Kadun sitä että...
Mitä kadutte eniten elämässä? Mitä jäi tekemättä? Mitä olisi saanut jäädä tekemättä? Kootaan kaikki yhdessä listaa tänne ja ryvetään itsesäälissä!
Kommentit (16)
Kadun sitä, että menin naimisiin sellaisen miehen kanssa jonka äiti vihasi minua jo nuorena tyttönä. Ilkeili ja piilovittuili mennen tullen. Nyt aikuisena vasta ymmärrän kunnolla, miten ilkeä hän oli minulle. Hän lopulta myös hajotti meidän avioliiton.
Tällä hetkellä kaduttaa, että oon lääkinnyt yksinäisyyttä ja masennusta alkoholilla. Ihan kamala olo ja itkettää. Aamulla tajusin oman typeryyteni. No, eiköhän tämä tästä.
Että ryyppäsin eilen. Kauhee kanuuna päällä
Kadun sitä etten aikoinaan muuttanut asumaan isompaan kaupunkiin. Täällä pienessä perähikiän käpykylässä nyt asun. Kaikki ihmiset tuntee kaikki ja on mukamas tietävinään kaikkien asiat. Sairaalassa jos käyt, niin koko kylä tietää. Alkossa jos poikkeat, niin huhutaan heti alkoholistiksi. Itse olen kuullut täällä asuessa itsestäni niin monia mehukkaita juoruja, ettei oma mielikuvitus edes piisaisi sellaisten keksimiseen. Ainahan voisi muuttaa muualle, mutta perhe haluaa pysyä täällä.
Nyt kaduttaa, että annoin miehelle eilen. Eikä mies ole edes oma vaan yksi "vanha tuttu". Pitikin taas sortua heikkona hetkenä sellaiseen.
Kaduttaa kun haukuin pomon "paskahousuksi" ja paiskasin oven lähtiessäni kiinni. Neuvottelut ei oikein mennyt niin kui piti. Hävettää mennä huomenna töihin...jos olen enää edes tervetullut...
Ei pysty katumaan mitään. Jos olisin toiminut toisin, niin sitten olisi saattanut jäädä ne ihmiset tapaamatta ketä nyt tapasin. Olisin esim voinut panostaa enemmän rahaan, mutta ei raha yksinään tuo onnea, se olisi saattanut olla vielä onnettomampi polku kuin nyt.
Kadun sitä, etten uskaltanut lähestyä erästä ihanaa miestä tarpeeksi ajoissa.
Ostin rikkinäisen auton, mutta kun ei siihen voi vaikuttaa, niin se ja sama
Kadun että olen koukussa av palstaan
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa kun haukuin pomon "paskahousuksi" ja paiskasin oven lähtiessäni kiinni. Neuvottelut ei oikein mennyt niin kui piti. Hävettää mennä huomenna töihin...jos olen enää edes tervetullut...
Ei se sinua kaduta, vaan pelkäät vain työsi puolesta. Asiat tulee loogisesti erotella toisistaan. Unohda se katumus
t. pomo ;)
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty katumaan mitään. Jos olisin toiminut toisin, niin sitten olisi saattanut jäädä ne ihmiset tapaamatta ketä nyt tapasin. Olisin esim voinut panostaa enemmän rahaan, mutta ei raha yksinään tuo onnea, se olisi saattanut olla vielä onnettomampi polku kuin nyt.
Tämä ei ole mahdollista deterministisessä maailmassa. Huolesi on turha.
Kadun etten jättänyt pettävää vaimoa heti saatuani tietää vaan yritin jatkaa.
Kadun sitä etten nuorempana antanut helpommin. Tarjontaa olisi ollut mutta halusin olla vaikeastitavoiteltava.
Nyt olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta, en ole ikinä pettänyt enkä haluakaan. Harmittaa vaan etten nuorena avannut haarukkaa tihempää tahtia.
Kadun että päästin itseni lihomaan. Nyt inhoan itseäni.
En kadu mitään. Katuminen on vain energian hukkaa. Jos toimin väärin, mitetin, miten voisin korjata asian, ja jos en voi korjata sitä mitenkään, annan olla. Murehdin ainoastaan sellaisesta, johon voin vaikuttaa.