Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole enää mitään haaveita
08.02.2016 |
Enkä tunne enää iloa pienistä tai suuristakaan asioista. Ennen innostuin kaikesta, haaveilin vaikka mistä ja näin tulevaisuuden valoisana. Jossain välissä se on muuttunut, nyt olen vain, päivä kerrallaan. Olen vain. En ole edes surullinen tai sellaista, olen vain jotenkin turhaan olemassa. Onko muilla ollut samaa? Ei tämä masennusta taida olla, jotain välinpitämättömyyttä vaan kaikkea kohtaan. Tilannetta (stabiili) enempää avaamatta, miten saan palautettua itseni takaisin? En ottanut varmuuskopiota tunne-elämästäni aikoinaan kaiken olleessa hyvin :/ Mikään uusi harrastus tai liikunta ei huvita, kannattaako sitkeästi yrittää? Entäs joku ravintolisä? Kestän näin, mutten halua tämän pahentuvan.
Kommentit (22)
Samanlaista täälläkin, siis lievää tai vähän suurempaakin alakuloa. Aloitin kunnon d-vitamiinikuurin ja suunnittelen mäkikuismakuuria. Liikuntaa harrastan jo, ja on ihanaa kuinka siitä innostuin ja kuinka se todellakin antaa voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastatko minkäänlaista liikuntaa?
Ei tarvitse mennä punttisalille heilumaan, mutta liikunta antaa sysäyksiä myös psyykkeelle. Itse laihduin / laihdutin toistakymmentä kiloa ja yllättäen moni muukin asia on innostavampaa sen jälkeen. En tiedä toimiiko tämä laihaläskeillä, luulisin.
Toisaalta ihan aikuisen elämältähän tuo kuulostaa.