Yksinäinen appiukko

Niin kun jotenkin saisi rohkaistua kokeilemaan omaakin elämää. Jotenkin tuntuu että olenko itse pahentanut tilannetta kun olen antanut tulla ja mennä ja vasta nyt aletaan laittaa rajoja. Luulin vain että kyllä se siitä kun saa kavereita mutta kävikin niin että elää nyt meidän elämää..

Ja minun tekisi mieli sanoa apelle kuinka lapsellista on kuinka hän pojalleen puhuu ja saa hänet tuntemaan syyllisyyttä omasta yksinäisyydestään.

Ymmärrän ap:ta. Mun anoppi on leski ja tulee kerralla käymään pariksi kuukaudeksikin. On ilmoittanut, että meidän koti on hänenkin kotinsa. Vaatteensa levittää pitkin olohuonetta ja keittiön pöytää ja tuoleja. Meillä on 80 neliöinen kolmio ja 4 lasta, eli ahdastakin on anopin tavarakasojen kanssa.

Viimeksi suunnitteli tulevansa kolmeksi kuukaudeksi. Varovaisesti sanoin, että 3 kk on aika pitkä aika. Anoppi meni kyynelehtien mieheni eli poikansa luokse ja sanoi, etten halua häntä kotiimme. Mieheni luonnollisesti suuttui mulle ja anoppi tyytyväisenä kuunteli vieressä. Yritin selittää, että anoppi on kyllä tervetullut, mutta 3 kk on liikaa.

Anopin vierailun kestäessä meillä on jatkuvia riitoja miehen kanssa, koska olemme niin stressaantuneita. Vikat viikot lähinnä itken ja lasken päiviä, että anoppi lähtisi ja saisin takaisin onnellisen, rauhallisen perhe-elämäni. Anoppi itse on dramaattinen, tunteellinen ja välillä todella ilkeä kommenttiensa kanssa. Hän on myös manipuloiva.

Mä olen tarinan konna ja olen saanut kuulla olevani itsekäs ja rakkaudeton (mieheni veljen ja itse anopin suusta kuultuna).

Onneksi välimatkaa on tuhansia kilometrejä. Tosin anoppi on taas tulossa kahdeksi kuukaudeksi (jyrää mut täysin, jos ehdotan lyhyempää aikaa kuten yhtä kuukautta) ja ahdistaa jo valmiiksi. Kestän tämän, jotta hän voisi nauttia lapsenlastensa seurasta.

Mun painajainen olisi asua samassa kaupungissa anoppini kanssa. Ongelmia tuli jo siitä, että asuimme aiemmin samassa maassa ja etäisyys oli 500 km. Hän soitteli jatkuvasti ja jos emme ennättäneet vastata heti puhelimeen, hän alkoi itkeä ja valitti suvulle, että hyväksikäytämme häntä.

Hän myös vahti, miten kotiani sisustin ja jos esimerkiksi käänsin suvulta lahjaksi saadun peiton toiste päin sängyllä, hän valitti, etten selvästikään anna arvoa saamalleni lahjalle ja sitten itse laittoi peiton "oikein päin."

Ja jos halusimme mieheni kanssa viettää joulun tai loman keskenämme, saimme heti kuulla kuinka itsekkäitä ja kylmiä ihmisiä olemme. Miehelleni hän myös valitti, että tulin rikkomaan heidän perheensä.

Häissämmekin hän kyynelehti dramaattisesti ja karkasi kesken juhlien, kun virallisissa hääkuvissa mieheni ei halunnut pitää äitinsä kädestä kiinni vaan otti mua kädestä kiinni.

Aaaaaarggh!

T. Itsekäs miniä ja yksinäinen anoppi-parka

Kaikki okei

Jos mulla olisi pappa mä ottaisin sen joka paikkaan mukaan jos se haluisi ja näyttelisin sitä kaikille.