Lue keskustelun säännöt.
Miksi huono matematiikassa = tyhmä?
07.02.2016 |
Mietin sitä, että sain koko kouluaikani tuntea itseni tyhmäksi (ja kuulla sitä muilta), koska matematiikka oli minulle tosi vaikeaa, mutta nyt aikuisena olen saanut kuulla olevani sosiaalinen, fiksu, valveutunut yms (eikä sitä matematiikkaa yllättäen ole tarvinut ihan hirveästi, hyvin olen yhteiskunnassa pärjännyt, vaikka vieläkään ei päässälasku suju). Miksi etenkin koulussa juuri matematiikkaa pidetään fiksuuden mittarina? Ei ketään sanota samalla tavoin tyhmäksi, jos kielet tai taideaineet ovat vaikeita. Eikä kielien tai taideaineiden osaajia samalla tavoin kehuta fiksuksi, kuin jos on hyvä matikassa.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä miten joku voisi olla huono matikassa? On ehkä selkein asia koko maailmassa, numerot ei ikinä valehtele. Sen ymmärrän ettei kaikki osaa päässä laskea hankalampia laskuja.
Toisaalta en itse tajua esimerkiksi yhteiskuntaopista mitään kun ihmisten toiminta tuntuu usein niin epäloogiselta, ettei kai paljoa arvostelunvaraa ole.
Minulla taas päinvastoin. Lukiossa kun tuijotti kaavaa (en ole kohdannut matematiikkaa tässä muodossa lukion jälkeen) aivot eivät sano _mitään_. Toki helppoja laskuja osaan laskea jos tiedän kaavan, mutta kaikessa soveltamisessa ei tunnu lyövän mikään. Ehkä taustalla voi olla itsestä huonona oppijana, koska ongelmat ovat alkaneet varhain. Silti juuri matematiikassa ahkeruus ei juuri auta jos ei käsitä mitä on tekemässä.
Sen sijaan jos minulle annetaan tentittäväksi lyhyessä ajassa 5 x 300-500 sivuisia kirjoja tenttiin, saan ne sisäistettyä nopeasti, yhdistelemään asioita päässäni ja suorittamaan 5 arvoinen vastauksen vailla ongelmia. Tai kirjoittaa 60 p arvoinen essee. Mutta nuo kuulostavat aina siltä mitä kuka tahansa kykenisi tekemään...
Oih, oletkohan joku kadonnut kaksoseni :D ja matikan tunneilla vitutti sekin kun kysyi jostain kaavasta _miksi_ se menee niinkuin se menee, vastaukseksi tuli aina "se vaan menee noin." Jos joku olisi vaivautunut avaamaan vähän tarkemmin miksi joku kaava toimii niinkuin toimii niin se matikan maailma olisi saattanut avautuakin paremmin.
Hahhah, voin olla! Mutta joo, olen sen verran vanha että omina aikoina matematiikassa opettaja kertoi, laski taululle ja jätti yksin laskemaan. Lukiossa jatkui samana erottaen, että piti mennä laskemaan taululle. Aika kovat mentaaliset blokit lyö aivoihin kun tietää, että nyt pitäisi tietää miten lasku tehdään ja seuraavana etappina on mennä nöyryyttämään itseään kurssiryhmän eteen... :)
Toivottavasti uudenkaltainen matematiikanopetus on parempaa, nythän on tulevaisuudessa tarkoituksena kollektiivisempi oppiminen ja asioiden syvällisempi ymmärtäminen, jottei mahdollistu se että tieto ei kumuloituisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä miten joku voisi olla huono matikassa? On ehkä selkein asia koko maailmassa, numerot ei ikinä valehtele. Sen ymmärrän ettei kaikki osaa päässä laskea hankalampia laskuja.
Toisaalta en itse tajua esimerkiksi yhteiskuntaopista mitään kun ihmisten toiminta tuntuu usein niin epäloogiselta, ettei kai paljoa arvostelunvaraa ole.
Minulla taas päinvastoin. Lukiossa kun tuijotti kaavaa (en ole kohdannut matematiikkaa tässä muodossa lukion jälkeen) aivot eivät sano _mitään_. Toki helppoja laskuja osaan laskea jos tiedän kaavan, mutta kaikessa soveltamisessa ei tunnu lyövän mikään. Ehkä taustalla voi olla itsestä huonona oppijana, koska ongelmat ovat alkaneet varhain. Silti juuri matematiikassa ahkeruus ei juuri auta jos ei käsitä mitä on tekemässä.
Sen sijaan jos minulle annetaan tentittäväksi lyhyessä ajassa 5 x 300-500 sivuisia kirjoja tenttiin, saan ne sisäistettyä nopeasti, yhdistelemään asioita päässäni ja suorittamaan 5 arvoinen vastauksen vailla ongelmia. Tai kirjoittaa 60 p arvoinen essee. Mutta nuo kuulostavat aina siltä mitä kuka tahansa kykenisi tekemään...
Oih, oletkohan joku kadonnut kaksoseni :D ja matikan tunneilla vitutti sekin kun kysyi jostain kaavasta _miksi_ se menee niinkuin se menee, vastaukseksi tuli aina "se vaan menee noin." Jos joku olisi vaivautunut avaamaan vähän tarkemmin miksi joku kaava toimii niinkuin toimii niin se matikan maailma olisi saattanut avautuakin paremmin.
Siihen ei pääsääntöisesti vastata siksi, että se "miksi" vastaus edellyttäisi huomattavasti korkeampaa osaamista ja ymmärrystä aiheesta kuin sen kaavan soveltaminen, jota siis ei sitäkään vielä tuossa vaiheessa osata.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla taitaa muuan A. Stubb olla valtiovarainministerinä, vaikka kuulemani mukaan kirjoitti lukiossa lyhyessä matikassa A:n. eli eipä taida se matemaattinen älykkyys kertoa kaikkea ihmisen "pelisilmästä" ;)
Stubb on kyllä hyvä matikkarajotteisesta ihmisestä :D ei matikkaa tarvita mihinkään, kun voi päästä keksiä kaikenlaista
Ehkä on voinut olla vika siellä toisessa päässä, eli opettaja ei ole osannut huomioida kaikkia oppilaita oikealla tavalla. Nykyään osa opettajista antaa oppilaiden tehdä matikkaa omaan tahtiin, jolloin toivottavasti vähemmän porukkaa tippuu kärryiltä.
Matematiikan oppimisessa myös kaikki kasautuu, eli jos ala-asteella joku homma kusi, niin jatkossakin on epäonnistumisen riski. Koska luokkamuotoinen opetus on usein tasapäistävää, yksittäisen oppilaan pohjatietoja ei välttämättä ehditä paikata.
Älkää syyttäkö kaikesta itseänne!
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä miten joku voisi olla huono matikassa? On ehkä selkein asia koko maailmassa, numerot ei ikinä valehtele. Sen ymmärrän ettei kaikki osaa päässä laskea hankalampia laskuja.
Toisaalta en itse tajua esimerkiksi yhteiskuntaopista mitään kun ihmisten toiminta tuntuu usein niin epäloogiselta, ettei kai paljoa arvostelunvaraa ole.
Minulla taas päinvastoin. Lukiossa kun tuijotti kaavaa (en ole kohdannut matematiikkaa tässä muodossa lukion jälkeen) aivot eivät sano _mitään_. Toki helppoja laskuja osaan laskea jos tiedän kaavan, mutta kaikessa soveltamisessa ei tunnu lyövän mikään. Ehkä taustalla voi olla itsestä huonona oppijana, koska ongelmat ovat alkaneet varhain. Silti juuri matematiikassa ahkeruus ei juuri auta jos ei käsitä mitä on tekemässä.
Sen sijaan jos minulle annetaan tentittäväksi lyhyessä ajassa 5 x 300-500 sivuisia kirjoja tenttiin, saan ne sisäistettyä nopeasti, yhdistelemään asioita päässäni ja suorittamaan 5 arvoinen vastauksen vailla ongelmia. Tai kirjoittaa 60 p arvoinen essee. Mutta nuo kuulostavat aina siltä mitä kuka tahansa kykenisi tekemään...
Oih, oletkohan joku kadonnut kaksoseni :D ja matikan tunneilla vitutti sekin kun kysyi jostain kaavasta _miksi_ se menee niinkuin se menee, vastaukseksi tuli aina "se vaan menee noin." Jos joku olisi vaivautunut avaamaan vähän tarkemmin miksi joku kaava toimii niinkuin toimii niin se matikan maailma olisi saattanut avautuakin paremmin.
Siihen ei pääsääntöisesti vastata siksi, että se "miksi" vastaus edellyttäisi huomattavasti korkeampaa osaamista ja ymmärrystä aiheesta kuin sen kaavan soveltaminen, jota siis ei sitäkään vielä tuossa vaiheessa osata.
Meillä selitettiin ne kaavat aina auki, jos ei nyt ihan yliopistomatikan tasoisesti niin ainakin niin hyvin kuin yläasteelaisille ja lukiolaisille pystyi selittämään. Se oikeasti auttaa kun tietää miksi joku lasku lasketaan tietyllä tavalla, se "tässä aihe, tässä huono esimerkki, tässä tehtävät, laskekaa." Tyyli on hirveä, silloin kuin meillä oli sijaisopettajia ja matikka meni tuolla tyylillä niin koko luokka oli aina ihan pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kulttuurissamme arvostetaan loogista älykkyyttä yli muun.
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä miten joku voisi olla huono matikassa? On ehkä selkein asia koko maailmassa, numerot ei ikinä valehtele. Sen ymmärrän ettei kaikki osaa päässä laskea hankalampia laskuja.
Toisaalta en itse tajua esimerkiksi yhteiskuntaopista mitään kun ihmisten toiminta tuntuu usein niin epäloogiselta, ettei kai paljoa arvostelunvaraa ole.
Minulla taas päinvastoin. Lukiossa kun tuijotti kaavaa (en ole kohdannut matematiikkaa tässä muodossa lukion jälkeen) aivot eivät sano _mitään_. Toki helppoja laskuja osaan laskea jos tiedän kaavan, mutta kaikessa soveltamisessa ei tunnu lyövän mikään. Ehkä taustalla voi olla itsestä huonona oppijana, koska ongelmat ovat alkaneet varhain. Silti juuri matematiikassa ahkeruus ei juuri auta jos ei käsitä mitä on tekemässä.
Sen sijaan jos minulle annetaan tentittäväksi lyhyessä ajassa 5 x 300-500 sivuisia kirjoja tenttiin, saan ne sisäistettyä nopeasti, yhdistelemään asioita päässäni ja suorittamaan 5 arvoinen vastauksen vailla ongelmia. Tai kirjoittaa 60 p arvoinen essee. Mutta nuo kuulostavat aina siltä mitä kuka tahansa kykenisi tekemään...
Oih, oletkohan joku kadonnut kaksoseni :D ja matikan tunneilla vitutti sekin kun kysyi jostain kaavasta _miksi_ se menee niinkuin se menee, vastaukseksi tuli aina "se vaan menee noin." Jos joku olisi vaivautunut avaamaan vähän tarkemmin miksi joku kaava toimii niinkuin toimii niin se matikan maailma olisi saattanut avautuakin paremmin.
Siihen ei pääsääntöisesti vastata siksi, että se "miksi" vastaus edellyttäisi huomattavasti korkeampaa osaamista ja ymmärrystä aiheesta kuin sen kaavan soveltaminen, jota siis ei sitäkään vielä tuossa vaiheessa osata.
Meillä selitettiin ne kaavat aina auki, jos ei nyt ihan yliopistomatikan tasoisesti niin ainakin niin hyvin kuin yläasteelaisille ja lukiolaisille pystyi selittämään. Se oikeasti auttaa kun tietää miksi joku lasku lasketaan tietyllä tavalla, se "tässä aihe, tässä huono esimerkki, tässä tehtävät, laskekaa." Tyyli on hirveä, silloin kuin meillä oli sijaisopettajia ja matikka meni tuolla tyylillä niin koko luokka oli aina ihan pihalla.
Aika kultaa muistot. Kyllähän ne yleensä ottaen selitettiinkin, mutta niillä palikoilla, joita oli jo ollut käytössä. Ja oikeasti ihan oikeasti auki selittämiseen olisi tarvittu myös muuta. Mutta matematiikka nyt jäi peruskoulussa ja lukiossa tietylle tasolle. Ja koska numeriikkaa oli paljon, niin lähes kaikki uskovat, että luvuilla leikkiminen on matematiikkaa, piste. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän kulttuurissamme arvostetaan loogista älykkyyttä yli muun.
Suomi taitaa olla aika hiljattain vasta noussut "huippumaaksi". Ehkäpä lopulta ihmisihanteemme kehittyy lempeämmäksi, eli ei kaikista haluta tottelevaisia, fiksuja työmyyriä.
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikka kertoo loogisesta päättelykyvystä...
Ehkä se kertoo otain, mutta niin vähän ettei matemaattinen osaaminen vielä tee ihmistä logiikan neroa. Itse olen huono matematiikassa, mutta osaan perustella mielipiteeni yleensä hyvin. Eräs tuttuni taas on hyvä laskemaan, mutta ei osaa perustella mielipiteitään lainkaan. Toisin sanoen hänen looginen päättelykyky on hyvin puutteellinen. Olisin siis parempi filosofi kuin tämä ystäväni. Mutta huonompi matemaatikko.
Logiikka tarkoittaa tässä tapauksessa predikaattilogiikkaa, ei vaikkapa sitä kuuluisaa "naisten logiikkaa"...
Miksei ylläpito bannaa jatkuvasti naisvihamielisiä viestejä kirjoittavia nimimerkkejä? Ei täällä liki jokaisessa kommentissa rasistista käyttäjää kauaa näkisi.
Että ihan infona: naisten logiikasta irvailu on sovinismia ja naisvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä miten joku voisi olla huono matikassa? On ehkä selkein asia koko maailmassa, numerot ei ikinä valehtele. Sen ymmärrän ettei kaikki osaa päässä laskea hankalampia laskuja.
Toisaalta en itse tajua esimerkiksi yhteiskuntaopista mitään kun ihmisten toiminta tuntuu usein niin epäloogiselta, ettei kai paljoa arvostelunvaraa ole.
Minulla taas päinvastoin. Lukiossa kun tuijotti kaavaa (en ole kohdannut matematiikkaa tässä muodossa lukion jälkeen) aivot eivät sano _mitään_. Toki helppoja laskuja osaan laskea jos tiedän kaavan, mutta kaikessa soveltamisessa ei tunnu lyövän mikään. Ehkä taustalla voi olla itsestä huonona oppijana, koska ongelmat ovat alkaneet varhain. Silti juuri matematiikassa ahkeruus ei juuri auta jos ei käsitä mitä on tekemässä.
Sen sijaan jos minulle annetaan tentittäväksi lyhyessä ajassa 5 x 300-500 sivuisia kirjoja tenttiin, saan ne sisäistettyä nopeasti, yhdistelemään asioita päässäni ja suorittamaan 5 arvoinen vastauksen vailla ongelmia. Tai kirjoittaa 60 p arvoinen essee. Mutta nuo kuulostavat aina siltä mitä kuka tahansa kykenisi tekemään...
Oih, oletkohan joku kadonnut kaksoseni :D ja matikan tunneilla vitutti sekin kun kysyi jostain kaavasta _miksi_ se menee niinkuin se menee, vastaukseksi tuli aina "se vaan menee noin." Jos joku olisi vaivautunut avaamaan vähän tarkemmin miksi joku kaava toimii niinkuin toimii niin se matikan maailma olisi saattanut avautuakin paremmin.
Siihen ei pääsääntöisesti vastata siksi, että se "miksi" vastaus edellyttäisi huomattavasti korkeampaa osaamista ja ymmärrystä aiheesta kuin sen kaavan soveltaminen, jota siis ei sitäkään vielä tuossa vaiheessa osata.
Meillä selitettiin ne kaavat aina auki, jos ei nyt ihan yliopistomatikan tasoisesti niin ainakin niin hyvin kuin yläasteelaisille ja lukiolaisille pystyi selittämään. Se oikeasti auttaa kun tietää miksi joku lasku lasketaan tietyllä tavalla, se "tässä aihe, tässä huono esimerkki, tässä tehtävät, laskekaa." Tyyli on hirveä, silloin kuin meillä oli sijaisopettajia ja matikka meni tuolla tyylillä niin koko luokka oli aina ihan pihalla.
Aika kultaa muistot. Kyllähän ne yleensä ottaen selitettiinkin, mutta niillä palikoilla, joita oli jo ollut käytössä. Ja oikeasti ihan oikeasti auki selittämiseen olisi tarvittu myös muuta. Mutta matematiikka nyt jäi peruskoulussa ja lukiossa tietylle tasolle. Ja koska numeriikkaa oli paljon, niin lähes kaikki uskovat, että luvuilla leikkiminen on matematiikkaa, piste. Huoh!
Kerro toki meille muille mitä kaikkea se ei-numeraalinen matikka sisältää.
Itsellä matematiikan opettelu jotenkin "rampautui" ala-asteen matematiikan opettajani takia (Kyseessä pieni kyläkoulun ala-aste, joten käytännössä melkein koko ala-asteen, vähintään luokilla 3-6 oli tietyssä aineessa aina sama opettaja). Kyseisen opettajan lempihommaa oli järjestää "pistohetkiä", joissa vuorollaan kysyi kaikilta jonkun laskun, mihin piti vastata saman tien ja niin, että koko muu luokka kuunteli, ja jos ei osannut vastata tarpeeksi nopeasti tai vastasi väärin, jäi seuraavalle "kierrokselle", missä piti vastata johonkin toiseen laskuun. Ja tätä jatkui, kunnes jossain kolmannella kierroksella opettaja tyytyi kysymään jotain tyyliin 2+2, mihin varmasti osasi vastata, mutta mikä oli kaikkien edessä melkoinen nöyryytys. Näillä "pistohetkillä" saatettiin ratkaista esim. järjestystä ruokajonoon ja kaikkea muuta, mikä ei oikeasti liittynyt matematiikkaan mitenkään. Ja matematiikan tunti päättyi melkein aina siihen, että tällä menetelmällä ensin oikein vastanneet pääsivät ensimmäisenä välitunnille. Itse pelkäsin ihan hirveästi luokan edessä epäonnistumista, ja olin epävarma itsestäni, joten en välttämättä saanut sanaa suustani, vaikka olisinkin tiennyt vastauksen, joten käytännössä jäin aina viimeiseksi. Jotenkin tuosta yhdistelmästä tuli se, että edelleen menen ihan lukkoon enkä pysty ajattelemaan ollenkaan, jos joku kysyy minulta vastausta johonkin matematiikan laskuun, vaikka olisi ihan yksinkertainenkin lasku kyseessä. Se kauhu, kun koko muu luokka ja opettaja tuijottaa ja odottaa vastausta, hiljaisena, arvostellen, että eikö se nyt tuotakaan muka tiedä, ihan helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matematiikka kertoo loogisesta päättelykyvystä...
Ehkä se kertoo otain, mutta niin vähän ettei matemaattinen osaaminen vielä tee ihmistä logiikan neroa. Itse olen huono matematiikassa, mutta osaan perustella mielipiteeni yleensä hyvin. Eräs tuttuni taas on hyvä laskemaan, mutta ei osaa perustella mielipiteitään lainkaan. Toisin sanoen hänen looginen päättelykyky on hyvin puutteellinen. Olisin siis parempi filosofi kuin tämä ystäväni. Mutta huonompi matemaatikko.
Logiikka tarkoittaa tässä tapauksessa predikaattilogiikkaa, ei vaikkapa sitä kuuluisaa "naisten logiikkaa"...
Miksei ylläpito bannaa jatkuvasti naisvihamielisiä viestejä kirjoittavia nimimerkkejä? Ei täällä liki jokaisessa kommentissa rasistista käyttäjää kauaa näkisi.
Että ihan infona: naisten logiikasta irvailu on sovinismia ja naisvihaa.
Mulle tuli kerran bannit kuin vittuilun täällä palstalla yhdelle sovinistiselle miehelle. Musta tuntuu että tänne on palkattu joku vihainen teinipoika modeksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä miten joku voisi olla huono matikassa? On ehkä selkein asia koko maailmassa, numerot ei ikinä valehtele. Sen ymmärrän ettei kaikki osaa päässä laskea hankalampia laskuja.
Toisaalta en itse tajua esimerkiksi yhteiskuntaopista mitään kun ihmisten toiminta tuntuu usein niin epäloogiselta, ettei kai paljoa arvostelunvaraa ole.
Minulla taas päinvastoin. Lukiossa kun tuijotti kaavaa (en ole kohdannut matematiikkaa tässä muodossa lukion jälkeen) aivot eivät sano _mitään_. Toki helppoja laskuja osaan laskea jos tiedän kaavan, mutta kaikessa soveltamisessa ei tunnu lyövän mikään. Ehkä taustalla voi olla itsestä huonona oppijana, koska ongelmat ovat alkaneet varhain. Silti juuri matematiikassa ahkeruus ei juuri auta jos ei käsitä mitä on tekemässä.
Sen sijaan jos minulle annetaan tentittäväksi lyhyessä ajassa 5 x 300-500 sivuisia kirjoja tenttiin, saan ne sisäistettyä nopeasti, yhdistelemään asioita päässäni ja suorittamaan 5 arvoinen vastauksen vailla ongelmia. Tai kirjoittaa 60 p arvoinen essee. Mutta nuo kuulostavat aina siltä mitä kuka tahansa kykenisi tekemään...
Oih, oletkohan joku kadonnut kaksoseni :D ja matikan tunneilla vitutti sekin kun kysyi jostain kaavasta _miksi_ se menee niinkuin se menee, vastaukseksi tuli aina "se vaan menee noin." Jos joku olisi vaivautunut avaamaan vähän tarkemmin miksi joku kaava toimii niinkuin toimii niin se matikan maailma olisi saattanut avautuakin paremmin.
Siihen ei pääsääntöisesti vastata siksi, että se "miksi" vastaus edellyttäisi huomattavasti korkeampaa osaamista ja ymmärrystä aiheesta kuin sen kaavan soveltaminen, jota siis ei sitäkään vielä tuossa vaiheessa osata.
Meillä selitettiin ne kaavat aina auki, jos ei nyt ihan yliopistomatikan tasoisesti niin ainakin niin hyvin kuin yläasteelaisille ja lukiolaisille pystyi selittämään. Se oikeasti auttaa kun tietää miksi joku lasku lasketaan tietyllä tavalla, se "tässä aihe, tässä huono esimerkki, tässä tehtävät, laskekaa." Tyyli on hirveä, silloin kuin meillä oli sijaisopettajia ja matikka meni tuolla tyylillä niin koko luokka oli aina ihan pihalla.
Aika kultaa muistot. Kyllähän ne yleensä ottaen selitettiinkin, mutta niillä palikoilla, joita oli jo ollut käytössä. Ja oikeasti ihan oikeasti auki selittämiseen olisi tarvittu myös muuta. Mutta matematiikka nyt jäi peruskoulussa ja lukiossa tietylle tasolle. Ja koska numeriikkaa oli paljon, niin lähes kaikki uskovat, että luvuilla leikkiminen on matematiikkaa, piste. Huoh!
Minua vituttaa kun kaikki ei tiedä kaikkia syventäviä nippelitietoja omalta alaltani, mutta ei voi mitään. Ihmisten tieto on yleensä yleistasoa, ei sitä minkä oppii jos opiskellaan jotain vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matematiikkakin onnistuu ihan vaan harjoittelemalla. Kyseessä on sellainen laji, että aiemmat asiat pitää osata, että myöhempiä pystyy ymmärtämään. Jos jättää matikan läksyt tekemättä, niin siinä jää nopeasti jälkeen ja homma vaikeutuu kurssi kurssilta.
Vähän sama kuin vaikka pianon soittamisessa. Suoraan ei voi soittaa Lisztia, mutta jokainen sinne ahkeralla treenillä pääsee. Toiset hitaammin, toiset nopeammin, riippuen omasta sopivuudesta aina kyseessä olevalle tieteen tai taiteen alalle.
Vierailija kirjoitti:
Matematiikka kertoo loogisesta päättelykyvystä...
Ihmisellä voi olla hyvä looginen päättelyky muissa asioissa, eli matematiikka ei ole ainoa osa-alue, jossa loogista päättelykykyä käytetään. Vastauksesi on hyvä esimerkki siitä mistä ap puhui, ei matematiikka ole ainoa osa-alue joka mittaa ihmisen älykkyyttä. Toiset ovat taiteellisesti lahjakkaita, toiset taas ovat hyviä kielissä. On useita eri älykkyyden osa-alueita, joilla ihminen voi olla erityislahjakas. Olet äärimmäisen yksinkertaisen oloinen ja ignorantti ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kulttuurissamme arvostetaan loogista älykkyyttä yli muun.
Miksi?
Tuskin kukaan tyhmänä ketään pitää, vaikka se ei olisikaan erityisen hyvä matematiikassa. Matematiikan osaaminen on vaan havaittu hyväksi mittariksi tietyissä opinnoissa. Aika harvahan sitä integroimista ja derivoimista normi elämässään oikeasti tarvitsee, mutta jotenkin pitää ihmiset laittaa jonoon, kun opiskelupaikkoja jaetaan.
Matematiikan opetus on usein yksinkertaisesti huonoa. Ihmisillä on eri tapoja hahmottaa matematiikkaa ja yleensä opettajat edustavat niitä, jotka itse ovat matemaattisesti lahjakkaita ja hahmottavat asiat tietylla abstraktilla tavalla. Sitten kun oppilaissa on niitä, joilla on erilainen, konkreettisempi ja ehkä hitaampi tapa hahmottaa matemaattisia ongelmia, eivät nämä opettajat ymmärrä näitä oppijoita ollenkaan, jankkaavat vain, että näin se nyt vain on osaamatta perustella asioita sen kummemmin.
Itselläni esimerkiksi oli ilmiselvästi vähän erilainen lähestymiskulma. Monet laskut saattoivat olla minulle aluksi vaikeita, mutta sitten keksin oman tapani hahmottaa asian ja laskea laskun. Vastauksesta siis tuli oikea, mutta prosessi ei ollut sellainen jota opettaja itse käytti. Tästä sain aina huonoa palautetta ja kun kysyin miksi en voi laskea omalla, helpommin hahmottuvalla tyylilläni kun vastaus kuitenkin on oikein, opettajan vastaus oli vain tyyliin "koska omani on parempi". Kerran jopa oikein suuttui, kun sitkeästi laskin omalla tavallani. Söi kyllä motivaatiota huomattavasti.
Puhumattakaan muutamien vanhojen matikkaukkojen rivien välistä esittämät huomautukset, että matematiikka on miesten laji. Voi yök.
En siis ole matemaattisesti täysin lahjaton, lasken esim. talousmatematiikka, tilastomatematiikka ja todennäköisyyksiä oikein mielelläni. Mutta koska opiskelussa motivaatio oli kiven alla ja tietty lahjakkuus puuttui, en oikein koskaan oppinut esim. ratkomaan monimutkaisia abstrakteja tehtäviä. Vähän on harmittanut jälkikäteen.
Olin koulussa tyhmä ja lapseni taas on erittäin älykäs.