Kolmekymppinen ystävä (nainen)rakastui naiseen
Olen miettinyt, mistä on kyse kun ennen umpiheterona itseään pitänyt ystäväni sinkkukautensa jälkeen rakastui naiseen. Hän tapaili useita miehiä ja pidin häntä myös umpiheterona, mutta jokin aika sitten hän paljasti uuden rakkautensa olevan samaa sukupuolta. Suhde tähän naiseen ei toiminut, mutta nyt tämä ystäväni ei enää edes katso miehiin, sen sijaan naisia hän katsoo aina "sillä silmällä" . Aina ennen ystäväni esim. ollessamme syömässä tiiraili miehiä ja kommentoi näiden ulkonäköä, mutta nyt samaa tapahtuu naisia kohtaan.
Kuinka kolmekymppisen naisen mieltymykset voivat noin vaan muuttua, vai onko hän aina ollut biseksuaali mutta kieltänyt sen vain itseltään? Ja jos on biseksuaali, niin mikseivät miehet sitten enää kiinnosta lainkaan? Voiko biseksuaaleilla olla kausia, jolloin vain miehet tai naiset kiinnostavat? Ystäväni on itse naisellinen ja pitää puolestaan poikamaisista naisista.
Kommentit (5)
Anna pitää mistä haluaa. Jos oon kysyttävää niin kysy häneltä itseltään äläkä av-palstalla.
Itse ihastuin kans kolmikymppisenä ekan kerran naiseen. Olin pitänyt sitä ennen itseäni täysin heterona, eli en ollut kaapissa. Elämä näköjään välillä yllättää. Tykkään silti edelleen miehistäkin ja naisista vain tästä yhdestä.
Onneksi olkoon. Elämä on liian lyhyt pohtimiseen kenestä saa pitää ja kenen kanssa voi olla onnellinen. Go girl!
Ihminen on siitä mystinen olento, että oma sisin paljastuu oikeastaan hiljalleen pala palalta elämän varrella, ettei kaikkea tiedä heti synnyttyään tähän maailmaan. Uuden oppiminen ei lopu lapsuuteen, vaan se kestää läpi elämän. Elämä on seikkailu nousuineen ja laskuineen ja siihen kuuluu niin yllätyksiä kuin sellaisiakin asioita, jotka eivät tulleet niin yllätyksenä, mutta jotka ehkä on saattanut sivuuttaa ja painaa syvälle sisimpään. Seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen on yksi ihmisen henkilökohtaisimmista ja herkimmin haavoittuvammista asioista. Yhteiskunta on vielä aika normatiivinen ja ihmisen oleteaan olevan yksioikoisesti vain vastakkaiseen sukupuoleen kallellaan. Entä jos näin ei olekaan? Miten yhteiskunta ja ympäröivät ihmiset tähän reagoivat? Entä ihminen itse? Painaako hän asian unohduksiin ja herää myöhemmin, kun kadotetut tunteet nousevat jälleen pintaan? Ahdistuuko hän? Kieltääkö kokonaan asian? Vai elääkö reilusti omana itsenään muiden reaktioista huolimatta?
Seksuaalisuus ja se kenestä kulloinkin pitää ei ole myöskään aina kiveen hakattu asia, vaan voi vaihdella iän myötä. Jos nuorempana kiinnostuit vastakkaisesta sukupuolesta, myöhemmin elämässä kiinnostus voikin kohdistua oman sukupuolen edustajiin. Välillä myös toisinkin päin.
Itse olin umpi heteron kun 30v rakastuin naiseen. Nyt katselen vain miehiä. Olen siis naisen kanssa yhdessä mutta koen itseni kyllä heteroksi. Ehkä suuntautuminen on vaihtuvaa... kyllä naisen kanssa oleminen muuttaa aikapaljon jaen voisi enää kuvitella olevani miehen kanssa... mutta kiihotun silti miehestä...