Oletko koskaan niin lapsellisen yli-innostunut jostain tulevasta asiasta,

Olen :( Yksistä treffeistä erään miehen kanssa, eikä meistä sitten edes tullut mitään :'(

Olen. Tuskin saan nukuttua.

juu-u. eilenki aloin pomppia ilosta muuton takia ja oon sen jälkee ollu levoton ja melkee ku joku adhd penska

Monestakin asiasta, ihan elävän ihmisen merkki mielestäni. Sitten on tietysti tällaiset palstamartat, joille kaikki asiat ovat järjellä ajateltavissa ja rakkaus on vain tahdon asia. Nämä eivät varmaan liidä ikinä tunteissaan.

Nuorena toki, nykyään en. Nykyään kaikki kivatkin asiat on kuitenkin ison työn tulosta, ja se alkuinnostus hiipuu nopeasti kun alkaa miettiä mitä kaikkea asioiden eteen pitää tehdä, ja että on parempi pistää töpinäksi heti jos jotain meinaa saada aikaan.

Mut ei ole mikään psyykkinen häiriö reagoida noin voimakkaasti asioihin joita odottaa kovasti. :)

Olen. Lähdetään miehen kanssa unelmiemme matkakohteeseen pian ilman lapsia ja en malttaisi millään odottaa. Näen unia matkasta, olen laihduttanut älyttömästi (vaikka mitään ylipainoa ei ennenkään ollut) ja olen muutenkin ihan onnesta soikeana koko ajan. Ihanaa!

Mä "aikuistuin" jossain vaiheessa ja elin kuin zombie.

Nyt 40 vuotiaana olen tajunnut ettei elämä ole mitään ilman iloa ja positiivisia tunteita ja olen alkanut käyttäytymään siltä miten musta tuntuu. Hitot muiden mielipiteistä. Jos olen jonkun mielestä lapsellinen, niin sitten olen.

Mä jännitän myös asioita välillä niinkin paljon etten saa nukuttua. Ja näen ihanista, tulevista asioista unia jne.