Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan hirveästi opiskeluaikaa yo:lla
07.02.2016 |
Sain jatkuvasti tyydystä siitä että omaksuin laajat kokonaisuudet ja onnistuin tenteissä. Rakastin akateemista vapautta. Kaikki normityöt puhelivaihteissa, sihteerinä ja vaatekaupassa eivät ikinä tuntuneet taakalta vaan vaatteitakin myin ilmiömäisesti. Kunhan sain mahdollisimman laajan tiedekuntatentin läpi suht pienellä vaivalla, tunsin saavani henkistä tyydytystä. Nyt olen ollut liian monta vuotta assistentti/koordinaattorityyppisissä tehtävissä ja tunnen jatkuvaa alisuoriutumista ja tyytymättömyyttä. En ole motivoitunut, koska en voi käyttää oikeita kykyjäni. Laiskistun kun tunnen olevani Aku Ankka margariinitehtaalla. Olen niin masentunut.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Väännä vapaalla ollessasi väikkäriä niin et turhaudu!
Meinasin ehdottaa samaa! Ei muuta kuin tutkimussuunnitelmaa vääntämään!
T. Tohtorikoulutettava, jota työnteko ikävästi häiritsee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat myötätuntoni. Kolmekymmentä vuotta sitten en tajunnut, miten vapaata ja samalla turvallista opiskelijaelämä oli. Opintotuki ja -laina olivat helpointa rahaa ikinä: tarvitsi vain koota tarpeellinen määrä opintoviikkoja, ja rahaa tuli. Kesätyöt olivat kuin tanssia vain, vaikka tein niitä joskus lapio käsissä.
Nyt olen opiskellut taas työn ohella vuoden. Ei niistä vanhoista ajoista ole enää muuta kuin muisto jäljellä, kun mukana kulkee kaikenlaisia realiteetteja. Opiskeleminen ja oppiminen on yhä helppoa, mutta ei siitä saa samanlaista tyydytystä kuin ennen, koskapa tietää kykynsä eikä mikään tule yllätyksenä.
Arvostakaa, nuoret kokopäiväopiskelijat, opiskeluvuosianne. Kun ne ovat ohi, ne ovat ohi. Elämässä on kaikenlaista muuta mahtavaa, mutta ei tällä saralla enää.
Täällä aikuisopiskelija, joka on loikannut yli 10 vuoden kellokorttiduunin jälkeen opiskelemaan. Kandi valmistui juuri, ja olen huolissani siitä, että tämä ihana vapaus loppuu taas jonakin päivänä, en tahdo...oravanpyörässä pyöriminen houkuttaa entistäkin vähemmän nyt, kun on päässyt kokeilemaan muuta.
No mitä tulee tohtorien työllistymiseen, niin en tiedä olisiko väikkäri sen kaiken arvoista. Sitäpaitsi en ole tutkijatyyppikään. Olen nopea lukija, hyvä tenttimään, gradu oli ok, mutta toista kertaa en sitä vääntäisi. Olen sosiaalinen, utelias, tykkään kirjoittaa. Työpaivät vievät kaiket mehut eikä opiskelu vapaa-ajalla onnistuisi pienen lapsen vuoksi. Liikunta on oikeastaan ainoa asia mistä saan nautintoa. Kaipaan myös ympärilleni mielenkiintoisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Saat myötätuntoni. Kolmekymmentä vuotta sitten en tajunnut, miten vapaata ja samalla turvallista opiskelijaelämä oli. Opintotuki ja -laina olivat helpointa rahaa ikinä: tarvitsi vain koota tarpeellinen määrä opintoviikkoja, ja rahaa tuli. Kesätyöt olivat kuin tanssia vain, vaikka tein niitä joskus lapio käsissä.
Nyt olen opiskellut taas työn ohella vuoden. Ei niistä vanhoista ajoista ole enää muuta kuin muisto jäljellä, kun mukana kulkee kaikenlaisia realiteetteja. Opiskeleminen ja oppiminen on yhä helppoa, mutta ei siitä saa samanlaista tyydytystä kuin ennen, koskapa tietää kykynsä eikä mikään tule yllätyksenä.
Arvostakaa, nuoret kokopäiväopiskelijat, opiskeluvuosianne. Kun ne ovat ohi, ne ovat ohi. Elämässä on kaikenlaista muuta mahtavaa, mutta ei tällä saralla enää.
Samanhenkisten ihmisten seura sekä jatkuva itsensä sivistäminen ja onnistuminen toivat elämään tunteen onnesta. Nyt se tunne on kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Suurin osa työpaikoista on aika vaatimattomia, ihan ylempinä toimihenkilöinäkin. Vaikka vaatimukset ovat suuret työhönottovaiheessa, niin harva saa käyttää niissä kykyjään kuin murto-osaksi. Meidän koulutusjärjestelmä on todella ylimitoitettu ja kallis siihen nähden.
Kannattaa hankkia joku harrastus, jossa toteuttaa itseään.
Eikö koulutuksellasi voi päästä haastavampaan työhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks mun koulutusalalta valmistuu suoraan ammattiin, ja ammatti on vieläpä sellainen että milloinkaan ei ole valmis, koko ajan on opittava lisää ettei jää jälkeen kehityksestä.
Antakaa arvaan, olette opiskelleet jotain pilipalialaa jolla ei työllisty ja jonka tentit menee läpi vaikka silmät kiinni ja tenttiin on kiva lukea illalla samalla kun lipittelee valkkaria. Herätys! Todellisuus odottaa tuolla ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antakaa arvaan, olette opiskelleet jotain pilipalialaa jolla ei työllisty ja jonka tentit menee läpi vaikka silmät kiinni ja tenttiin on kiva lukea illalla samalla kun lipittelee valkkaria. Herätys! Todellisuus odottaa tuolla ulkona.
Juuri näin. Sitten pettymys on suuri kun työ on sitä sihteerin/assarin hommaa.
Perusta oma yritys. Tein opiskelujen jälkeen monessa firmassa muka haastavia töitä, mutta todellisuudessa jouduin painimaan mekaanisesti pienten kokonaisuuksien parissa. Asioita ei voinut edes juurikaan kehittää, koska asenne on se, että pomot päättävät ja muut pitävät turpansa kiinni.
Omassa yrityksessä kaikki on omissa käsissäsi. Motivoi sata kertaa enemmän, ja luovuuttakin saa käyttää. Paras päätökseni ikinä lähteä yrittäjäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia muutin opiskeluaikoina urasuunnitelmia ja kouluttauduin aineenopettajaksi. Tässä on ammatti, jossa jatkuva uuden oppiminen ja oman osaamisen kehittäminen on luontevaa. Se, kun saa nuoret oivaltamaan ja ylittämään kykynsä, on hememtin tyydyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihmetellyt teitä nopeita lukijoita lähes puolijumalina.
Pääsitkö tenteistä läpi tyyliin 1/5 ja nyt arvosanat estävät tohtorikoulutuksen?
Itse olin pakkoneuroottisen tarkka tahkoaja, enkä ymmärrä, miten joku "omaksui" tyyliin 5 kirjaa viikossa. Pakkohan siinä on pelata tuurilla. Vai onko teillä jotenkin poikkeavat aivot?
T. Valtiotieteen drop-out ja Aku Ankkana margariinitehtaalla jo 11 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat myötätuntoni. Kolmekymmentä vuotta sitten en tajunnut, miten vapaata ja samalla turvallista opiskelijaelämä oli. Opintotuki ja -laina olivat helpointa rahaa ikinä: tarvitsi vain koota tarpeellinen määrä opintoviikkoja, ja rahaa tuli. Kesätyöt olivat kuin tanssia vain, vaikka tein niitä joskus lapio käsissä.
Nyt olen opiskellut taas työn ohella vuoden. Ei niistä vanhoista ajoista ole enää muuta kuin muisto jäljellä, kun mukana kulkee kaikenlaisia realiteetteja. Opiskeleminen ja oppiminen on yhä helppoa, mutta ei siitä saa samanlaista tyydytystä kuin ennen, koskapa tietää kykynsä eikä mikään tule yllätyksenä.
Arvostakaa, nuoret kokopäiväopiskelijat, opiskeluvuosianne. Kun ne ovat ohi, ne ovat ohi. Elämässä on kaikenlaista muuta mahtavaa, mutta ei tällä saralla enää.
Samanhenkisten ihmisten seura sekä jatkuva itsensä sivistäminen ja onnistuminen toivat elämään tunteen onnesta. Nyt se tunne on kadonnut.
Onneksi näitä asioita voi pitää elämässään myös opiskelujen jälkeen!
Väännä vapaalla ollessasi väikkäriä niin et turhaudu!