Kuinka selvitä huoltajuustaistosta järjissään?

Minkäikäinen lapsi? Sinuna hakisin yksinhuoltajuutta. On sen verran hullut kuviot exällä.

Hae yksinhuoltajuutta.

Tee rikosilmoitus kaikesta uhkailusta. Ja dokumentoi kaikki, mitä pystyt. Tekstarit, sähköpostit, äänitä. Käy puhumassa perheneuvolassa, jotta saat lisää dokumenttia.

Lainaus: . Erosimme aikanaan exän mielenterveys- ja päihdeongelmien takia, koska en kokenut enää olevani turvassa kodissamme...

Lapsi kuitenkin isällä vuoroviikoin? Ei pyhä jeesus.

Onnea vaan! Et ole kirjoittamisen vaivan arvoinen.

Sinä koit vakivaltaa ja vastasit yksin lapsesta, mutta silti teillä vuoroviikkohoito? Niin makaa kun petaa.

Vierailija kirjoitti:

.... mielenterveys- ja päihdeongelmien takia, koska en kokenut enää olevani turvassa kodissamme. Väkivaltaa siis oli ja minä olin täysin vastuussa lapsemme huollosta ja hyvinvoinnista.

Uuden naisen myötä tilanteesta on tullut katastrofaalinen. Exä ei kommunikoi mitenkään muuten kuin lapsen vaihtohetkeen liittyvän ajankohdan sopimisen tiimoilta. En tiedä yhtään, mitä lapsen elämässä tapahtuu isän viikoilla. Isän uusi nainen on huumerikollinen ja hänellä itsellään on lapsia kolmelle eri miehelle. Itse olen akateemisesti koulutettu.

Viimeinen pisara oli se, että uusi nainen oli ottanut lapseni kotiavaimet ja odotti minua kotonani tässä eräänä päivänä. Hän ei lyönyt minua, mutta uhkaili monin eri tavoin. Hän kuvasi minua puhelimella samalla, kun soitin hätäkeskukseen saadakseni poliisit paikalle. Eivät kerinneet tulemaan, kun ketään ei oltu lyöty. Pelkään oman hyvinvointini puolesta, mutta lapseen en usko heidän kostavan. Lastensuojeluilmoitus on tehty, mutta aikoivat seurailla...

Hain käräjäoikeudelta perhesovittelua ja exäni suostui siihen. En hae yksinhuoltajuutta, mutta selkeää sopimusta lapsen huoltajuuteen. Exä väitti lausumassaan minua harvinaisen riitaisaksi henkilöksi, vaikka riitelyä ei ole ollut ollenkaan hänen mykkäkoulunsa takia. Sovittelun pitäisi olla muutaman viikon sisällä.

Kaikista eniten olen huolissani lapsesta, joka oireilee selkeästi. Osaan kyllä hakea apua, mutta mikään ei ratkea hetkessä. Onko kenelläkään kokemusta, miten huoltajuusriidasta voi selvitä järjissään? Olen sydän syrjällään 24/7.

Eli lapsi on sen ikäinen että liikkuu ja on kotona yksin kun on kerta kotiavaimet isäviikollakin mukana. Eli siis yli 7 vuotias oletan ? Silti hän ei kerro mitä isäviikolla tapahtuu? Ja oireilee selkeästi. Silti SINÄ et hae yksinhuoltajuutta, MIKSI? Sinun tehtäväsi on suojella lasta. 

Höpö höpö. Jos miehestä ja eron syistä kertomasi asiat pitäisivät paikkansa, teillä ei todellakaan olisi vuoroviikkoja. Tai sitten sinussakin on jotain pahasti pielessä. Oliko oma vapaa-aika tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi?

Lopeta valittaminen ja jätä exäsi rauhaan. Jos lapsi on vaarassa niin älä päästä sinne exän luo. Simppeliä.

Tiedän, että olen ollut alkujanikin superidiootti lähtiessäni viikko-viikko-systeemiin päävikaisen kanssa. Kesällä tämä sujui ihan hyvin ennen uuden naisen tuloa kuvioihin. Olin toiveikas, että asiat lähtisivät sujumaan ja halusin välttää riitoja. Lastensuojelu antoi minulle kritiikkiä tästä ja ihan aiheesta.

Lisäksi oikeus jakoi omaisuutemme noihin aikoihin tasan, koska meillä ei ollut avioehtoa. Tämä oli exälle mahdoton pala niellä, vaikka minä matkustin ympäri maailmaa hänen töidensä perässä, kunnes hän jäi saikulle. Tein omaa uraani satunnaisesti etänä silloin, kun se oli mahdollista.

Rikosilmoitukset on tehty ja kaikista uhkailuista on tieto poliisilla. Mitään konkreettista syytä uhkailulle en keksi koston lisäksi. En enää uskalla nukkua asunnossani, joten joudun myymään sen ja etsimään uuden kauempaa exästäni.

Ja ei, tämä ei ole provo. Kunpa olisikin! Harva ystävänikään uskoo, mitä on meneillään. Sanovat vaan, etteivät osaa tsempata, kun kuulostaa liian kamalalta. -ap

Mitaliko pitäsi laittaa, kun itse erosit ja edelleen altististit lapsen isän käytökselle ja nyt syytät kolmatta osapuolta, kun isä veti puoleensa itsensä kaltaisen naisen? Mitä odotit? Että hän tapaa jonkun hartaasti uskovaisen ja joka pelastaa kadotetun sielun?

Et hae yksinhuoltajuutta, joka olisi alun alkaenkin ollut lapsen etu? Sitä niittää mitä kylvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.... mielenterveys- ja päihdeongelmien takia, koska en kokenut enää olevani turvassa kodissamme. Väkivaltaa siis oli ja minä olin täysin vastuussa lapsemme huollosta ja hyvinvoinnista.

Uuden naisen myötä tilanteesta on tullut katastrofaalinen. Exä ei kommunikoi mitenkään muuten kuin lapsen vaihtohetkeen liittyvän ajankohdan sopimisen tiimoilta. En tiedä yhtään, mitä lapsen elämässä tapahtuu isän viikoilla. Isän uusi nainen on huumerikollinen ja hänellä itsellään on lapsia kolmelle eri miehelle. Itse olen akateemisesti koulutettu.

Viimeinen pisara oli se, että uusi nainen oli ottanut lapseni kotiavaimet ja odotti minua kotonani tässä eräänä päivänä. Hän ei lyönyt minua, mutta uhkaili monin eri tavoin. Hän kuvasi minua puhelimella samalla, kun soitin hätäkeskukseen saadakseni poliisit paikalle. Eivät kerinneet tulemaan, kun ketään ei oltu lyöty. Pelkään oman hyvinvointini puolesta, mutta lapseen en usko heidän kostavan. Lastensuojeluilmoitus on tehty, mutta aikoivat seurailla...

Hain käräjäoikeudelta perhesovittelua ja exäni suostui siihen. En hae yksinhuoltajuutta, mutta selkeää sopimusta lapsen huoltajuuteen. Exä väitti lausumassaan minua harvinaisen riitaisaksi henkilöksi, vaikka riitelyä ei ole ollut ollenkaan hänen mykkäkoulunsa takia. Sovittelun pitäisi olla muutaman viikon sisällä.

Kaikista eniten olen huolissani lapsesta, joka oireilee selkeästi. Osaan kyllä hakea apua, mutta mikään ei ratkea hetkessä. Onko kenelläkään kokemusta, miten huoltajuusriidasta voi selvitä järjissään? Olen sydän syrjällään 24/7.

Eli lapsi on sen ikäinen että liikkuu ja on kotona yksin kun on kerta kotiavaimet isäviikollakin mukana. Eli siis yli 7 vuotias oletan ? Silti hän ei kerro mitä isäviikolla tapahtuu? Ja oireilee selkeästi. Silti SINÄ et hae yksinhuoltajuutta, MIKSI? Sinun tehtäväsi on suojella lasta. 

Voinko minä oikeasti tehdä niin (yksinhuoltajuus) vai onko se ylilyönti? Mies on vuosien varrella murtanut itsetuntoni täysin ja pelkään myös kostoa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.... mielenterveys- ja päihdeongelmien takia, koska en kokenut enää olevani turvassa kodissamme. Väkivaltaa siis oli ja minä olin täysin vastuussa lapsemme huollosta ja hyvinvoinnista.

Uuden naisen myötä tilanteesta on tullut katastrofaalinen. Exä ei kommunikoi mitenkään muuten kuin lapsen vaihtohetkeen liittyvän ajankohdan sopimisen tiimoilta. En tiedä yhtään, mitä lapsen elämässä tapahtuu isän viikoilla. Isän uusi nainen on huumerikollinen ja hänellä itsellään on lapsia kolmelle eri miehelle. Itse olen akateemisesti koulutettu.

Viimeinen pisara oli se, että uusi nainen oli ottanut lapseni kotiavaimet ja odotti minua kotonani tässä eräänä päivänä. Hän ei lyönyt minua, mutta uhkaili monin eri tavoin. Hän kuvasi minua puhelimella samalla, kun soitin hätäkeskukseen saadakseni poliisit paikalle. Eivät kerinneet tulemaan, kun ketään ei oltu lyöty. Pelkään oman hyvinvointini puolesta, mutta lapseen en usko heidän kostavan. Lastensuojeluilmoitus on tehty, mutta aikoivat seurailla...

Hain käräjäoikeudelta perhesovittelua ja exäni suostui siihen. En hae yksinhuoltajuutta, mutta selkeää sopimusta lapsen huoltajuuteen. Exä väitti lausumassaan minua harvinaisen riitaisaksi henkilöksi, vaikka riitelyä ei ole ollut ollenkaan hänen mykkäkoulunsa takia. Sovittelun pitäisi olla muutaman viikon sisällä.

Kaikista eniten olen huolissani lapsesta, joka oireilee selkeästi. Osaan kyllä hakea apua, mutta mikään ei ratkea hetkessä. Onko kenelläkään kokemusta, miten huoltajuusriidasta voi selvitä järjissään? Olen sydän syrjällään 24/7.

Eli lapsi on sen ikäinen että liikkuu ja on kotona yksin kun on kerta kotiavaimet isäviikollakin mukana. Eli siis yli 7 vuotias oletan ? Silti hän ei kerro mitä isäviikolla tapahtuu? Ja oireilee selkeästi. Silti SINÄ et hae yksinhuoltajuutta, MIKSI? Sinun tehtäväsi on suojella lasta. 

Voi hyvää päivää! Miten te ihmiset oikein luulette, että yksihuoltajuuden hakeminen ratkaisisi mitään? Ensinnäkään, ei ole nykyään kovin yleistä saada yksinhuoltajuutta. Toiseksi, yksinhuoltajuus ei muuta tapaamisasioita lainkaan. Ihan yhtälailla lapsi saa (tai joutuu) mennä sen toisen vanhemman luo vaikka tällä ei huoltajuutta olisi.

Yksinhuoltajuus ei ole mikään kaikkivoipan jumalan arvonimi! Sillä on hyvin vähän merkitystä käytännön asioihin.

Koettakaa nyt vähitellen jo sivistää itseänne.

Miksi teillä on vuoroviikot jos olet aiemmin ollut lapsesta vastuussakin? Olen eroamassa samanlaisesta miehestä ja oikeastaan meillä keskustellaan vain siitä että antaako mies kaikki oikeudet minulle (eli minusta tulisi totaaliyhäri) vai pidetäänkö nimellistä yhteishuoltajuutta ja kirjataan sopimukseen tyyliin joka toinen viikonloppu (en tosin jaksa uskoa että tämä lähitulevaisuudessa toteutuisi mutta miehellä olis kuitenkin mahdollisuus isyyteen). Mies siis itse ehdottanut huoltajuuden luovuttamista mutta en tiedä katuisiko hän sitä myöhemmin. Mieheni on ihan hyvä isänä mutta pää ei kestä perhe-elämää, hänellä siis masennus ja tilanne kärjistynyt siihen malliin että pakko puhaltaa peli poikki nyt kun lapset on vielä niin pieniä etteivät ole joutuneet kärsimään tilanteesta. En taatusti antaisi hänelle lapsia joka toinen viikko. Varsinkin kun kuulostaa että teidän tilanne on vielä pahempi?

Palkaa itsellesi juristi, joka on perehtynyt näihin asioihin. Sinusta ei selvästikään ole vastuunsa kantavaksi vanhemmaksi, joka olisi lapsensa puolella. 

Meillä on ollu kuvioissa mukana niin sossun perheneuvonta, kirkon perhetyö, lapsen koulupsykologi, poliisi jne. mutta mitään ei voida tehdä, kun kukaan ei ole tyyliin kuollut ja lapsi saa ruokaa molemmissa kodeissa :/ Mihinkään tukimuotoihin ja yhteistyöhön ei ketään voi kuitenkaan pakottaa, varsinkin kun terapeutitkin ovat olleet järkyttyneitä exän aggressiivisesta käytöksestä. Exä ei hyväksy lapsen viemistä psykologille, mutta tässä toimin ominpäin.

Tuntuu niin kamalalta odottaa sitä viimeistä ylilyöntiä, jolla tilanne tulee ratkeamaan tai siihen voidaan puuttua. En tiedä, mikä se sitten tulee olemaan. -ap

Ero vireillä kirjoitti:

Miksi teillä on vuoroviikot jos olet aiemmin ollut lapsesta vastuussakin? Olen eroamassa samanlaisesta miehestä ja oikeastaan meillä keskustellaan vain siitä että antaako mies kaikki oikeudet minulle (eli minusta tulisi totaaliyhäri) vai pidetäänkö nimellistä yhteishuoltajuutta ja kirjataan sopimukseen tyyliin joka toinen viikonloppu (en tosin jaksa uskoa että tämä lähitulevaisuudessa toteutuisi mutta miehellä olis kuitenkin mahdollisuus isyyteen). Mies siis itse ehdottanut huoltajuuden luovuttamista mutta en tiedä katuisiko hän sitä myöhemmin. Mieheni on ihan hyvä isänä mutta pää ei kestä perhe-elämää, hänellä siis masennus ja tilanne kärjistynyt siihen malliin että pakko puhaltaa peli poikki nyt kun lapset on vielä niin pieniä etteivät ole joutuneet kärsimään tilanteesta. En taatusti antaisi hänelle lapsia joka toinen viikko. Varsinkin kun kuulostaa että teidän tilanne on vielä pahempi?

Älä tee mitään puolikkaita ratkaisuja! Yksinhuoltajuus ei rajoita isän tapaamisoikeutta. Tapaamiset valtotusti. Lasten etu kuitenkin menee isä loukkaujen tunteiden edelle, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Palkaa itsellesi juristi, joka on perehtynyt näihin asioihin. Sinusta ei selvästikään ole vastuunsa kantavaksi vanhemmaksi, joka olisi lapsensa puolella. 

Arvaapa kahdesti, onko minulla jo huoltajuusriitoihin erikoistunut juristi...

Otsikossa kysyin, miten selvitä täysjärkisenä. Kuten tekstistäni voi havaita, kaikki keinot ovat käytössä. -ap

Tilanteesi kuulostaa kyllä tosi hankalalta, sun täytyy nyt löytää sen lapsen takia itseluottamus itsestäsi. Jollain tavalla osaan samaistua fiiliksiin, välillä tuntuu että tämä on ihan uskomatonta kun miehellä nämä ongelmat puhkesivat lasten saamisen jälkeen, ihan kun olisin nyt naimisissa eri miehen kanssa. Kaikkine kohtauksineen ja viranomaiskontakteineen tämä on ollut tosi raskasta mutta täytyy varmaan olla onnellinen että mun ei tarvitse tapella miehen kanssa vaan hän itsekin ymmärtää ettei tilanne voi jatkua tällaisena. Kyllä sun nyt täytyy kuitenkin asettaa lapsesi hyvinvointi etusijalle ja tehdä sen eteen kaikkesi. Miksi hipsuttelisit miehen ympärillä tai kuuntelisit/yrittäisit päätöksissäsi häntä miellyttää kun hän haluaa sinulle vain pahaa?

Mä olen muuten yrittänyt etsiä jotain paikkaa mistä tällaisessa tilanteessa saisi vertaistukea mutta en ole löytänyt oikein sellaista paikkaa mikä tuntuisi hyvältä. Jotain avioeroseminaareja kai järjestetään mutta aika vähän ja mulla ei sinänsä ole tarvetta käsitellä avioeroa vaan tätä tilannetta, miehen ongelmia ja mitä olen saanut tässä parin vuoden aikana kestää :/ En varsinaisesti osaa vastata kysymykseesi mutta voisit etsiä sellaisen kanavan purkaa tilannettasi joka tuntuu sinusta hyvältä. Itselläni ei ole sellaista läheistä ystävää jolle haluaisin tästä puhua ja tuntuu tyhmältä muille tätä voivotella kun he eivät oikeastaan voi ymmärtää millaista tämä on. Ne joille olen joutunut kertomaan ovat olleet kyllä ymmärtäväisiä että rankka tilanne mutta vertaistuki olis ehkä sellainen mikä auttaisi jaksamaan. Olisko teidän paikkakunnalla jotain ryhmiä (esim neuvolasta voisi kysyä) tai netissä joku keskustelupalsta?

Ero vireillä kirjoitti:

Mä olen muuten yrittänyt etsiä jotain paikkaa mistä tällaisessa tilanteessa saisi vertaistukea mutta en ole löytänyt oikein sellaista paikkaa mikä tuntuisi hyvältä. Jotain avioeroseminaareja kai järjestetään mutta aika vähän ja mulla ei sinänsä ole tarvetta käsitellä avioeroa vaan tätä tilannetta, miehen ongelmia ja mitä olen saanut tässä parin vuoden aikana kestää :/ En varsinaisesti osaa vastata kysymykseesi mutta voisit etsiä sellaisen kanavan purkaa tilannettasi joka tuntuu sinusta hyvältä. Itselläni ei ole sellaista läheistä ystävää jolle haluaisin tästä puhua ja tuntuu tyhmältä muille tätä voivotella kun he eivät oikeastaan voi ymmärtää millaista tämä on. Ne joille olen joutunut kertomaan ovat olleet kyllä ymmärtäväisiä että rankka tilanne mutta vertaistuki olis ehkä sellainen mikä auttaisi jaksamaan. Olisko teidän paikkakunnalla jotain ryhmiä (esim neuvolasta voisi kysyä) tai netissä joku keskustelupalsta?

Kiitos ymmärryksestä! Käyn psykoterapiassa kaksi kertaa viikossa ja ympärilläni on ihania ihmisiä. Vertaistuki ja selviytymistarinat olisivat kuitenkin enemmän kuin sata jänistä! -ap