Lue keskustelun säännöt.
Onko joku katsonut tuon Theroux ja translapset? Näkyy ainakin Yle areenassa. Mitä ajatuksia herätti?
06.02.2016 |
Itselläni ei todellakaan ole mitään transsukupuolisia vastaan, mutta jotenkin kauhea ajatella, että noin lapsille aletaan tekemään sukupuolenvaihdosleikkauksia ja annetaan hoitoja, jotka estävät murrosiän. Tai tuli mieleen, että yrittävätkö vanhemmatkin tavallaan kannustaa lapsiaan siihen, että he ajattelevat syntyneensä väärään kehoon. Tuokin alun transsukupuolinen tyttö ei ollut kyllä yhtään "normaalin" 5v tytön oloinen, vaan jotenkin tuntui että tuo koko tyttöhomma on lähtenyt käsistä. Toki jotkut saattavat tietää jo hyvin nuorena olevansa väärässä kehossa, mutta mielestäni noin radikaaleihin toimenpiteisiin ei saisi alkaa ennen kuin lapsi itse ymmärtää (=aikuisena).
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmästyttävän varma oli se poika, joka halusi tytöksi. En muista nimeä, mutta ohjelma loppui hänen piruetteihin. Ahdistuneemmalta vaikutti se, joka sai äitinsä luona olla tyttö, ja isän luona poika.
Hienoa on se, että San Franciscossa on paikkoja, jossa asiaa voi työstää koko perheen voimin.
Vierailija kirjoitti:
Siksipä sitä murrosikää niillä hormoneilla lykätäänkin, että lapsi voi henkisesti kypsyä ja miettiä haluaako sitä sukupuolta oikeasti vaihtaa. Kyllä se murrosikä myöhemminkin ehtii tulla, mutta jos poika kypsyy mieheksi niin se muutos naiseksi on paljon suurempi eikä lopputulos koskaan ole niin "aito" kuin se olisi jos se murrosiän miehistymisprosessi olisi jäänyt väliin.
Ai okei, tätä en tiennyt, kiitos :) Miten sitten jos tuo murrosikä tulee vasta esim lähempänä kahtakymmentä, onko se kuitenkin ihan normaaali murrosikä? Siis jo ei haluakaan vaihtaa sukupuolta...
ap
Kyllä lapsen kohdalla se on vanhemmasta kiinni, vanhempi asettaa tuon ajatuksen lapsen päähän ja tukee sitä.
Karmeaa ajatella että lapsen vanhemmat tukevat lapsensa kastraatiota ja muokkausta sen sijaan että tukisivat lapsen tervettä kehitystä omaksi itsekseen.
Asia voisi olla helpompi, jos lapset saisivat kasvaa ilman ympäristön määrittelyä. Eli poika saisi leikkiä ja pukeutua ns. tyttöjen juttuihin ja sitten aikuisena tehdä tarvittavat leikkaukset yms. En katsonut tuota, eli en tiedä mitä siinä oikeasti oli. Mutulla sanoisin, että leikkaukset pitäisi tehdä aikuisena, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää että murrosikä pahentaa prosessia. Kai ammattilaiset ja alaan perehtyneet tietävät paremmin. Ja luultavasti aikuiset, prosessin jo läpikäyneet, antavat paljon informaatiota. Tämä on taas sellainen juttu, että minulla on mielipide asiasta josta en mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen kohdalla se on vanhemmasta kiinni, vanhempi asettaa tuon ajatuksen lapsen päähän ja tukee sitä.
Karmeaa ajatella että lapsen vanhemmat tukevat lapsensa kastraatiota ja muokkausta sen sijaan että tukisivat lapsen tervettä kehitystä omaksi itsekseen.
No eikä ole, mutta siis itsetarkoitin sitä, että kun poika ilmaisee olevansa tyttö, vanhemmat vetävät heti överiksi. Hankitaaann meikkivarastot, prinsessavaatteet, kasvatetaan hiukset yms. Siis kun kyllähän joillakin lapsilla saattaa tulla sellainen vaihe, että tajuaa että on poikia ja tyttöjä, ja alkaa miettimään millaista olisi olla toinen sukupuoli. Siis että tulisi olla aika varmaa, että lapsi oikeasti kokee olevansa väärässä kehossa ennen kuin tuolalinen prosessi aloitetaan. Onhan se oikeasti koko perheelle rankka tie.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksipä sitä murrosikää niillä hormoneilla lykätäänkin, että lapsi voi henkisesti kypsyä ja miettiä haluaako sitä sukupuolta oikeasti vaihtaa. Kyllä se murrosikä myöhemminkin ehtii tulla, mutta jos poika kypsyy mieheksi niin se muutos naiseksi on paljon suurempi eikä lopputulos koskaan ole niin "aito" kuin se olisi jos se murrosiän miehistymisprosessi olisi jäänyt väliin.
Ai okei, tätä en tiennyt, kiitos :) Miten sitten jos tuo murrosikä tulee vasta esim lähempänä kahtakymmentä, onko se kuitenkin ihan normaaali murrosikä? Siis jo ei haluakaan vaihtaa sukupuolta...
ap
Ihan normaalisti se murrosikä tulee myöhemminkin, paitsi että saattaa ne henkiset jutut olla melkein helpompia käsitellä kun on sitä ikää kuitenkin enemmän. Nykyäänhän puberteetti itse asiassa tulee usealle paljon aikaisemmin kuin ihan lähimenneisyydessäkään, esim. itselläni kuukautiset alkoivat yhdeksän vanhana, mummollani 17:n ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta lapsen pitäisi antaa olla lapsi, eikä aikuisen pitäisi lähteä viisivuotiaan sukupuolikuvioihin mukaan. Lapsi saa leikkiä mitä leikkii ja pukeutua (järkevissä määrin) miten haluaa, mutta varsinaiset muutokset jättäisin murrosiän jälkeen. Pelottavinta tuossa minusta on se vaihtoehto, että lapsen psyyke hajoaa kokonaan, kun ei enää tiedä mitä on, kun lapsuuden mielikuvitus ja rajojen hakeminen tutkitaankin ihan väärin. Tai vanhemmilla on liian kapea käsitys sukupuolista ylipäätään. Jos lapsi voi olla vain 'poikamainen' poika tai 'tyttömäinen' tyttö, eikä mitään siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen kohdalla se on vanhemmasta kiinni, vanhempi asettaa tuon ajatuksen lapsen päähän ja tukee sitä.
Karmeaa ajatella että lapsen vanhemmat tukevat lapsensa kastraatiota ja muokkausta sen sijaan että tukisivat lapsen tervettä kehitystä omaksi itsekseen.
Ei se kyllä näin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen kohdalla se on vanhemmasta kiinni, vanhempi asettaa tuon ajatuksen lapsen päähän ja tukee sitä.
Karmeaa ajatella että lapsen vanhemmat tukevat lapsensa kastraatiota ja muokkausta sen sijaan että tukisivat lapsen tervettä kehitystä omaksi itsekseen.No eikä ole, mutta siis itsetarkoitin sitä, että kun poika ilmaisee olevansa tyttö, vanhemmat vetävät heti överiksi. Hankitaaann meikkivarastot, prinsessavaatteet, kasvatetaan hiukset yms. Siis kun kyllähän joillakin lapsilla saattaa tulla sellainen vaihe, että tajuaa että on poikia ja tyttöjä, ja alkaa miettimään millaista olisi olla toinen sukupuoli. Siis että tulisi olla aika varmaa, että lapsi oikeasti kokee olevansa väärässä kehossa ennen kuin tuolalinen prosessi aloitetaan. Onhan se oikeasti koko perheelle rankka tie.
ap
Mieheni mietti tuota samaa asiaa :) Itse taas ajattelin, että ehkä huoneen "muutos" on ollut pidempi prosessi. Poika on aina toivonut nukkeja yms, joten niitä on paljon. Kun on vaihdettu verhot ja kysytty lapsen mielipidettä niin vaaleanpunainen prinsessakuvio on vienyt voiton jne.
Siis minä olin tuollainen pikkulapsi että halusin ehdottomasti olla poika enkä tyttö. Mekkoa tai hametta en suostunut pitämään, tukka oli takussa eikä mitään lettejä, kiipeilin puissa ja riehuin pihalla, halusin pippelin että voisi pissata seisaltaan, lempivärit oli ruskea ja tummansininen ym ym. Mutta onneksi sain olla mikä olin eikä kukaan alkanut hössöttään että taidankin oikeasti olla poika ja nyt sitten lääkäriin ja matka pojaksi alkaa nyt.
Tuo vaihe meni ohi jo ala-asteella ja unohdin koko "haluan pojaksi"-jutun. Ja minusta kasvoi ihan tavallinen teini ja nainen...tosin en ole ikinä ollut mikään naisellisuuden huippu mutta nainen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva tietää mitä kuuluu nyt noille lapsille.
5-vuotiaalla voi olla ihan hyvin se vaihe, mutta tuossa dokkarissa vanhemmat on löhteneet liikaa mukaan siihen hösötykseen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen pitäisi antaa olla lapsi, eikä aikuisen pitäisi lähteä viisivuotiaan sukupuolikuvioihin mukaan. Lapsi saa leikkiä mitä leikkii ja pukeutua (järkevissä määrin) miten haluaa, mutta varsinaiset muutokset jättäisin murrosiän jälkeen. Pelottavinta tuossa minusta on se vaihtoehto, että lapsen psyyke hajoaa kokonaan, kun ei enää tiedä mitä on, kun lapsuuden mielikuvitus ja rajojen hakeminen tutkitaankin ihan väärin. Tai vanhemmilla on liian kapea käsitys sukupuolista ylipäätään. Jos lapsi voi olla vain 'poikamainen' poika tai 'tyttömäinen' tyttö, eikä mitään siltä väliltä.
"järkevissä määrin"? Aika pelottava määritelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis minä olin tuollainen pikkulapsi että halusin ehdottomasti olla poika enkä tyttö. Mekkoa tai hametta en suostunut pitämään, tukka oli takussa eikä mitään lettejä, kiipeilin puissa ja riehuin pihalla, halusin pippelin että voisi pissata seisaltaan, lempivärit oli ruskea ja tummansininen ym ym. Mutta onneksi sain olla mikä olin eikä kukaan alkanut hössöttään että taidankin oikeasti olla poika ja nyt sitten lääkäriin ja matka pojaksi alkaa nyt.
Tuo vaihe meni ohi jo ala-asteella ja unohdin koko "haluan pojaksi"-jutun. Ja minusta kasvoi ihan tavallinen teini ja nainen...tosin en ole ikinä ollut mikään naisellisuuden huippu mutta nainen kuitenkin.
Tuo on ihan tavallista. Eri asia tuntea olevansa poika, kun haluta olla poika. Tuo halu olla poika voittulla vaikka kodin ahtaista sukupuolirooleista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen pitäisi antaa olla lapsi, eikä aikuisen pitäisi lähteä viisivuotiaan sukupuolikuvioihin mukaan. Lapsi saa leikkiä mitä leikkii ja pukeutua (järkevissä määrin) miten haluaa, mutta varsinaiset muutokset jättäisin murrosiän jälkeen. Pelottavinta tuossa minusta on se vaihtoehto, että lapsen psyyke hajoaa kokonaan, kun ei enää tiedä mitä on, kun lapsuuden mielikuvitus ja rajojen hakeminen tutkitaankin ihan väärin. Tai vanhemmilla on liian kapea käsitys sukupuolista ylipäätään. Jos lapsi voi olla vain 'poikamainen' poika tai 'tyttömäinen' tyttö, eikä mitään siltä väliltä.
"järkevissä määrin"? Aika pelottava määritelmä.
Riippuu varmaan ihmisen järjestä. Järkevä minusta tarkoittaa puhtaita säähän ja toimintoihin sopivia vaatteita, eli esim viisivuotiaalla sadesäällä kuravaatteita, pakkasella haalaria ja rukkasia jne. Rukkasen värin saa lapsi valita, mutta ei sitä, pidetäänkö niitä pakkasella.
Ainakin Ameriikan ihmemaassa on osattu tuostakin asiasta tehdä miljardibisnes. Hämmentyneet nuoret otetaan avosylin klinkalle korjaamaan sukupuoltaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka herkästi tekevät noita leikkauksia nuorille tai hormonihoitoja. Että kuinka syvällisesti tutkivat, onko nuori "tosissaan" ja miten se vaikuttaa heidän elämäänsä. Minua ainakin ärsytti maireasti hymyilevät klinikkatyöntekijät siellä dokumentissa. Hieno homma tietenkin nuorille, jotka kärsivät, että apua on saatavilla.
Ristiriitaisia ajatuksia herätti.
Oma 16-vuotiaani mietiskelee näitä asioita ja on hyvin kiinnostunut transgender - ajatuksista. Tyttönä hän pukeutuu poikamaisesti, leikkii joskus kotona enemmänkin eli piirtää partaa ja viiksiä, maskeeraa itseään. Selkeesti pohtii.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapsen pitäisi antaa olla lapsi, eikä aikuisen pitäisi lähteä viisivuotiaan sukupuolikuvioihin mukaan. Lapsi saa leikkiä mitä leikkii ja pukeutua (järkevissä määrin) miten haluaa, mutta varsinaiset muutokset jättäisin murrosiän jälkeen. Pelottavinta tuossa minusta on se vaihtoehto, että lapsen psyyke hajoaa kokonaan, kun ei enää tiedä mitä on, kun lapsuuden mielikuvitus ja rajojen hakeminen tutkitaankin ihan väärin. Tai vanhemmilla on liian kapea käsitys sukupuolista ylipäätään. Jos lapsi voi olla vain 'poikamainen' poika tai 'tyttömäinen' tyttö, eikä mitään siltä väliltä.
No varmasti suurin osa lapsista jossain vaiheessa haluaakin leikkiä/pukeutua "väärän" sukupuolen väreihin/vaatteisiin/leluihin, eikä kategorisesti sovi 100% yhteen sukupuolirooliin. Sillä vain ei ole mitään tekemistä transsukupuolisuuden kanssa. Tällainen lapsi ilmaisee pitkäaikaisesti ja johdonmukaisesti, usein hyvin nuoresta lähtien, ei vain pitävänsä jostain asioista vain olevansa toista sukupuolta ja tulla nähdyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Käytännössä asiaa ei siis voi kuitata antamalla tytölle leikkiautot ja kyllä se siitä-asenteella. Vanhemman on pakko valita, antaako "lapsen olla lapsi" eli antamalla elää identiteettinsä mukaisesti VAI "asettaako rajat" ja tekee selväksi, ettei lapsen käytös ole aitoa, sallittua ja oikein.
Lääkkeellistä ja kirurgista hoitoa ei nuori lapsi tarvitse, mutta murrosiän alkaessa estolääkitys on tällä hetkellä järkevin vaihtoehto. Tämä ei siis tarkoita varsinaisen muutosprosessin aloittamista, vaan päinvastoin murrosiän lykkäämistä ja lisäajan ottamista. Sillä mikäli lapsi päätyy aikuistuttuaan aloittaa sukupuolenkorjausprosessin, tulokset ovat parempia ja riskit pienempiä jos murrosiän "hormonikuuri" on jäänyt kokonaan tai edes osittain väliin.
Jos lapsi on mielestään Jeesus, pitäisikö lapsi naulata ristille? Ei vaan silloin kyse on jostain sellaisesta, joka vaatii hyvää psykiatria.
Ja muutenkin aikuisen tehtävä on olla se viisaampi ja kertoa miten asiat ovat. Pikkulapsen käsitykset loppuelämän elämästä vastakkaisen sukupuolen ominaisuudessa eivät voi olla kovin perustellut ja hiotut.
Siksipä sitä murrosikää niillä hormoneilla lykätäänkin, että lapsi voi henkisesti kypsyä ja miettiä haluaako sitä sukupuolta oikeasti vaihtaa. Kyllä se murrosikä myöhemminkin ehtii tulla, mutta jos poika kypsyy mieheksi niin se muutos naiseksi on paljon suurempi eikä lopputulos koskaan ole niin "aito" kuin se olisi jos se murrosiän miehistymisprosessi olisi jäänyt väliin.