Jaa ilmeinen niksisi, jota et ole tiennyt "aina"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaiset perunat voi "keittää" kattilassa kasvisten höyrytysritilän päällä. Samoin muusia tehdessä. Kun pilkkoo vielä perunat paloiksi, kypsyykin nopeammin ja tulee parempaa muusia. Näin olen tehnyt ainakin 10 vuotta, eikä tulisi enää mieleenkään upottaa perunoita veteen kiehumaan.

Muusia varten kuumennan maidon etukäteen mikrossa. Näin muusia ei tarvitse enää keittolevyllä juuri kuumennella - eikä polttaa pohjaan.

Muuten ihana vinkki ja omat mökillä maasta noukkimani perunat syön aina kuorineen mutta juuresten ja hedelmien kuoriminen perustuu hyvin pitkälle siihen, että kuoriin jää kaikki ne ylimääräiset kemikaalit, millä viljelijät on keksineet tuotteitaan "myrkyttää" esim. ötököiten ja homeiden varalta. Tutkijat kiivailee esim. että onko kaupan omenat parempi kuoria vai ei. Kuorissa on yleensä ne ravintoaineet tiivistettyinä mutta myös torjunta-aineet eri rikkaruohoihin, ötököihinja tauteihin.

Mielestäni perunankuoret ovat paitsi huipputerveellisiä myös ehkä maukkain osa koko perunaa.

Tuntuu vain pahalta koko tehomaatalous. Esim. halpa vihreä teekään ei ole enää terveellistä kun halpa kiinalainen tee kasvaa umpimyrkytetyssä maaperässä täynnä raskasmetalleja ja ilmansaasteita ja siihen ängetään sen verran torjuntamyrkkyjä että "haitat kumoaa hyödyt".

Riisikin pitäisi huuhdella muutaman kerran ja antaa liota yönyli ja huuhdella ennen keittämistä, jotta terveydelle haitallinen arseeni lähtee pois. Riisi on täynnä arseenia teollisten kasvinsuojeluaineiden käytön takia ja voi aiheuttaa jopa myrkytyksiä ja sairauksia esim syöpää ja autoimmuunisairauksia.[/quote

Hiilijalanjälkeään voi pienentää välttämällä riisin syömistä. Sen viljely aiheuttaa myös metaanipäästöjä.

Sinkun perunoiden pesu: perunat ja vettä tyhjään maitopurkkiin , puristetaan purkin suu tiiviisti kiinni ja hyrskytetään. Vaihdetaan vettä ja toistetaan kunnes vesi kirkasta.

pihtaus suhteessa ei paranna parisuhdetta

Laitankin tähän mun parhaat niksit, jotka sopivat kaikenlaiseen säästäämiseen (nyt kun sotataloudessa niin sanotusti eletään)!

Sähkön säästäminen ruoanlaitossa on tärkeää, etenkin jos sulla on perusmallinen sähköliesi (valurautaiset keittolevyt). Näissä liesissä on usein neljä keittolevyä, joista kaksi on punaisella pilkulla merkittyjä pikalevyjä, jotka nopeutensa ansiosta säästävät hieman sähköä.

Mutta valurautalevy jäähtyy hyvin hitaasti, joten fiksua onkin käyttää pikalevyjä niin että kuumentaa nopeasti (n. 5 minuutissa) valmistuvat ruoat kiehuviksi, mutta sitten sulkee levyn ja kypsentää ruoan kannen alla. (Jos paistinpannullasi ei ole kantta, käytä kantena mahdollista tallessa olevaa vanhaa paistinpannua.)

Tämä sopii oikein hyvin mm. munakkaan tai kananmunan paistamiseen tai keittämiseen.

Keitetyn kananmunan paras valmistusaika on 3-4 minuuttia. Jos sammutat pikalevyn veden kiehuessa, peität kasarin hieman raollaan olevalla kannella, niin muna kiehuu itsekseen just sopivasti tuon muutama minuuttia. (Ja ikivanha kikka, onko kaikilla Z-sukupolvelaisilla tiedossa? Lisää aina munan keitinveteen tavallista ruokasuolaa heti alussa, koska jos muna menee rikki kiehuessa, suola estää sisältöä hajoamasta keitinveteen.)

Kahden munan munakas tai paistettu muna valmistuu teflonpannulla helposti niin, että pannun lämmittyä, suljet levyn ja peität sen kannella (tai vanhalla paistinpannulla). Jostain syystä munasta tulee vielä parempi näin tehtynä. Paistettu kananmuna on valmis kun keltuaisen päälle on muodostunut ohut valkea kalvo. Munakkaan tekaisee myös nopeasti ns. kiinalaiseen tapaan, eli rikot munat suoraan pannulle ja sitten pikaisesti sekoitat valkuaiset ja keltuaiset lastalla tai puuhaarukalla sekaisin. Tulee parempaa kuin klassiseen tapaan etukäteen kipossa vatkatuista munista.

Vihannesten keittäminen kestää useimmiten sekin n. 5 minuuttia. Levyn sulkeminen ja kasarin tai pannun peittäminen kannella toimii tässäkin.

Rasvatahran saa irti vaatteesta käsitiskiaineesta ja leivinjauheesta tehdyllä tahnalla. Peitä tahra tahnalla ja pese sitten heti pesukoneessa.

Tällä konstilla olen saanut pois myös grillikastike- ja mustikkatahrat.

Lisää säästävinkkejä, nyt siitä mitä monikäyttöisiä edullisia tarvikkeita kannattaa olla kotona.

Aivan ykkönen on tietysti ruokasooda! Sitä voi käyttää leivonnan lisäksi närästykseen (sekoita vesilasiin teelusikallinen ruokasoodaa, sekoita ja juo, toimii nopeasti, eikä jouluateriakaan saa sua enää ähkyksi!). Mutta eipä siinä vielä kaikki! Ruokasooda sopii myös kahvin- ja vedekeittimen puhdistamiseen (ohjeet löytyy varmasti Marttojen nettisivuilta), viemärien avaamiseen, sekä etenkin posliininpuhdistukseen.

Meistä joillakin on paha tapa vain huuhtaista kahvi- tai teekuppi seuraava käyttöä varten. Eikä aikaakaan, kun kaunis posliinikuppi- tai muki on sisäpuolelta ja reunasta pinttynyt ikävästi. Kupin saa nopeasti puhtaaksi pyyhkimällä hieman kosteaa kuppia sisältä talouspaperilla. Jos pinttymät eivät sillä lähde, avuksi otetaan taas ihmeaine ruokasooda. Ja kuppi on taas kuin uusi!

Ruokasoodalla voi lähteä keittiön pinnoista esim. mausteiden ja muiden jäljet jopa paremmin kuin joillain puhdistusaineilla. Jotkut putsaavat siillä muutakin posliinia kuin kahvikupit, nimittäin vessanpönttöä sekä tietysti hampaitaan.

Jos kotona on käytössä tiskiharja, vanha harja kannattaa pestä ja säästää kun ostat uuden. Sillä vanhalla tiskiharjalla on todella helppo puhdistaa matoista tai sohvista liiat pitkät karvat (joko isäntäväen tai lemmikkien). Tiskiharjailun jälkeen imurointi toimii paremmin, eikä karvoja tarvitse koko ajan irrotella robotti-imurinkaan osista. Olen uusiokäyttänyt vanhaa putsattua tiskiharjaa myös villakangastakin siistimiseen (etenkin jos villasta osa on alpakkaa, se on aika pörröistä eikä tavallisella teippiharjalla saa aikaan mitään.)

Vanhastaan roudarinteippi on ollut joka paikkaan sopiva tarvike. Sillä on voinut korjata ja kiinnittää vaikka mitä. Itse olen joskus niin innoissani kierrättänyt muovipusseja, että olen korjannut roudarinteipilla käytettyihin muovipusseihin tulleita repeämiä (heh). Joskus kuitenkin tarvitaan kapeampaa nauhaa, jota saa helpommin vaaleanvärisenä tai läpinäkyvän beigenä. Ehdoton suosikkini onkin siinä tapauksessa apteekista saatava Micropore (etenkin 3M -merkin tuote on paras, eikä ole oikeassa käytössä aiheuttanut herkälle ihollenikaan ärsytystä tai allergiaa - toisin kuin terveyskeskuksen inha teippi). Micropore on hyvä ja kestävä laastarin korvike iholla, mutta toimii hyvin myös pienten esineiden korjaamiseen, julisteiden kiinnittämiseen seinään, yms. Olen itse käyttänyt sitä tiskihanskojen repeämiin (korjaa sisäpuolelta) ja korjannut puuteripurkkien kansia ynnä muuta pientä muovitavaraa joka nykyisin on niin heikkolaatuista ettei se säily ehjänä ainakaan mun käsittelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Laitankin tähän mun parhaat niksit, jotka sopivat kaikenlaiseen säästäämiseen (nyt kun sotataloudessa niin sanotusti eletään)!

Sähkön säästäminen ruoanlaitossa on tärkeää, etenkin jos sulla on perusmallinen sähköliesi (valurautaiset keittolevyt). Näissä liesissä on usein neljä keittolevyä, joista kaksi on punaisella pilkulla merkittyjä pikalevyjä, jotka nopeutensa ansiosta säästävät hieman sähköä.

Mutta valurautalevy jäähtyy hyvin hitaasti, joten fiksua onkin käyttää pikalevyjä niin että kuumentaa nopeasti (n. 5 minuutissa) valmistuvat ruoat kiehuviksi, mutta sitten sulkee levyn ja kypsentää ruoan kannen alla. (Jos paistinpannullasi ei ole kantta, käytä kantena mahdollista tallessa olevaa vanhaa paistinpannua.)

Tämä sopii oikein hyvin mm. munakkaan tai kananmunan paistamiseen tai keittämiseen.

Keitetyn kananmunan paras valmistusaika on 3-4 minuuttia. Jos sammutat pikalevyn veden kiehuessa, peität kasarin hieman raollaan olevalla kannella, niin muna kiehuu itsekseen just sopivasti tuon muutama minuuttia. (Ja ikivanha kikka, onko kaikilla Z-sukupolvelaisilla tiedossa? Lisää aina munan keitinveteen tavallista ruokasuolaa heti alussa, koska jos muna menee rikki kiehuessa, suola estää sisältöä hajoamasta keitinveteen.)

Kahden munan munakas tai paistettu muna valmistuu teflonpannulla helposti niin, että pannun lämmittyä, suljet levyn ja peität sen kannella (tai vanhalla paistinpannulla). Jostain syystä munasta tulee vielä parempi näin tehtynä. Paistettu kananmuna on valmis kun keltuaisen päälle on muodostunut ohut valkea kalvo. Munakkaan tekaisee myös nopeasti ns. kiinalaiseen tapaan, eli rikot munat suoraan pannulle ja sitten pikaisesti sekoitat valkuaiset ja keltuaiset lastalla tai puuhaarukalla sekaisin. Tulee parempaa kuin klassiseen tapaan etukäteen kipossa vatkatuista munista.

Vihannesten keittäminen kestää useimmiten sekin n. 5 minuuttia. Levyn sulkeminen ja kasarin tai pannun peittäminen kannella toimii tässäkin.

Puoliraakojen munien syömistä 🤢🤮.

Mieluummin minä säästän sen sähkön jossain muualla ja syön munani kypsennettyinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hillopurkin ja muut purkit saa auki kun veitsellä kääntää kannen alta kierteestä "ilmat" pois. Ihan mahtava vinkki kun opin tämän! Joskus lasipurkit tosi tiukassa.

Jotku tekee purkin kanteen reiän esim. veitsellä samasta syystä.

Mä tosin säästän veitsiä ja käytän vanhaa kunnon GWS-tölkinavaajaa samaan tarkoitukseen kuin aiempi kirjoittaja, eli ottamaan kannen alta ilmat pois. Sekin toimii.

Älytöntå tuo purkin rikkominen. T. Hillonkeittäjä

Samaa mieltä. En ole koskaan kuullut, että kukaan noin typerä olisi.

T. Ei edes hillonkeittäjä

Eihän tuossa purkkia rikota vaan kansi. Kansi menee metallinkeräykseen ja purkki lasinkeräykseen. Metallinkeräyslaatikko ei kysele onko kannessa pieni reikä vai ei.

T: monta kertaa veitsellä kanteen reijän lyönyt kun ei muuten ole auennut.

Niin? Tuota kannen rikkomistahan siinä hölmönä pidettiin.

Ei vaan purkin rikkomista. Purkki ja kansi on eri asioita. Vai sanotko että annatko tuon purkin tuosta kun tarkoitat että pitäisi antaa purkin kansi? Et taida olla äidinkieleltäsi suomalainen.

Hillon keittäjä tarvii kyllä niitä molempia, sekä purkkia että kantta. Ei toista ilman toista.

vastailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hillopurkin ja muut purkit saa auki kun veitsellä kääntää kannen alta kierteestä "ilmat" pois. Ihan mahtava vinkki kun opin tämän! Joskus lasipurkit tosi tiukassa.

Jotku tekee purkin kanteen reiän esim. veitsellä samasta syystä.

Mä tosin säästän veitsiä ja käytän vanhaa kunnon GWS-tölkinavaajaa samaan tarkoitukseen kuin aiempi kirjoittaja, eli ottamaan kannen alta ilmat pois. Sekin toimii.

Joo ja hernekeittopurkin pohjaan kun jysäyttää pari reikää, niin se keitto tulee helposti ulos vaan heiluttamalla purkkia ylös alas. Ja se tulee kaikki ulos kokonaisena pötkönä eikä tarvi kaivella millään lusikalla rippeitä.

Yök, syökö joku tölkkihernekeittoa?

Ei tietenkään. Ne ovat vain kaupan hyllyjen rekvisiittaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisää säästävinkkejä, nyt siitä mitä monikäyttöisiä edullisia tarvikkeita kannattaa olla kotona.

Aivan ykkönen on tietysti ruokasooda! Sitä voi käyttää leivonnan lisäksi närästykseen (sekoita vesilasiin teelusikallinen ruokasoodaa, sekoita ja juo, toimii nopeasti, eikä jouluateriakaan saa sua enää ähkyksi!). Mutta eipä siinä vielä kaikki! Ruokasooda sopii myös kahvin- ja vedekeittimen puhdistamiseen (ohjeet löytyy varmasti Marttojen nettisivuilta), viemärien avaamiseen, sekä etenkin posliininpuhdistukseen.

Meistä joillakin on paha tapa vain huuhtaista kahvi- tai teekuppi seuraava käyttöä varten. Eikä aikaakaan, kun kaunis posliinikuppi- tai muki on sisäpuolelta ja reunasta pinttynyt ikävästi. Kupin saa nopeasti puhtaaksi pyyhkimällä hieman kosteaa kuppia sisältä talouspaperilla. Jos pinttymät eivät sillä lähde, avuksi otetaan taas ihmeaine ruokasooda. Ja kuppi on taas kuin uusi!

Ruokasoodalla voi lähteä keittiön pinnoista esim. mausteiden ja muiden jäljet jopa paremmin kuin joillain puhdistusaineilla. Jotkut putsaavat siillä muutakin posliinia kuin kahvikupit, nimittäin vessanpönttöä sekä tietysti hampaitaan.

Jos kotona on käytössä tiskiharja, vanha harja kannattaa pestä ja säästää kun ostat uuden. Sillä vanhalla tiskiharjalla on todella helppo puhdistaa matoista tai sohvista liiat pitkät karvat (joko isäntäväen tai lemmikkien). Tiskiharjailun jälkeen imurointi toimii paremmin, eikä karvoja tarvitse koko ajan irrotella robotti-imurinkaan osista. Olen uusiokäyttänyt vanhaa putsattua tiskiharjaa myös villakangastakin siistimiseen (etenkin jos villasta osa on alpakkaa, se on aika pörröistä eikä tavallisella teippiharjalla saa aikaan mitään.)

Vanhastaan roudarinteippi on ollut joka paikkaan sopiva tarvike. Sillä on voinut korjata ja kiinnittää vaikka mitä. Itse olen joskus niin innoissani kierrättänyt muovipusseja, että olen korjannut roudarinteipilla käytettyihin muovipusseihin tulleita repeämiä (heh). Joskus kuitenkin tarvitaan kapeampaa nauhaa, jota saa helpommin vaaleanvärisenä tai läpinäkyvän beigenä. Ehdoton suosikkini onkin siinä tapauksessa apteekista saatava Micropore (etenkin 3M -merkin tuote on paras, eikä ole oikeassa käytössä aiheuttanut herkälle ihollenikaan ärsytystä tai allergiaa - toisin kuin terveyskeskuksen inha teippi). Micropore on hyvä ja kestävä laastarin korvike iholla, mutta toimii hyvin myös pienten esineiden korjaamiseen, julisteiden kiinnittämiseen seinään, yms. Olen itse käyttänyt sitä tiskihanskojen repeämiin (korjaa sisäpuolelta) ja korjannut puuteripurkkien kansia ynnä muuta pientä muovitavaraa joka nykyisin on niin heikkolaatuista ettei se säily ehjänä ainakaan mun käsittelyssä.

Ruokasoodalla kun putsailet hampaitasi, niin kohta pääset juoksentelemaan hammaslääkärillä.

Auton lasit ei mene jäähän sisältä, kun jättää ikkunan hitusen raolleen, niin että kosteus pääsee haihtumaan pois kun auto jäähtyy. Appiukko kertoi tämän ja olen ikuisesti kiitollinen! Ei enää veemäistä lasien sisäpuolelta raapimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitankin tähän mun parhaat niksit, jotka sopivat kaikenlaiseen säästäämiseen (nyt kun sotataloudessa niin sanotusti eletään)!

Sähkön säästäminen ruoanlaitossa on tärkeää, etenkin jos sulla on perusmallinen sähköliesi (valurautaiset keittolevyt). Näissä liesissä on usein neljä keittolevyä, joista kaksi on punaisella pilkulla merkittyjä pikalevyjä, jotka nopeutensa ansiosta säästävät hieman sähköä.

Mutta valurautalevy jäähtyy hyvin hitaasti, joten fiksua onkin käyttää pikalevyjä niin että kuumentaa nopeasti (n. 5 minuutissa) valmistuvat ruoat kiehuviksi, mutta sitten sulkee levyn ja kypsentää ruoan kannen alla. (Jos paistinpannullasi ei ole kantta, käytä kantena mahdollista tallessa olevaa vanhaa paistinpannua.)

Tämä sopii oikein hyvin mm. munakkaan tai kananmunan paistamiseen tai keittämiseen.

Keitetyn kananmunan paras valmistusaika on 3-4 minuuttia. Jos sammutat pikalevyn veden kiehuessa, peität kasarin hieman raollaan olevalla kannella, niin muna kiehuu itsekseen just sopivasti tuon muutama minuuttia. (Ja ikivanha kikka, onko kaikilla Z-sukupolvelaisilla tiedossa? Lisää aina munan keitinveteen tavallista ruokasuolaa heti alussa, koska jos muna menee rikki kiehuessa, suola estää sisältöä hajoamasta keitinveteen.)

Kahden munan munakas tai paistettu muna valmistuu teflonpannulla helposti niin, että pannun lämmittyä, suljet levyn ja peität sen kannella (tai vanhalla paistinpannulla). Jostain syystä munasta tulee vielä parempi näin tehtynä. Paistettu kananmuna on valmis kun keltuaisen päälle on muodostunut ohut valkea kalvo. Munakkaan tekaisee myös nopeasti ns. kiinalaiseen tapaan, eli rikot munat suoraan pannulle ja sitten pikaisesti sekoitat valkuaiset ja keltuaiset lastalla tai puuhaarukalla sekaisin. Tulee parempaa kuin klassiseen tapaan etukäteen kipossa vatkatuista munista.

Vihannesten keittäminen kestää useimmiten sekin n. 5 minuuttia. Levyn sulkeminen ja kasarin tai pannun peittäminen kannella toimii tässäkin.

Puoliraakojen munien syömistä 🤢🤮.

Mieluummin minä säästän sen sähkön jossain muualla ja syön munani kypsennettyinä.

Et taida olla keittiötaidon nero 😁 Jos tutustut kunnon kokkien ohjeisiin, niin kananmuna eri tavoin paistettuna valmistuu 1-4 minuutissa. Ja paras keitetty muna on enintään 4 minuuttia keittoaika (jos muna laitettu kylmään veteen). Ja nimenomaan alhaisella lämmöllä.

Kananmunan valmistamisessa pahin virhe onkin keittää tai paistaa sitä liian kauan ja/tai liian kovalla lämmöllä. Mutta tämän tietäväkin alan ammattilaiset.

Kahvinkeitin kyllä pitäisi putsata hapolla, kuten vaikka etikalla. Näin lähtevät vesijohtoveden jättämät kalkkitahrat. Emäkset, kuten sooda, liuottavat rasvaa. Siksi soodalla voi pestä vaikka pyykit tai liottaa liesituulettimen rasvasuodattimen puhtaaksi.

Ja jos lisäät soodaan etikkaa, eli emäkseen happoa, niin alkaa kemiallinen reaktio, jonka tuloksena on neutraali liuos. Tämä liuos ei ole mikään pesuaine vaan käytännössä vettä. Reaktiota voi toisaalta hyödyntää mekaanisena hankauksena puhdistamiseen.

Leivinuunin ja takan lasiluukun saa puhtaaksi kun töpöttää kostutettua talouspaperia tuhkaan ja pyyhkii sillä. Toimis varmaan sähköuuninkin luukun lasiin. Hanat ainakin kirkastuvat, samoin teräksinen keittiön taso. Suihkuseinään en ole vielä kokeillut. Mutta pitää testata.

Keittiön terästaso on helppo puhdistaa jos siinä on hlukan koholla olevat reunat (1mm). Kuumaa vettä, pisara tiskiainetta, harjaus ja kuivaus ikkunalastalla suoraan altaaseen. Huuhtelu kuumalla vedellä ja kuivaus lastalla. Loppukuivaus pyyhkeellä. Se ikkunalasta on vain tähän käyttöön. Ikkunoille on omansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää säästävinkkejä, nyt siitä mitä monikäyttöisiä edullisia tarvikkeita kannattaa olla kotona.

Aivan ykkönen on tietysti ruokasooda! Sitä voi käyttää leivonnan lisäksi närästykseen (sekoita vesilasiin teelusikallinen ruokasoodaa, sekoita ja juo, toimii nopeasti, eikä jouluateriakaan saa sua enää ähkyksi!). Mutta eipä siinä vielä kaikki! Ruokasooda sopii myös kahvin- ja vedekeittimen puhdistamiseen (ohjeet löytyy varmasti Marttojen nettisivuilta), viemärien avaamiseen, sekä etenkin posliininpuhdistukseen.

Meistä joillakin on paha tapa vain huuhtaista kahvi- tai teekuppi seuraava käyttöä varten. Eikä aikaakaan, kun kaunis posliinikuppi- tai muki on sisäpuolelta ja reunasta pinttynyt ikävästi. Kupin saa nopeasti puhtaaksi pyyhkimällä hieman kosteaa kuppia sisältä talouspaperilla. Jos pinttymät eivät sillä lähde, avuksi otetaan taas ihmeaine ruokasooda. Ja kuppi on taas kuin uusi!

Ruokasoodalla voi lähteä keittiön pinnoista esim. mausteiden ja muiden jäljet jopa paremmin kuin joillain puhdistusaineilla. Jotkut putsaavat siillä muutakin posliinia kuin kahvikupit, nimittäin vessanpönttöä sekä tietysti hampaitaan.

Jos kotona on käytössä tiskiharja, vanha harja kannattaa pestä ja säästää kun ostat uuden. Sillä vanhalla tiskiharjalla on todella helppo puhdistaa matoista tai sohvista liiat pitkät karvat (joko isäntäväen tai lemmikkien). Tiskiharjailun jälkeen imurointi toimii paremmin, eikä karvoja tarvitse koko ajan irrotella robotti-imurinkaan osista. Olen uusiokäyttänyt vanhaa putsattua tiskiharjaa myös villakangastakin siistimiseen (etenkin jos villasta osa on alpakkaa, se on aika pörröistä eikä tavallisella teippiharjalla saa aikaan mitään.)

Vanhastaan roudarinteippi on ollut joka paikkaan sopiva tarvike. Sillä on voinut korjata ja kiinnittää vaikka mitä. Itse olen joskus niin innoissani kierrättänyt muovipusseja, että olen korjannut roudarinteipilla käytettyihin muovipusseihin tulleita repeämiä (heh). Joskus kuitenkin tarvitaan kapeampaa nauhaa, jota saa helpommin vaaleanvärisenä tai läpinäkyvän beigenä. Ehdoton suosikkini onkin siinä tapauksessa apteekista saatava Micropore (etenkin 3M -merkin tuote on paras, eikä ole oikeassa käytössä aiheuttanut herkälle ihollenikaan ärsytystä tai allergiaa - toisin kuin terveyskeskuksen inha teippi). Micropore on hyvä ja kestävä laastarin korvike iholla, mutta toimii hyvin myös pienten esineiden korjaamiseen, julisteiden kiinnittämiseen seinään, yms. Olen itse käyttänyt sitä tiskihanskojen repeämiin (korjaa sisäpuolelta) ja korjannut puuteripurkkien kansia ynnä muuta pientä muovitavaraa joka nykyisin on niin heikkolaatuista ettei se säily ehjänä ainakaan mun käsittelyssä.

Ruokasoodalla kun putsailet hampaitasi, niin kohta pääset juoksentelemaan hammaslääkärillä.

Tuskinpa. Hammaslääkäritkin sitä saattavat käyttää. Tietysti tarkoitus ei ole käyttää sitä kuin kerran pari vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kahvinkeitin kyllä pitäisi putsata hapolla, kuten vaikka etikalla. Näin lähtevät vesijohtoveden jättämät kalkkitahrat. Emäkset, kuten sooda, liuottavat rasvaa. Siksi soodalla voi pestä vaikka pyykit tai liottaa liesituulettimen rasvasuodattimen puhtaaksi.

Ja jos lisäät soodaan etikkaa, eli emäkseen happoa, niin alkaa kemiallinen reaktio, jonka tuloksena on neutraali liuos. Tämä liuos ei ole mikään pesuaine vaan käytännössä vettä. Reaktiota voi toisaalta hyödyntää mekaanisena hankauksena puhdistamiseen.

Suomessa vesijohtovesi on yleensä pehmeää eli ei paljon kalkkia ja magnesiumia yms. sisältävää vettä, toisin kuin monissa muissa maissa.

Siksi etikkapuhdistusta meillä tarvitaan harvoin kahvinkeittimelle. Ruokasooda on siksi paras, koska se putsaa ne pinttyneet kahvin jämät yms. sieltä säiliöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä koko ketjua lukenut, joten anteeksipyynnöt jos toistan jo kerrottuja niksejä.

Paistinpannut ja kattilat kannattaa pestä myös pohjasta. Pysyy lieden levyt puhtaina. Samoin kannattaa pyyhkiä kostealla rätillä hella joka päivä.

Kissalle saa hyvää virikettä laittamalla kuivamuonat kananmunakennoon. Vähän kerrallaan munakuppien pohjille. Samoin herkkuja voi piilotella ympäri kämppää, mutta korkeille tasoille jotta tulee kisulle kiipeilyä. Ruokaa ei kannata antaa heti herätessä, muuten kissa tulee pomppimaan päälle aamuisin, sama koskee varmaan koiriakin. Vesikuppi kannattaa pitää kaukana ruuista, tässä oli joku hieno teoria että kissan mielestä ruuan (=saaliin, eli ruumiin) läheisyydessä oleva vesi on saastunutta. Toimivuudesta ei tietoa, voi kokeilla jos kissa juo huonosti ruokakupin lähellä. Kissan pesu onnistuu helpommin kylpemällä kuin suihkuttamalla.

Kauppaan aina ostoslistan kanssa, syömisen jälkeen ja pirteänä. Ei tule hutiostoksia. Ostoslistaan saa laittaa myös herkkuja! Useammassa kaupassa kerrallaan käyminen kannattaa, kunhan tutkii hinnat ja ostaa halvinta/parasta hinta-laatu-suhdetta jokaisesta kaupasta.

Laihduttaessa ei kannata ajatella sitä mitä ei saa syödä, vaan sitä mitä saa. Kalorien laskeminen kannattaa aina, samoin kalorirajan noudattaminen. Esim, jos syön nämä sipsit, kaloreita ei jää enää tälle päivälle eli en saa enää syödä, joten syön pari hedelmää nyt ja sitten saan syödä lisää kunnon ruokaa myöhemmin päivällä. Nestemäiset kalorit on turhia, joten vettä, vettä, vettä. Hillittömään makean- tai kuplienhimoon sokeritonta limua tai mehua, mutta vain vähän! Maitoa ei tarvitse montaa lasillista.

Hienoja kissavinkkejä! tuosta "kissaa ei saisi ruokkia heti herättyäsi, koska kissi tulee poukkoilemaan päälle heti aamulla", mulla on vastaava kokemus: tein sen mokan, että vein kisua ulkoilulle noin puoleksi tunniksi ennen töihinlähtöä heti aamulla herättyäni. Hän oppi herättämään mut jo ennen herätyskellon pirinää.

Sitten katti oivalsi, että herättämällä mut jo 10min ennen herätyskelloa, hän saa 10min lisää aamu-ulkoiluun. Nyt se on pikkuhiljaa hilannut aikaa kohti täyttä aamu-ulkoilutuntia.

Kissalle ei ikinä saisi antaa periksi mutta en jaksaisi millään aamulla ruveta vänkäämään maailman itsepäisimmän otuksen kanssa.

Toi "vinkki" sopisi varmaan paremmin siihen "kissojen aihe vapaa" -ketjuun

Kissanhiekka on vulkaanista savea, zeoliittia tai betoniittia, joka on pääraakaaineena myös monissa kosmetiikan savinaamioissa.

Tuotetta myydään myös luontaistuotekaupoissa "inkasavi" nimellä ja sitä sekoitetaan hyppysellinen veteen ja juodaan elimistöä raskasmetaleista puhdistavana eliksiirinä.

Entisaikoina, kun hampaanpaikoissa käytettiin amalgaamia, sai jotkut niistä myrkytysoireita ja oireet parani kun ottivat päivittäin pienen määrän savea.

En kuitenkaan suosittele käyttämään tätä vinkkiä vaikka tuskin kissanhiekka mitään myrkyllistä on koska kissat on käyttäneet sitä jo vuosikymmeniä ja saaneet sitä päivittäin elimistöönsä nuollessaan pissan jälkeen tassujaan.

Saven syöminen on maailman varmin tapa jysäyttää suoli tuloksiin Ehkä jouluksi vielä ehtii leikkaukseen ja kirurgiselle ossstolle, kun heti aamusta vetää vähän paakkuuntuvaa kissanhiekkaa napaansa. Sitten iloisin mielin kohti uutta vuotta upouuden suoliavanteen kanssa. Itse käytän mieluummin persläpeä. Siksi en syö kissanhiekkaa enkä savea.

Vierailija kirjoitti:

Auton lasit ei mene jäähän sisältä, kun jättää ikkunan hitusen raolleen, niin että kosteus pääsee haihtumaan pois kun auto jäähtyy. Appiukko kertoi tämän ja olen ikuisesti kiitollinen! Ei enää veemäistä lasien sisäpuolelta raapimista.

Ikinä en joudu ikkunoita sisäpuolelta raapimaan.

Sinulla on vikaa jossain. Sisään vuotaa jäähdytysnestettä tai  sadevettä. Maton alla muhii märkäpesäke?

Tuot hillittömästi lunta kengissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvinkeitin kyllä pitäisi putsata hapolla, kuten vaikka etikalla. Näin lähtevät vesijohtoveden jättämät kalkkitahrat. Emäkset, kuten sooda, liuottavat rasvaa. Siksi soodalla voi pestä vaikka pyykit tai liottaa liesituulettimen rasvasuodattimen puhtaaksi.

Ja jos lisäät soodaan etikkaa, eli emäkseen happoa, niin alkaa kemiallinen reaktio, jonka tuloksena on neutraali liuos. Tämä liuos ei ole mikään pesuaine vaan käytännössä vettä. Reaktiota voi toisaalta hyödyntää mekaanisena hankauksena puhdistamiseen.

Suomessa vesijohtovesi on yleensä pehmeää eli ei paljon kalkkia ja magnesiumia yms. sisältävää vettä, toisin kuin monissa muissa maissa.

Siksi etikkapuhdistusta meillä tarvitaan harvoin kahvinkeittimelle. Ruokasooda on siksi paras, koska se putsaa ne pinttyneet kahvin jämät yms. sieltä säiliöistä.

Kuinka säiliöön joutuu kahvinjämiä, kun sinne kaadetaan vain puhdasta vettä puhtaan veden kannulla ja säiliöstä vesi valuu suodattimen eikä päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvinkeitin kyllä pitäisi putsata hapolla, kuten vaikka etikalla. Näin lähtevät vesijohtoveden jättämät kalkkitahrat. Emäkset, kuten sooda, liuottavat rasvaa. Siksi soodalla voi pestä vaikka pyykit tai liottaa liesituulettimen rasvasuodattimen puhtaaksi.

Ja jos lisäät soodaan etikkaa, eli emäkseen happoa, niin alkaa kemiallinen reaktio, jonka tuloksena on neutraali liuos. Tämä liuos ei ole mikään pesuaine vaan käytännössä vettä. Reaktiota voi toisaalta hyödyntää mekaanisena hankauksena puhdistamiseen.

Suomessa vesijohtovesi on yleensä pehmeää eli ei paljon kalkkia ja magnesiumia yms. sisältävää vettä, toisin kuin monissa muissa maissa.

Siksi etikkapuhdistusta meillä tarvitaan harvoin kahvinkeittimelle. Ruokasooda on siksi paras, koska se putsaa ne pinttyneet kahvin jämät yms. sieltä säiliöistä.

Kuinka säiliöön joutuu kahvinjämiä, kun sinne kaadetaan vain puhdasta vettä puhtaan veden kannulla ja säiliöstä vesi valuu suodattimen eikä päinvastoin?

No ehkä kaikki eivät tee näin, vaan kaatavat kahvipannulla - joka on huuhdeltu vain vedellä vanhasta kahvista - vettä säiliöön.