Sukututkimus paljasti - serkukset naimisissa jo 1700-luvulta alkaen

Euroopan kuninkaallisilla taisi olla (aiemmin) ongelmia tiettyjen perinnöllisten tautien kanssa kun nuo tuppaa olemaan kaikki jotain sukua toisilleen ja toisaalta menivät usein naimisiin toisten kuninkaallisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla ihan normaalia siihen aikaan. Onhan se nytkin sallittua.

Ei ole sallittua nykyään.

Kyllä serkut saavat nykyään mennä Suomessa naimisiin.

Mm. Oskari katajisto oli aiemmin naimisissa serkkunsa kanssa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Serkku :

"Myös Suomessa serkukset voivat solmia avioliiton. Ruotsin valtakunnan Vuoden 1734 lain Naimiskaaren säännös määritteli, että serkkujen avioituminen vaati kuninkaan luvan. "Orpanat ei mahda otta toinen toistans awioxi, ellei Cuningas sijhen lupaa anna."[8] Venäjän vallan aikana keisarillinen asetus kumosi tämän 1872 ja serkut saivat normaalin avioliitto-oikeuden.[9]"

Lukekaa oppikirja nimeltä Suomineidon geenit. Siinäpä ihmettelemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun tarkemmin asiaa katsotaan, niin havaitaan, että eihän ne pahukset serkkuja olleetkaan! Aika moni menee tuohon halpaan tajuamatta, että isäksi saatettiin silloin nimetä kuka milloinkin. Piika sai lapsen isännän veljen  kanssa, veli lähti muualle, piika kuoli synnytykseen ja talonväki otti lapsen omakseen, lapselle kirjattiin isäksi setänsä ja äidiksi tämän vaimo. Sitten se lapsi meni vihille äidiksi merkityn naisen veljenlapsen kanssa ja sinulle asia näyttäytyy niin, että meni vihille serkkunsa kanssa.

Ei, kyllä tuolloin ollan oltu tarkkoja siitä kuka on merkitty kirkonkirjaan synnyttäjäksi ja kuka isäksi. Suuti synti olisi ollut väittää muuta.  Sinänsä ottolapset oli tuiki tavallisia, mutta kirkonkirjoihin ei valehdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla ihan normaalia siihen aikaan. Onhan se nytkin sallittua.

Ei ole sallittua nykyään.

Kyllä kai on sallittua. Tunnenkin yhden pariskunnan.

Kun isoisäni (synt. 1902) löysi aikanaan morsiamen melko kaukaa (yli 100 km) joka ei ollut tiettävästi mitään sukua oli isänsä kysynyt pettyneesti että eikö pikkuserkuista ketään kelvannut. Monet avioparit suvussani ovatkin olleet pikkuserkkuja tai pikkupikkuserkkuja 1800-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisten serkusten väliset avioliitot olivat laissa kiellettyjä Ruotsin vallan aikana

Miten kävi lehtolapsien siihen aikaan, laitettiinko huutolaisiksi?

Jos aviottomia lapsia tarkoitat, niin ne ovat olleet todella tavallsia maaseudulla ja ns. rahvaan parissa, ylemmissä piireissä häpeällisempi (peitelty) asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun tarkemmin asiaa katsotaan, niin havaitaan, että eihän ne pahukset serkkuja olleetkaan! Aika moni menee tuohon halpaan tajuamatta, että isäksi saatettiin silloin nimetä kuka milloinkin. Piika sai lapsen isännän veljen  kanssa, veli lähti muualle, piika kuoli synnytykseen ja talonväki otti lapsen omakseen, lapselle kirjattiin isäksi setänsä ja äidiksi tämän vaimo. Sitten se lapsi meni vihille äidiksi merkityn naisen veljenlapsen kanssa ja sinulle asia näyttäytyy niin, että meni vihille serkkunsa kanssa.

Ei, kyllä tuolloin ollan oltu tarkkoja siitä kuka on merkitty kirkonkirjaan synnyttäjäksi ja kuka isäksi. Suuti synti olisi ollut väittää muuta.  Sinänsä ottolapset oli tuiki tavallisia, mutta kirkonkirjoihin ei valehdeltu.

Jep, tuskin kukaan pappi olisi suostunut kirjaamaan vääriä vanhempia. Ja pitihän piian kuolinsyykin tarkasti kirjata.

Tuota sukurutsaisuutta on esiintynyt alueilla, joissa etäisyydet ovat olleet pitkiä. Sukupolvien saatossa väestö on hiljalleen rappeutunut siihen pisteeseen, ettei naimaikäisille ole ollut muualta ottajia ja näin sukusiittoisuus on muuttunut pienen suljetun yhteisön vajaaälyisten keskinäiseksi normiksi. Suomessa on vieläkin kyliä, joissa 80 prosentilla asukkaista on sama sukunimi ja jotka muistuttavat ulkoisestikin kovasti toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Siikainen, Karvia, Honkajoki, Merikarvia ja muut pienet pohjoisen satakunnan pikkukylät on täynnä tätä porukkaa.

Meidän suku on sieltä. Nyt asun Herttoniemessä. Mies on helsinkiläinen, ei ilmeisestikään sukua :)

Nuo pitäjät eivät ole pahinta aluetta sisäsiittoisuudessa, tunnetusti mielenkiintoisin alue ko mielessä on Kuusamo. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun aletaan puhumaan jostain artikkelista, siihen laitetaan myös linnki tai kerrotaan edes missä se julkaistiin ja milloin. Muten odotat keskustelua syntyvän ilman noita tietoja?

 Luulin että AP puhuu omasta suvustaan :D. Eikö? Muutaman kommentin olen vasta lukenut, jos sillä mitään merkitystä on.

Mun exäni oli aikoinaan assarina eräässä lääketieteellisessä tutkimuksessa jossa tutkittiin perinnöllisiä sairauksia ja kaksosia sekä sisaruksia. Proffat olivat hyvin harmistuneita kun yli 30 prosenttia aineistoista täytyi hylätä siitä syystä että sisarukset eivät olleetkaan sisaruksia. Joukossa jopa tapaus että kaksosilla oli eri isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun tarkemmin asiaa katsotaan, niin havaitaan, että eihän ne pahukset serkkuja olleetkaan! Aika moni menee tuohon halpaan tajuamatta, että isäksi saatettiin silloin nimetä kuka milloinkin. Piika sai lapsen isännän veljen  kanssa, veli lähti muualle, piika kuoli synnytykseen ja talonväki otti lapsen omakseen, lapselle kirjattiin isäksi setänsä ja äidiksi tämän vaimo. Sitten se lapsi meni vihille äidiksi merkityn naisen veljenlapsen kanssa ja sinulle asia näyttäytyy niin, että meni vihille serkkunsa kanssa.

Ei, kyllä tuolloin ollan oltu tarkkoja siitä kuka on merkitty kirkonkirjaan synnyttäjäksi ja kuka isäksi. Suuti synti olisi ollut väittää muuta.  Sinänsä ottolapset oli tuiki tavallisia, mutta kirkonkirjoihin ei valehdeltu.

Joo, todella tarkkoja! :D Tuohon aikaan tytöt lähetettiin isosta pitäjästä toiselle puolelle suomea "opiskelemaan", jos ei ollut miestä ja avioliittoa tiedossa ja takaisin tultiin vuoden kuluttua "oppineena". Näin tarkkoja oltiin ja voi noita lapsiparkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla ihan normaalia siihen aikaan. Onhan se nytkin sallittua.

Onhan se normaalia kerran tai pari. Jos 300 vuotta on toimittu niin että aina naidaan serkku, niin kyllähän se vaikuttaa geeniperimään eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Historia on paljon tuota 300 vuotta pitempi. Maailman alusta niin on tehty, eikä paljon minään pidetty. Usko pois, historia paperilla toistaa pitkälti historiaa jonka paperit ovat kadonneet, tuhottu tai jota ei vielä paperille kirjattu. Mikään ei muutu, etenkään ihmiskunta.

Jaa miksikö sitä serkkua ei enää pidetä hyvänä ideana: valinnanvaraa on enemmänkin kuin naapurikylän nuoriso ja tieteen kehittyminen on antanut viisautta toimia toisin. Ei se kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisten serkusten väliset avioliitot olivat laissa kiellettyjä Ruotsin vallan aikana

Miten kävi lehtolapsien siihen aikaan, laitettiinko huutolaisiksi?

No suurin osa kasvoi ihan vaan äitinsä kanssa yh-perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun exäni oli aikoinaan assarina eräässä lääketieteellisessä tutkimuksessa jossa tutkittiin perinnöllisiä sairauksia ja kaksosia sekä sisaruksia. Proffat olivat hyvin harmistuneita kun yli 30 prosenttia aineistoista täytyi hylätä siitä syystä että sisarukset eivät olleetkaan sisaruksia. Joukossa jopa tapaus että kaksosilla oli eri isä.

Joo, ihan varmasti. Varma tieto kummin kaiman serkun eksältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun tarkemmin asiaa katsotaan, niin havaitaan, että eihän ne pahukset serkkuja olleetkaan! Aika moni menee tuohon halpaan tajuamatta, että isäksi saatettiin silloin nimetä kuka milloinkin. Piika sai lapsen isännän veljen  kanssa, veli lähti muualle, piika kuoli synnytykseen ja talonväki otti lapsen omakseen, lapselle kirjattiin isäksi setänsä ja äidiksi tämän vaimo. Sitten se lapsi meni vihille äidiksi merkityn naisen veljenlapsen kanssa ja sinulle asia näyttäytyy niin, että meni vihille serkkunsa kanssa.

Ei, kyllä tuolloin ollan oltu tarkkoja siitä kuka on merkitty kirkonkirjaan synnyttäjäksi ja kuka isäksi. Suuti synti olisi ollut väittää muuta.  Sinänsä ottolapset oli tuiki tavallisia, mutta kirkonkirjoihin ei valehdeltu.

Olen vahvasti eri mieltä. Kirkonkirjoista jäi pois osa lapsista, osa sai vanhemmikseen tädin perheen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisten serkusten väliset avioliitot olivat laissa kiellettyjä Ruotsin vallan aikana

Miten kävi lehtolapsien siihen aikaan, laitettiinko huutolaisiksi?

No suurin osa kasvoi ihan vaan äitinsä kanssa yh-perheessä.

Eipä kyllä köyhissä oloissa paljoa kasvanut vaan nimenomaan meni huutolaisiksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisten serkusten väliset avioliitot olivat laissa kiellettyjä Ruotsin vallan aikana

Miten kävi lehtolapsien siihen aikaan, laitettiinko huutolaisiksi?

No suurin osa kasvoi ihan vaan äitinsä kanssa yh-perheessä.

Eipä kyllä köyhissä oloissa paljoa kasvanut vaan nimenomaan meni huutolaisiksi..

Huutolaisuus on aika nuori ilmiö, syntynyt vasta 1800-luvulla. Aviottomuus ei välttämättä silloinkaan ollut huutolaisuuden suurimpia syitä vaan yleensä kyse isommista perheistä, joiden elättäjä oli kuollut ja leski sinkoutunut köyhyyteen.

Länsi-suomalaiset ja karjalaiset eroavat toisistaan geeniperimältä tosi paljon. Länsi-Suomessa asuva on geeneiltään lähempänä keskieurooppalaisia kuten tanskalaisia, saksalaisia jne kuin karjalaisia suomalaisia. Joten eipä sitä kovin kauas ole tarvinnut lähteä saadakseen vierasta verta.

Suvun kesken naimisessa on se hyvä puoli, että varakkuus pysyy suvussa. Ja jos tarkemmin mietitään niin "muotovaliot" eli ylemmät suvut ovat enemmän sisäsiittoisia kuin tavallinen rahvas.