Yksinäinen appiukko

Jaa täällä vieläkin jaetaan mielipiteitä. Kyllä olen sanonut miehelleni että mene isällesi kylään, soita sinä välillä ja menkää vaikka reissuun! Mutta eipä tuo ole tehnyt niin.. ja mieheni saattaa monesti lähteä vaikka ulos kolaamaan lunta kun appi on kylässä, ei siis aina itsekään jaksa häntä ja minun pitää jututtaa.. en siis syytä miestä, vaikeaahan se on kun oma isä kyseessä.. on käynyt siis joka viikonloppu molempina päivinä ja aamuvuoro viikkoina vielä kerran arkena kylässä. Minä en vaan enää jaksa sääliä kun on aikuinen ihminen ja asunut yli vuoden täällä.

Ja minä en vaan halua jättää lastani kenellekkään muulle hoitoon vaan tosiaan haluan itsekin nauttia näistä hetkistä. Olen kai outo mutta tämä on elämäni parasta aikaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja minä en vaan halua jättää lastani kenellekkään muulle hoitoon vaan tosiaan haluan itsekin nauttia näistä hetkistä. Olen kai outo mutta tämä on elämäni parasta aikaa

Ap

Eihän sitä lasta tarvitse hoitoon antaakaan. Vaan antaa appiukon leikkiä lapsen kanssa silloin kun on teillä.

On tämä maailma ihmeellinen, ihmiset eivät halua olla läheisissä tekemisissä omien, hyvää tarkoittavien vanhempiensa ja appivanhempiensa kanssa. Ne vanhemmat ja appivanhemmat ovat nämä ihmiset kasvattaneet ja antaneet heille rakkautta ja eväitä elämään.

Milloin ihmisistä on tullut näin itsekkäitä?

Ehkä appesi ei odotakaan, että kukaan erityisesti jututtaa ja passaa häntä koko ajan. Ehkä säkin voit miehen mennessä pihaa kolaamaan tehdä juttujasi tai sanoa, että lähdet käymään kaupassa tms. Ehkä hän pitää teitä sen verran läheisiä, että ei odota, että häntä viihdytetään koko ajan kuin vierasta.

Ootteko aina kotona? Eikö joku viikonloppu voi sanoa, että meille tulee lauantaina vieraita ja sunnuntaina on sitä ja  tätä menoa, joten nähdäänkö seuraavana viikonloppuna. Useinhan lauantaisin hoidetaan asioita, käydään ostoksilla, on lasten harrastuksia, kyläillään tms. joten näihin syihin voi kyllä vedota ja sanoa välillä, että nyt ei sovi kyläily.

Mulla on mukavat appivanhemmat ja heidän kanssa olo on rentoa. En osaa samaistua ongelmaasi, mutta ajattelen (omalla kohdalla) , että en ikinä halua et kukaan olisi yksinäinen ja appivanhemmat kuuluvat mun perheeseen ja vietetään aikaa monesti perheenä. Joten appiukko vois hengata meillä, ei sitä tarvi vahtia tai viihdyttää. Perhe on ainakin mulle laajempi kokonaisuus kuin minä,mieheni ja lapsemme.

Tästä näkee, että ihmisillä pitäisi olla muutakin elämää kun työ ja  lapset. Lapset lähtee elämään omaa elämää ja työ loppuu viimeistää eläkeikään. Yksinäisyys iskee, kun ei ole sitä muuta elämää ystävistä ja harrastuksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minä en vaan halua jättää lastani kenellekkään muulle hoitoon vaan tosiaan haluan itsekin nauttia näistä hetkistä. Olen kai outo mutta tämä on elämäni parasta aikaa

Ap

Eihän sitä lasta tarvitse hoitoon antaakaan. Vaan antaa appiukon leikkiä lapsen kanssa silloin kun on teillä.

On tämä maailma ihmeellinen, ihmiset eivät halua olla läheisissä tekemisissä omien, hyvää tarkoittavien vanhempiensa ja appivanhempiensa kanssa. Ne vanhemmat ja appivanhemmat ovat nämä ihmiset kasvattaneet ja antaneet heille rakkautta ja eväitä elämään.

Milloin ihmisistä on tullut näin itsekkäitä?

Usein kylässä kuitenkin odotetaan (tai ainakin isäntä väelle tulee se tunne, että odotetaan) tarjoilua, ruokaa, päiväkahvia, yhdessä oloa ja jutustelua. Oman väen kanssa voi vaan huikata, että keitin kahvit, ota tuosta, vieraamman kanssa pitää kattaa pöytää ja tarjota jotain kahvin kanssa ja istuskella juttelemassa. Lapsiperheessä on aika paljon kotihommiakin, erityisesti, jos molemmat on viikolla töissä, joten ymmärrän hyvin, että jatkuvaa vierasta ei jaksa.

Mitäs jos tappelimisen sijaan istuisitte miehesi kanssa tietokoneen ääreen ja etsitte paikkakunnaltanne toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia, joista appiukko voisi olla kiinnostunut. Tai vaikka treffiseuraa. Ihan ystävällisellä ja kannustavalla mielellä tukisitte yksinäinen vanhuksen sosiaalista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos tappelimisen sijaan istuisitte miehesi kanssa tietokoneen ääreen ja etsitte paikkakunnaltanne toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia, joista appiukko voisi olla kiinnostunut. Tai vaikka treffiseuraa. Ihan ystävällisellä ja kannustavalla mielellä tukisitte yksinäinen vanhuksen sosiaalista elämää.

55-vuotias vanhus?

Ai että appi hoitaa lastani ja itse olen aina menossa. Se on meidän lapsi ja galuan viettää hänen kanssaan itsekin aikaa en tarvitse "taukoa" lapsestani.

Ja sehän tässä on ongelma ku ei ilmota ja kulkee miten haluaa. Yksi viikonlopppu veljeni jota näen kerran vuodessa tuli kylään ja appi varmasti näki että meillä oli outo auto pihassa. Tuli silti kylään ja osallistui keskusteluihimme.

Mä en tarkoittanut, että jättäisit lapsen hoitoon apelle ja lähtisit kaupaan, vaan voit ottaa sen lapsen mukaasi. Tai sanoa, että me mennään nyt puistoon tai kirjastoon tai uimahalliin. Eihän nyt appikaan voi olettaa että kaikki viikonloput istutaan sisällä hänen kanssaan.

Hommaa sille muija! Win-win tilanne molemmille :) 

Ehdotin jo miehelle että ladataan apelle tinderi ens kerran kun tulee. Mies ei kuulemma halua puuttua sen naisasioihin kun ei ole koskaan isältäänkään halunnut apua naisasioissa

Ap

Miehen pitäisi uskaltaa sanoa isälleen, että on soitettava ja sovittava vierailut etukäteen. Ja hän voi sanoa, että teillä on lauantaina muita vieraita, nähdään sunnuntaina. Jos teille tulee kaveriperhe kylään, niin onko appi silloinkin aina paikalla? Täytyyhän teillä olla mahdollisuus tavata muitakin ihmisiä ilman apen läsnäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin jo miehelle että ladataan apelle tinderi ens kerran kun tulee. Mies ei kuulemma halua puuttua sen naisasioihin kun ei ole koskaan isältäänkään halunnut apua naisasioissa

Ap

Se olikin sitten ainoa vaihtoehto, mitä mieleesi tuli. Keksisitkö jotain muutakin?

No ihan aikuisten oikeesti ei ole teidän tehtävä etsiä apelle naista. Miehen pitää uskaltaa avata suunsa ja sanoa, että tänään ei kyläily sovi. Tuleeko appi omilla avaimillaan vai soittaa ovikelloa? Joskus voi sanoa, että meillä on nyt muita vieraita, tavataan joku toinen päivä.

No sehän se on hullua ku ei oo! Me mennään yleensä kylään koska silloin tiedetään että saadaan olla rauhassa.. ensimmäisen kerran kun ystäväperhe tuli kylään pakkasi appi puolituntia ennen sovittua aikaa tänne. Tuli kuin kotiinsa takin heittää aina eteisen lattialla ja syöksyy sohvalle lapsi sylissään. Vein mieheni sivuun ja hammasta purren sain hänet kertomaan tilanteen. Appi meni allapäin ja kysyi kauanko ovat kylässä. Mies sanoi että iltaan menee. Noh kauheiden draama hyvästien jälkeen lähti kuulemna kaupoille. Musta tuntui että en kohta kehtaa kertoo näitä juttuja täällä..

Ap

Ihmiset ovat yksilöllisiä yksityisyyden tarpeessaan kuten myös kulttuurit.

Kulttuurissamme korostetaan yksilöllisyyttä, intimiteetin suojaa (ilmeisesti koska olemme suhteellisen pieni kansa) ja itsenäistä pärjäämistä arvostetaan korkealle ja siihen myös kannustetaan heti lapsesta pitäen.

Mielellään ei vaivat sivullisia ellei ole pakko, sillä se on kiusallista joillekkin jopa soittaa ambulanssi vaikka jalka olisi poikki kun eihän tämä nyt oikeasti mitään kyllä tässä pärjätään.

Välimeren maissa vanhukset kuuluu perheYHTEISÖÖN ja tällaiseen kasvetaan ja kasvatetaan.

Puhumattakaan viidakossa asustavien  (kongo,jne) perhesuhteista jotka ovat hyvin tiiviit sen vuoksi että niissä elinolosuhteissa ei ryhmän ulkopuolella yksinkertaisesti selviä hengissä, suku ja yhteisöllisyys on tärkeää ja siksi arvostettua.

Länsimaisessa kulttuurissamme vanhuksen osa hyvin surullinen.

On pelit ja vehkeet, lääkkeet ja maailman arvostetuimpiin kuuluva hoito-osaaminen.

Silti täällä makaa vanhuksia paskat housuissa kun kukaan ei ehdi. On kiire olla tuottava ja tehokas.

Meidän kulttuurissa vanhuksen on soitettava ja varattava aika etukäteen sopiiko tulla oman poikansa perheen tykö ettei miniä vittuunnu kun haluaa olla omassa rauhassa.

Meillä joka ikinen toinen päivä vanhus tekee itsemurhan.

Sanotaan kerrankin suoraan niin kuin asia on : Suomessa vanhus on taakka ja riesa joka käy hermoille.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhusten-itsemurhia-joka-toinen-p…

No sehän se vaikeinta noissa kielloissa miehelle on kun alkaa puhua kuulemma hiljempaa ja surullisella äänellä.. Ihan koputtaa oveen. Ja nyt paljastan kun olen ollut yksin kotona ja ei oo ollu vielä valot päällä niin ollaan oltu vaan hiljaa enkä oo päästäny sisään! Olen hirveä mutten aina jaksa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat yksilöllisiä yksityisyyden tarpeessaan kuten myös kulttuurit.

Kulttuurissamme korostetaan yksilöllisyyttä, intimiteetin suojaa (ilmeisesti koska olemme suhteellisen pieni kansa) ja itsenäistä pärjäämistä arvostetaan korkealle ja siihen myös kannustetaan heti lapsesta pitäen.

Mielellään ei vaivat sivullisia ellei ole pakko, sillä se on kiusallista joillekkin jopa soittaa ambulanssi vaikka jalka olisi poikki kun eihän tämä nyt oikeasti mitään kyllä tässä pärjätään.

Välimeren maissa vanhukset kuuluu perheYHTEISÖÖN ja tällaiseen kasvetaan ja kasvatetaan.

Puhumattakaan viidakossa asustavien  (kongo,jne) perhesuhteista jotka ovat hyvin tiiviit sen vuoksi että niissä elinolosuhteissa ei ryhmän ulkopuolella yksinkertaisesti selviä hengissä, suku ja yhteisöllisyys on tärkeää ja siksi arvostettua.

Länsimaisessa kulttuurissamme vanhuksen osa hyvin surullinen.

On pelit ja vehkeet, lääkkeet ja maailman arvostetuimpiin kuuluva hoito-osaaminen.

Silti täällä makaa vanhuksia paskat housuissa kun kukaan ei ehdi. On kiire olla tuottava ja tehokas.

Meidän kulttuurissa vanhuksen on soitettava ja varattava aika etukäteen sopiiko tulla oman poikansa perheen tykö ettei miniä vittuunnu kun haluaa olla omassa rauhassa.

Meillä joka ikinen toinen päivä vanhus tekee itsemurhan.

Sanotaan kerrankin suoraan niin kuin asia on : Suomessa vanhus on taakka ja riesa joka käy hermoille.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhusten-itsemurhia-joka-toinen-p…

Tää on nyt pikkuisen eri asia kuin se, että ap:n perhe saa joskus tavata ystäviään ilman appiukkoa. Jos mut ois kutsuttu ystäväperheen luo iltaa viettämään ja siellä olisi isovanhemmat (joiden tiedän asuvan jossain muualla) ja jos kyse ei ole jostain lasten synttäreistä, joille tiedän isovanhempien myös kutsutun, mun eka reaktio olisi, että tulinko huonoon aikaan ja pitäiskö mun lähteä ja tulla joku toinen kerta.

Eihän 55-vuotias ole mikään vanhusraukka. 10 vuotta työelämääkin jäljellä. Ymmärrettävää tietysti, että siinä iässä on vaikeaa alkaa rakentaa sosiaalista verkkoa uudestaan, mutta ei se voi olla yksin apn perheen vastuulla.

Vaikea tilanne. Apesta on ihan varmasti teille ja lapselle paljon iloa ja hyötyä tulevaisuudessa, mitta jonkinlaiset rajat pitäisi löytää, ilman että appi suuttuu tai loukkaantuu.