Me ei tehdä miehen kans ikinä mitään yhdessä.

No sen varmaan olet tiennyt kun olet miehesi valinnut, että häntä ei kiinnosta samat asiat mitkä sinua.

Ehdotatko ikinä mitään vai odotatko että mies ehdottaa? Jos ehdotat vaikka kahvilla käymistä tai elokuvissa käymistä niin kieltäytyykö? Ehdotteletko vain sinua kiinnostavia juttuja vai ehdotatko välillä että lähtisitte tekemään jotain miestä kiinnostavaa?

No, kun aiemmin käytiin kahvilla jne. Nykyään istutaan vaan kotona.

Ap

Ehdotan vaikka mitä. Vastaus on joo, joo ja siihen jää ja mitään ei tapahdu.

Ap

Mun mies samanlainen. Seurustelun alussa treffailtiin, vietettiin oikeasti aikaa yhdessä jutellen yms. Nyt kun ehdotan vaikka mitä tekemistä, ihan vaikka että käytäisiin edes kävelyllä niin ei passaa. Alkaa usko loppua kun ei edes tvtä iltaisin tule kanssani katsomaan, kun tietokone on niin paljon parempi. Ja lapsiahan meillä ei ole eikä miehen työ ole mielestäni "kauhean kuormittavaa"...

Samat fiilikset, välilllä tuntuu että minä olen miehelle vain seksiä. Sitä sitten onkin aamulla, päivällä ja illalla välillä. Seuraavana aamuna heti ensimmäisenä mielessä kun minut näkee.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan vaikka mitä. Vastaus on joo, joo ja siihen jää ja mitään ei tapahdu.

Ap

Sun täytyy ihan käskeä että nyt lähdetään kahville. Tai kirjoitat kalenteriin päivän ja ajan jolloin lähdette. Jos elokuvat kiinnostaa niin ostat liput valmiiksi. Helposti se jää vain suunnittelun tasolle ja kotiin on niin helppo jäädä.

Toi on se virhe minkä miehet ilmeisesti usein tekee. Kun ollaan parisuhteessa, toinen on itsestäänselvyys, parisuhtesta ei pidetä huolta. Ei reagoida vaikka puoliso selkeästi ilmaisee että kaikki ei ole ihan kunnossa ja tarttis tehdä jotain. Silti ovat ihan ällikkänä kun puoliso alkaa puhua erosta.

meillä on sama mutta ei olisi rahaakaan. Kolme lasta silti tehty, kun ei pääse mihinkään muualle kuin kotiin panemaan.

Nyt kun turvapaikanhakijat tulivat niin tuskin päästään ikinä edes sinne kahville. Ketuttaa maksaa kahvista yhden kahvipaketin hinta.

sama. ero mietinnässä, olisin onnellisempi yksin. ei tarvitsisi edes kaivata yhdessäoloa. kumpa olisin tiennyt tämän ennen 3 lasta, heitä käy sääliksi mahdollinen ero. itsestäänselvyys, se tosiaan olen miehelle. kaikki muu menee edelle. ennen lapsia juttelimme, kävimme kävelyllä, teimme kaikkea mukavaa yhdessä. nyt mies tekee yksin ja minä olen kotona.

Voi hyvänen aika teitä naisia! Eikö tullut mieleen, että mies on ehkä saattanut toimia kuin riikinkukko soidinmenojaan esitellessään naisen itselleen saadakseen? Nyt tulee monelle naisille varmasti ylläri: Suurin osa miehistä ei nauti kahvilassa juoruilusta. Kävelylle ei jaksa lähteä jos on epäinhimillisen rankka duunipäivä takana tai jos pitää valita haluaako saada jotain omiakin juttuja tehdyksi. Itse ainakin olen kotona viihtyvää sorttia, tykkään katsella yhdessä leffoja tai pelata yhdessä jotain esim. lautapelit tai ratkoa sanaristikoita tai vastaavia. Nämä ovat myös edullisia toimintoja. Toki tietysti vastavuoroisesti myös puolison toiveita kuunnellen. Älkää painostako miestä vaan jakakaa viikko laskennallisesti puoliksi vapaa-ajan osalta ja vuorotellen valitsette aktiviteetit. Jos kiveen hakatut päivävuorot ahdistaa, kuten minulla, niin voihan sitä antaa kiintiön jossa päivät saa valita vuorotelleen tai arvotaan ne.

Ennen eroa eksän kanssa meillä meni tilanne siihen, että vaimo ahdistui lapsiperheen elämästä ja olisi halunnut kaikenlaisia seikkailuita joka viikonloppu tyyliin hotelliöitä, risteilyitä, hienoissa ravintoloissa syömistä. Olisin niin kovasti halunnut tarjota hänelle sen kaiken ja siten helpotusta arkeen, mutta koska hän halusi olla kotona niin taloudellinen tilanteemme kiristyi aivan äärimmilleen. Lopulta tilanne oli sellainen, että vaimo itkunsekaisella äänellä vaati näitä edellä mainittuja henkireikiä ja minä karjun tuskanhiki otsalla että kuu on vasta puolessa, rahat loppu ja jotain pitäisi vielä syödä loppukuusta.

Lopulta vaimo sitten ilmeisesti ahdistui niin paljon, että häipyi lasten kanssa. Koin sen kovin katkeraksi, koska en yksinkertaisesti itse pystynyt enää vaikuttamaan tilanteeseen. Tästä johtuen minulla nousee niskakarvat pystyyn kun luen täältä teidän naisten kirjoituksia siitä miten arki on tylsää ja olette (muka) itsestäänselvyyksiä. Varmasti miehenne ajattelee joistakin asioista samalla tavalla. Yrittäkää keskustella ja sitten se tärkein: ymmärtää myös toisen näkökulmaa terveeseen rajaan saakka.