekaan ihan joka hetki kovinkaan kovassa huudossa.
Tahtoisin ajatella, että minua eivät nämä tarpeet koske, mutta jään itse itselleni usein kiinni ajatuksista, jotka todistavat että olen yhtä lailla näiden lakien alainen kuin jokainen muukin. Eri asia on, tuonko mielipiteeni julki.
Aloittajaa siis ärsyttävät ihmiset, jotka ovat huolissaan siitä, mitä muut ihmiset ovat heistä mieltä ja hänellä on tarve olla niistä ihmisistä jotakin mieltä sen verran paljon, että halusi tehdä asiasta keskustelun aloituksen. Oletettavasti saadakseen lukea, että jotakuta muutakin ärsyttävät tämmöiset ihmiset. Hän siis toteuttaa perimässään olevaa tarvetta siinä missä me kaikki muutkin. Turha sitä on arvostella puoleen tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella harmillista että esimerkiksi minä siis rasitan sinua tahtomattani.
Mutta eivätkö sinua sitten rasita enemmän itsekeskeiset ihmiset, jotka eivät tippaakaan välitä mitä muut heistä ajattelevat ja käyttäytyvätkin sen mukaan. Ilkeilevät, puhuvat pahaa selän takana jne? Toki ymmärrän ettei varmasti suurin osa noista ihmisistä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä, ole tällaisia, mutta jotkut kuitenkin. Eivätkö he rasita sinua enemmän?
Ymmärrät varmaan itsekin, ettei kyseessä ole mustavalkoinen joko-tai -jaottelu. Joko olet jatkuvan vahvistuksen tarpeessa muilta tai sitten olet ilkeilevä paskanpuhuja.
No juurihan kirjoitin, "ettei varmasti suurin osa noista ihmisistä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä, ole tällaisia, mutta jotkut kuitenkin.". Haluaisin vain tietää, miksi juuri epävarmat ihmiset rasittavat sinua, on vain niin vaikea käsittää. Mikä siinä niin paljon rasittaa? Etkö voi vain olla tyytyväinen, ettet itse ole sellainen? En usko että kukaan huvikseen sellainen olisi. Ympäristön, tapahtumien, kasvatuksen tulosta. En ainakaan itse haluaisi tällainen olla, ja teenkin paljon töitä asian eteen, mutta vain itseni vuoksi. Itseäni rasittaa paljon enemmän esimerkiksi nämä itsekeskeiset ihmiset.
Aika monella tuossa taustalla on kasvatus. On vaikea käsittää, että liiallinen miellyttäminen ja omien rajojen asettamattomuus on epätervettä, jos koko lapsuus ja varhaisnuoruus on kasvatettu alistumaan, sopeutumaan ja miellyttämään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tuota kierrettä tukee vielä se, että usein kuvailemallasi tavalla käyttäytyvät ihmiset vetävät puoleensa itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, jolloin ei koskaan välttämättä tiedosteta omaa toimintatapaa ja sen haitallisuutta omalle mielenterveydelle.
Olet muuten yksi esimerkki tuollaisen tyyppisistä ihmisistä. Suhtaudut alentuvasti ja asetat itsesi jalustalle, tekstistäsi uupuu täysin empaattisuus ja asioiden pohtiminen laajemmasta näkökulmasta.