Yksinäinen appiukko
Appiukko menetti työnsä ja sai työtä n. 30km päästä meistä. Halusi tulla meitä lähellä jos vaikka saisimme lapsenlapsia. No sellainen tuli ja appi ravaa meillä jatkuvasti. Nyt myös parisuhde entiselle paikkakunnalle päättynyt joten hänellä ei ole mitään elämää, ei tuttuja koska muutti 200km päästä. Minä kärsin koska haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa ilman appiukkoa. Tappalemme joka viikko samasta asiasta mieheni kanssa joka suree isänsä yksinäisyyttä. Mutta ei kai se meidän tehtävä ole pitää aikuiselle ihmiselle seuraa?
Tilanne kärjistyi viime viikolla kun appiuko paukahti meille tapansa mukaan ilman soittoa kuuden aikaan illalla. Minulla paloi pinna, puin lapsen ja lähdin autolla kauppaan. Olin tunnin reissullani ja sillä aikaa mieheni oli saanut avattua suunsa ja sanonut että olisi kiva jos appiukko soittasi ja kysyisi sopiiko meille tulla. Oli kuulemma ymmärtänyt ja lähtenyt pois.
Nyt sitten viikonloppuna soitti miehelleni joka päivä 3 kertaa ja lauantaina mies vihjas että teemme laskiaispullia ja voi tulla jos haluaa maistaa. No tuli heti! Koko illan valitti ettei ole kavereita eikä täällä tapahdu mitään, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Keräsi säälipisteitä? No sunnuntaina mieheni pysyi tiukkana eikä kutsunut kylään soitoista huolimatta.
Tiedän että haluaa auttaa meitä lapsen kanssa, mutta minä en lasta tähän maailmaan tehnyt että hoidattaisin sen isovanhemmilla. Nautin oikeasti lapseni ja mieheni seurasta enkä kaipaa lastenhoitoapua niin usein kun appi olettaa. Mitä tuolle appiukolle tehdään? Minä olisin valmis puhumaan suoraan mutta mieheni kielsi. Haluaa selvittää asiat itse mutta kun ei saa mitään aikaiseksi, säälii vain isäänsä.. en myös halua toimia mieheni selän takana..
Kommentit (43)
Kauhean surullinen olo tuli sun asenteesta :( En tajunnut, että näin itsekkäitä ihmisiä löytyy vielä... Etkö voisi ajatella, että tämä on vaihe joka todennäköisesti menee ohi ja koittaa auttaa appeasi tutustumaan paikkakunnan toimintaan ja ihmisiin? Nopeutuisi se sopeutuminen uuteen paikkaan, eikä olisi enää niin yksinäinen -> saisitte enemmän aikaa vain perheenä, mutta appikin olisi onnellisempi.
Ei se appiukkokaan sitä lasta tähän maailmaan tehnyt että ei saisi olla hänen kanssaan.
Hän nauttii oikeasti lapsensa ja lapsenlapsensa ja miniänsä seurasta ja kaipaa seuraa useammin kun miniä olettaa.
Appi olisin valmis puhumaan suoraan mutta poika kielsi. Appi haluaa selvittää asiat itse mutta kun poika ei saa mitään aikaiseksi, appi säälii vain poikaansa, miniäänsä ja lastenlastaan.. ei myös halua toimia poikansa selän takana..
Mitä tuolle miniälle tehdään?
Minunko pitäisi 55vuotiaalle ruveta kaveriksi ja käydä bingot läpi? Kymmenen vuoden päästä huomaan vieraantuneen miehestäni ja appiukolla on oma huone meidän talossa?
Juu älkää enää vastatko.. menkää vanhempienne viereen taas yönä nukkumaan
Ap
Itsekäs? Ei oikeasti. Ihmisillä on oma elämä. Myös perheillä. Ei se ole APn homma järkätä appiukolleen jatkuvaa seuraa ja viihdytystä. totta kai ymmärrän, että appi on yksinäinen ja haluaa hyvää, mutta joku rauha se on annettava pojan perheellekin.
Kuinka usein appi käy teillä? Jos useamman kerran viikossa, niin ymmärrän kyllä että alkaa ahdistaa.
Voisivatko mies ja isänsä keksiä jonkun yhteisen harrastuksen? Mieluiten sellaisen jonka kautta voisi tutustua ihmisiin. Voisitteko sopia jonkun isoisä päivän, niin että voit vaikka itse harrastaa jotain sinä päivänä, tai ainakin tiedät appiukon olevan tulossa?
Miksi appi ei muuta teille? Lapsen kannalta ihanneratkaisu ja sinäkin oppisit, että perhe ei ole vain sinä.
Jos appi ei juopottele eikä pasko nurkkiin niin mitä haittaa siitä on ? Järjestä sille puuhaa ja laita imuroimaan, kantamaan matot pihalle,jne. Mikäli asut omakotitalossa niin siellä appiukolle piisaa hommia. Eihän tuo vanhakaan ole kun vasta 55.
Älä ole itsekäs minäminä tyypi vaan apen olla poikansa ja lapsenlapsensa kanssa.
Tämä ikuinen dilemma. Lapset ovat tärkein asia maailmassa, mutta vanhemmat, ja varsinkin puolison vanhemmat, ovat suoraan perkeleestä. Älyäisivät vain kuolla ja jättää ison perinnön.
Ei sureta lapsettomuus ollenkaan, enpähän ole kenellekään taakkana kun olen vanha ja raihnainen.
Kiitos. Ja sen vielä sanon että lastani en tehnyt jotta minulla olisi vanhempana kaveri tai huoltaja. Seuraan äitini esimerkkiä ja haluan että lapseni saa nauttia omasta elämästään eikä koe minua taakaksi. En todellakaan aio puuttua lapseni elämään aikuisena mutta autan niin paljon kuin pystyn ja pyydetään. Siksi haluan nyt nauttia meidän perheen keskisestä ajasta se kun on lyhyt aika kun minua oikeasti tarvitaan olemaan hänen lähellään.
Juuri näin. Aloittaja olettaa että maailma pyörii vain hänen ympärillä. Hieman lähimmäisenrakkautta peliin. Miten joku voi olla noin julma ?
Kyllä minuakin alkaisi ärsyttää jos appi (tai ihan kuka tahansa muukin) ravaisi meillä jatkuvasti ilmoittamatta. Kannattaa puhua asiasta avoimesti ja sopia ainakin se, että appi soittaisi ja kysyisi, sopiiko tulla. Jos ei sovi juuri silloin niin sovitaan kyläilyt vaikka seuraavalee päivälle. Ehdota miehellesi, että hän keksisi isänsä kanssa jonkun yhteisen harrastuksen tms. Jos appiukko pystyy vahtimaan lastanne niin lähetä appi ja lapsi vaikka leikkipuistoon tai ulkoilemaan/harrastamaan, saisitte miehenkin kanssa laatuaikaa ja appiukolle tekemistä! :D
Ja miksihän miehesi ei saisi tavata isäänsä vaikka päivittäin, jos haluaa? Onko miehesi kieltänyt sinua tapaamasta äitiäsi? Oletko oikeasti mustasukkainen appiukollesi?
Ymmärrän ap:ta, minäkään en olisi valmis elämään noin tiiviisti apen tai omien vanhempienikaan kanssa. Ja haluan myös olla oman lapseni ja perheeni kanssa ilman ulkopuolisia. Itsekästä ehkä, mutta mielestäni on myös hyvä, että jokainen ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan.
Jos joku soittaa kahtena päivänä peräkkäin kolme kertaa päivässä, niin se on minusta aika paljon, jos ei ole jotain todella erityistä asiaa, joka vaatii hoitoa.
Jos kyse on siitä, että appi olisi oikeasti kylässä joka viikonloppu joka päivä, niin ymmärrän kyllä, että sitä ei jaksa, vaikka olisi kuinka kiva ihminen kyseessä. Töissäkäyvillä perheellisillä on vapaa-aikaa aika vähän ja on tärkeää, että on myös sitä perheen yhteistä aikaa. Voisitteko sopia, että esim. joka toinen viikoloppu appi kutsutaan sunnuntaina syömään? Tilanne on tosi vaikea ja on vaikea vaatia sitäkään, että mies sulkisi isänsä pois teidän elämästä. Teidän tehtävä ei kuitenkaan ole huolehtia apen sosiaalisesta elämästä ihan kokonaan, on hänen itsensä tehtävä hankkia tekemistä ja sosiaalista verkostoa.
Voisiko mies ottaa lapsen ja käydä apen luona kylässä silloin tällöin? Sinä saisit samalla omaa aikaa tai voisit vaikka rauhassa siivota tms.
Et halua hoidattaa lastasi isovanhemmalla. Et halua että appiukko käy teillä. Entä lapsesi? Minkä ikäinen hän on? Millaisen suhteen haluat lapsellasi olevan pappansa kanssa? Lapsella on oikeus tavata isovanhempaansa usein. Usein isovanhemmat eivät halua, ja siitä täällä jatkuvasti valitetaan. Nyt appiukkosi haluaa luoda läheisen ja lämpimän suhteen oman lapsensa perheeseen ja omaan lapsenlapseensa. Mutta sinä kiellät sen. Ajatteletko yhtään lastasi?
Oletpa itsekäs. Minä minä minä minä.
Miehesi on paljon hyväsydämisempi kuin sinä. Vielä jonain päivänä ymmärrät kun saattelette appiukkoa haudan lepoon kuin paska ihminen olit.