Lue keskustelun säännöt.
päiväkodin aivopesun takia lapseni vaatii ruokarukousta!
08.02.2016 |
olen agnostikko ja mies pakana, molemmat eronneet kirkosta. kun nyt 6v tyttö aloitti päiväkodin 3-vuotiaana, mietimme uskonnonopetuksen kieltämistä mutta emme halunneet lapsen jäävän syrjään minkä lisäksi minulle vakuutettiin, että uskontoa ei tuputeta mitä nyt seurakunnan kynttilähetki kerran viikossa .
eilen lapsi pahoitti mielensä, kun sanoin ettei jeesuksia meidän ruokapöytäämme kiitos!
tuntuu, että lapsi on ihan aivopesty: ruokarukoukset ja välillä hengellisten laulujen laulamista leikkien lomassa !
kouluun kun menee, uskonto kielletään ehdottomasti. silläkin uhalla, että joutuu jäämään yksin kun muut menevät kirkkoon tai jotain.
SUUTUTTAA :(
Kommentit (71)
Voi kamalaa, voi hirveetä!! Nyt on tytön loppuelämä pilalla!
t. toinen kirkosta eronnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa ei lueta ruokarukousta.
Maaseudulla monella paikkakunnalla vielä ihan tavallista toimintaa.
Raamattuvyöhykkeellä eli Pohjanmaalla varmasti ihan jokapäiväistä lasten oikeuksien rikkomista ja aivopesua. Loppuu tasan siihen kun joku vanhempi nostaa älämölön ja vaatii ruokaruokousten lopettamista.
Ainakin Hämeen maaseudulla ihan tavallista, eikä tosiaan lopu mihinkään vanhemman älämölöön :,D Yhtä hyvin voisi hakata päätänsä seinään tästä ikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
AP ja muut kauhistelijat: voi että te pelkäätte uskoa ja uskontoa. Hirveää, jos se tarttuu kuin spitaali. Olettepa te nyt uskosta ja uskonnosta mitä mieltä tahansa, niin esim. länsimainen kulttuuri on saanut enimmät vaikutteensa juurikin kristinuskosta.
Lapsi on todennäköisesti tuntenut turvalliseksi tavan siunata ruokansa ja siksi tahtoisi tuoda tavan myös perheeseensä. Jos tämä nyt sitten on edes totta koko keissi. Ainakaan koulussa joitakin kristillisiä kouluja lukuun ottamatta ei ole vuosikausiin enää siunattu ruokaa ja uskonnon opetuksen on oltava tunnustuksetonta. Tuttavani luokanopettaja on ortodoksi, mutta opettaa sekä luterilaista että ortodoksista uskontoa. Joskus ennen se ei olisi ollut mahdollista. Opettajan piti kuulua siihen kirkkokuntaan, jonka uskontoa opetti.
OT Kiinnostaisi muuten tietää, miten on muiden uskontokuntien opetuksessa tämä tunnustuksettomuus otettu huomioon. Saako esim. uskontokuntiin kuulumaton tai kristitty opettaa islamin uskontoa?
Ei Suomessa ole minkään uskonnon opetuksessa vaatimusta että sitä opettavan pitäisi kuulua samaan uskontoon itse.
Itse en pelkää uskontoa se vain on niin helvetin tylsä ulkolukuinen oppiaine, josta ei ole niin mitään hyötyä. ET on paljon kivempi ja vapaampi oppiaine. Siellä ei tarvitse opetella ulkoa mitä satuolento teki tai mitkä olivat satuolennon kaiffareiden nimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa ei lueta ruokarukousta.
Maaseudulla monella paikkakunnalla vielä ihan tavallista toimintaa.
Raamattuvyöhykkeellä eli Pohjanmaalla varmasti ihan jokapäiväistä lasten oikeuksien rikkomista ja aivopesua. Loppuu tasan siihen kun joku vanhempi nostaa älämölön ja vaatii ruokaruokousten lopettamista.
Ainakin Hämeen maaseudulla ihan tavallista, eikä tosiaan lopu mihinkään vanhemman älämölöön :,D Yhtä hyvin voisi hakata päätänsä seinään tästä ikuisuuteen.
Kyllä se kuule loppuu jos vain kehtaa ruveta siitä taistelemaan ja vie asiaa oikausasiamiehelle ja AVIin asti. Laki on kuintekin laki vaikka uskovaiset kuvittelevat olevansa joidenkin lakien yläpuolella.
Kirkko ja uskovaiset ovatkin pahimpia lasten henkisiä kiusajia.
jopa lapsille ois suotava uskon vapaus. sano lapselles et hän voi rukoilla yksikseen ja näi. te ette ole kiinnostunut asiasta mut koska hän on, antaa hänen olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä oikeen luulet tekeväs? Se ei ole sulta millään tavalla pois jos lapses uskoo.. Anna sen herranjumala itse ettiä oma polkunsa. En vaan ymmärrä millä tavoin se että uskoo on joltain pois?! Mä itse olen kristitty ja perhe kanssa. Mua ei oo kuitenkaan millään tavoin aivopesty, enkä ajattele että kaikkien pitäs olla niinku mä. Oon ite tän tien valinnu ja se on ollu pelkkää plussaa eikä se ole keltään pois. Nyt taitaa hyvä ihminen olla sulla jotai muutaki vilppiä. Oikeestaan aika harvoissa kouluissa nykyään uskontoa harrastetaan, sitä pikemminki torutaan. Edes rippileireillä ei tuoda enää sitä henkilökohtasta uskoa esiin. Ootpa sä ahdasmielinen äiti.
Muistan kun itse olin lapsi ja piti rukoilla ennen ruokaa AINA kerhossa, eskarissa ja jopa koko ala-asteen ajan.
Jos ei lausunut ruokatukousta niin ei saanu ruokaa. Ihan tavallinen koulu oli, ei ollut mikään uskonnollinen. Tapahtui 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apuaapuaapuaapuaapua! Mun tyttö on RUKOILLUT! En kestä! Enhän edes usko Jumalaan! Pthyiz,loukkaavaa tuputtaa MINUN tyttärelleni moista roskaa. Kyllä niin mieleni pahoitin. MINÄ en kestä että Jumalasta puhutaan sanaakaan sillä en usko siihen. Tyttäreni puhui ja jopa RUKOILI että Jeesus siunaisi ruokamme ja että ruokailusta tulisi kiva hetki. Minähän en moista suvaitse. Suvivirrestäkin tulee ahdistava olo. AHDISTAAAAAA
Kantelupukki.fi sivustolla voit tehdä nimettömän ilmiannon jolulukirkoista ym jeesujeesuspelastaa-satutunneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi päiväkodeissa pitää olla uskontoa? Eikö uskonto voisi olla jokaisen kodin oma asia? Väitetään vieläpä, ettei uskonnollisuus päiväkodeissa ole tunnustuksellista, mutta kyllähän se on, jos lauletaan kiitosta Jeesukselle. Mitä muuta se on kuin tunnustuksellista? Tai jos pappi käy päiväkodissa.
Kouluissa uskonto voisi olla uskontotietoa kaikista uskonnoista ja niiden merkityksestä ihmisten elämässä. Varsinainen tunnustuksellisuus tai sen puuttuminen on kyllä kodin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oikeen luulet tekeväs? Se ei ole sulta millään tavalla pois jos lapses uskoo.. Anna sen herranjumala itse ettiä oma polkunsa. En vaan ymmärrä millä tavoin se että uskoo on joltain pois?! Mä itse olen kristitty ja perhe kanssa. Mua ei oo kuitenkaan millään tavoin aivopesty, enkä ajattele että kaikkien pitäs olla niinku mä. Oon ite tän tien valinnu ja se on ollu pelkkää plussaa eikä se ole keltään pois. Nyt taitaa hyvä ihminen olla sulla jotai muutaki vilppiä. Oikeestaan aika harvoissa kouluissa nykyään uskontoa harrastetaan, sitä pikemminki torutaan. Edes rippileireillä ei tuoda enää sitä henkilökohtasta uskoa esiin. Ootpa sä ahdasmielinen äiti.
Unohtuiko kristityltä nyt "Älä lausu turhaan Herran, sinun Jumalasi nimeä"? Monesko käsky?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oikeen luulet tekeväs? Se ei ole sulta millään tavalla pois jos lapses uskoo.. Anna sen herranjumala itse ettiä oma polkunsa. En vaan ymmärrä millä tavoin se että uskoo on joltain pois?! Mä itse olen kristitty ja perhe kanssa. Mua ei oo kuitenkaan millään tavoin aivopesty, enkä ajattele että kaikkien pitäs olla niinku mä. Oon ite tän tien valinnu ja se on ollu pelkkää plussaa eikä se ole keltään pois. Nyt taitaa hyvä ihminen olla sulla jotai muutaki vilppiä. Oikeestaan aika harvoissa kouluissa nykyään uskontoa harrastetaan, sitä pikemminki torutaan. Edes rippileireillä ei tuoda enää sitä henkilökohtasta uskoa esiin. Ootpa sä ahdasmielinen äiti.
Eipä taideta tarjota muita polkuja löydettäväksi. Miten muiden mahdollisten uskontojen polut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittava puheenvuoro:
Lapset ottavat todesta sadut ja uskonnot vielä noin 9-vuotiaiksi asti. Tutkimusten mukaan suurin osa alle 9.v uskoo Jumalaan, vaikka koti ei olisikaan mitenkään uskonnollinen. Kertomukset turvallisesta Jumalasta, uskonnolliset rituaalit ja rukoilu tuovat turvaa lapselle ja ovat monelle kaikkein "lämpimin" kokemus päiväkodissa ja koulussa.
9-vuotiaana alkaa kuitenkin hahmottua kyky erottaa tosi ja satu ja viimeistään tässä vaiheessa lapsi suuntautuu kotinsa uskomuksiin, oli hän ollut uskonnon opetuksessa tai ei. Kodista siis riippuu, että siirtääkö lapsi uskonnon satu-lokeroon vai ei, mutta useimmiten ilman ohjaustakin lapsi alkaa kyseenalaistaa kaikkea arjestaan poikkeavaa saduksi.
Myös koulut huomioivat tämän uskonnon opetuksessa ja käyttävät kolmannesta luokasta alkaen enemmän pohdiskelevaa otetta, kuin pelkästään uskonnollisten kertomusten kertomista sellaisenaan. Voi tietysti riippua vähän opettajasta.
Mutta en siis olisi yhtään huolissaan tämän ikäisen uskonnollisuudesta. Se tulee vielä muotoutumaan vahvasti lapsen kehityksen mukana.
T. Ammattikasvattaja
Saisiko sitten vaikka buddhalaista ja shintolaista opetusta, entäpä Afrikan luonnonuskontoja? Sitä yhtä en nyt uskalla mainitakaan...
Minä kysyin itse lapsena äidiltä miksi meillä ei rukoilla iltarukousta, kun yökyläpaikassa näin tehtiin. En tarkkaan muista vastausta, mutta jota kuinkin se meni niin että "Meidän kotona ei sellainen ole tapana, vaikka muualla onkin. Jos ihan välttämättä haluat, niin voit ihan itse itseksesi rukoilla, mutta äiti ei niin tee". Ei mitään suuttumusta, vaikka äiti kyllä oman mielipiteensä toi ilmi. Kävin myös jossain vaiheessa lapsuuttani naapurinlasten kanssa seurakunnan kokouksissa, leirillä ja kuorossa. Tänä päivänä en ole tippaakaan uskonnolinen, sisareni sen sijaan on. Kukin valitkoon tiensä, turha sitä on ylimääräisiä raivokohtauksia vetää, ei lasta voi ulkopuoliselta maailmalta sulkeakaan. Eikä uskominen ole todellakaan kaikista pahimpia kohtaloita, mitä ihmiselle voi tapahtua. Ihan rauhallisestikin sitä voi lapselle kertoa, että kotona on nyt eri tavat kuin päiväkodissa / jossan muualla. Kyllä se lapsi osaa ajan mittaan kyseinalaistaakin (jos siihen riittää rahkeet), jos kotona on asiallisesti osattu opettaa kyseenalaistamisen taitoa.
Teillä ei varmaan vietetä myöskään joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei varmaan vietetä myöskään joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa.
Niin joo, ainoastaan uskovaisethan sitä viettää. Erityisesti kauppakeskukset!
Hohhohoijjaa... Me olemme miehen kanssa molemmat eronneet kirkosta, olemme buddhalaisia. Emme kastaneet lasta koska haluamme että hänellä on uskonnonVAPAUS. Minä antaisin lapseni rukoilla jos hän sitä haluaisi. Antaisin hänen uskoa Jumalaan jos hän kokisi turvalliseksi. Opettaisin tarvittaessa mistä kristinuskossa on kyse ja miten ihmiset siihen uskoo, vastaisin kysymyksiin parhaan osaamiseni mukaan. Selittäisin myös miten itse uskon ja ajattelen maailmasta. Ei se ole minulta pois jos lapseni haluaa tutkia maailmaa ja löytää oman tapansa uskoa ja olla. Minä tuen häntä siinä.
Kait lapsestasi saa tulla mihin uskontoryhmään kuuluva jos niin haluaa. Älkää te aivopeskö lasta jättämättä oppimaan uskonnolliset asiat. Osaa se lapsi aikuisena päättää itse mihin kuuluu vai ei mihinkään
Raamattuvyöhykkeellä eli Pohjanmaalla varmasti ihan jokapäiväistä lasten oikeuksien rikkomista ja aivopesua. Loppuu tasan siihen kun joku vanhempi nostaa älämölön ja vaatii ruokaruokousten lopettamista.