Minkä koet/koit suurimmaksi ongelmaksi/haasteeksi suhteessanne?

Mies on perfektionisti, ja haluaa että kaikki tehdään aina täydellisesti. Siivouksen pitää olla tip top, ja tehty hänen tavallaan, tavarat järjestyksessä. Menee herkästi korjaamaan jos ei hänen mielestään ole täydellisesti tehty. Se on tosi ärsyttävää, mutta on se onneksi vuosien varrella jo vaatimuksiaan löysyttänyt.

Upp

Seksi, mies kiinnostunut seksistä mutta vain omilla ehdoillaan, yleensä miettii vain omaa tyydytystään ja vain itseään kiihottavia juttuja. Ei esim juurikaan anna esileikkiä, kiihota minua, seksielämässä siis mennään miehen ehdoilla, ja kyllä olen puhunut asiasta, ja kertonut selkeästi mitä itse toivon ja kaipaan ja haluan seksissä, ja kyllä toteutan myös miehen toiveita. Koen olevani hylätty seksuaalisesti omassa parisuhteessani.

Olen nainen. Nykyisessä suhteessa molempia vaivaa eniten välimatka (n. 30 km).

Entisessä suhteessa se, että olimme liian erilaisia.

Mies halusi lapsia. Minä en. Suhde päättyi.

Upp

Ajankäyttö. Oma aika vs. perheen yhteinen.

Miehen pelaaminen. Istuu viikonloppuisin koneella esim. 11- 24. Välillä syö jotain tai katsoo ehkä leffan. Mutta ei tee mitään muuta.

Arkena istuu koneella klo 18-23.

Yhteisen vapaa-ajan puutteen. Ja oikeasti sitä ei puutu, mutta ei vaan ole meille tarpeeksi. Olemme samassa työpaikassa, kuljemme 9/10 päivittäisistä työmatkoista yhdessä, harrastamme yhdessä ja lapset on jo lentäneet pesästä. Ikää on toisella yli 40 ja toisella yli 50, joten ei tätä elämää ikuisesti jatku. 

Siis ymmärrän hyvin, että meillä ei ole mitään ongelmia, mutta kun nyt kysyit.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pelaaminen. Istuu viikonloppuisin koneella esim. 11- 24. Välillä syö jotain tai katsoo ehkä leffan. Mutta ei tee mitään muuta.

Arkena istuu koneella klo 18-23.

Ja olet hänen kanssaan koska?

Vierailija kirjoitti:

Yhteisen vapaa-ajan puutteen. Ja oikeasti sitä ei puutu, mutta ei vaan ole meille tarpeeksi. Olemme samassa työpaikassa, kuljemme 9/10 päivittäisistä työmatkoista yhdessä, harrastamme yhdessä ja lapset on jo lentäneet pesästä. Ikää on toisella yli 40 ja toisella yli 50, joten ei tätä elämää ikuisesti jatku. 

Siis ymmärrän hyvin, että meillä ei ole mitään ongelmia, mutta kun nyt kysyit.

Aikaa on tarpeeksi, mutta ei selvästikään kykyä osata ottaa siitä mitään irti. Tai sitten ongelma on ihan muualla, mutta verhoillaan vapaa-ajan ongelmaksi.

Yhteisen ajan puute. Luulen, että se on myös mieheni mielestä suurin ongelma. Molemmat kovasti kaipaamme yhteistä aikaa, jolloin tehdä niitä kivoja juttuja, joita tehtiin ennen lapsia. Olemme myös toistemme parhaat ystävät, joten koen menettäneeni lasten myötä tärkeimmän ystävyyssuhteeni. Toki kotona tehdään ja jutellaan, mutta ei se ole läheskään sama asia. Haaveilemme tulevasta yhteisestä ajasta kun lapset ovat kasvaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pelaaminen. Istuu viikonloppuisin koneella esim. 11- 24. Välillä syö jotain tai katsoo ehkä leffan. Mutta ei tee mitään muuta.

Arkena istuu koneella klo 18-23.

Ja olet hänen kanssaan koska?

Jonkunlainen turvallisuudentunne, kai, että täällä on joku? Pelko uutta kohtaan? Laiskuus, tapa? En ole saanut potkituksi häntä ulos. Pitäisi laittaa asunto myyntiin ja etsiä uusi minulle ja lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisen vapaa-ajan puutteen. Ja oikeasti sitä ei puutu, mutta ei vaan ole meille tarpeeksi. Olemme samassa työpaikassa, kuljemme 9/10 päivittäisistä työmatkoista yhdessä, harrastamme yhdessä ja lapset on jo lentäneet pesästä. Ikää on toisella yli 40 ja toisella yli 50, joten ei tätä elämää ikuisesti jatku. 

Siis ymmärrän hyvin, että meillä ei ole mitään ongelmia, mutta kun nyt kysyit.

Aikaa on tarpeeksi, mutta ei selvästikään kykyä osata ottaa siitä mitään irti. Tai sitten ongelma on ihan muualla, mutta verhoillaan vapaa-ajan ongelmaksi.

Heidän ongelmansa on siinä, että he ymmärtävät ikäisinään realistisina ihmisinä, että yhteistä aikaa on enää parhaimmillaankin joitakin vuosikymmeniä. Sinun ongelmasi taas on ymmärtämättömyys.

Etäsuhteilu. Mies on toisella paikkakunnalla töissä ja minulla opinnot ja oma työ toisella. Välimatka niin pitkä, että jommankumman kulkeminen töihin ei ole mahdollista. No, onneksi valmistun joskus.

Mies ei puhu. Saattaa mennä päivä ettei puhu mitään, jos en itsekään aloita keskustelua. Ei vain jostain syystä puhu. Ei missään nimessä puhu tunteista tai mistään syvällisestä. Asiat tulee yllätyksenä, kun ei ole aikaisemmin sanonut esim. menot, läheisten tapahtumat ja kaikki kuulumiset. Tästä on yritetty puhua, mutta kun mies ei puhu. Menee enemmän puhumattomaksi sitten. Itsellä ahdistaa. Ei aikaisemmin ole ollut näin puhumaton, vaikkakaan ei mikään lörpöttelijä koskaan.

mies ei ole niin siisti ku mie. häntä ei kaaos haittaa ja mua aiva ahistaa jos joku tavara ei ole omalla paikallaan

Kyllä se on minun lapsi. Varsinkin suhteen alussa. Toisaalta lapseen liittyvä hankaluus on myös lujittanut suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pelaaminen. Istuu viikonloppuisin koneella esim. 11- 24. Välillä syö jotain tai katsoo ehkä leffan. Mutta ei tee mitään muuta.

Arkena istuu koneella klo 18-23.

Ja olet hänen kanssaan koska?

Jonkunlainen turvallisuudentunne, kai, että täällä on joku? Pelko uutta kohtaan? Laiskuus, tapa? En ole saanut potkituksi häntä ulos. Pitäisi laittaa asunto myyntiin ja etsiä uusi minulle ja lapsille.

Haha. Niin, sinussahan ei varmasti ole mitään vikaa? Onko kanssasi niin sietämätöntä, että mies pakenee pelailuun kun se on ainoa tapa kestää yhteiseloa sun kanssa?

Olen nainen. Omasta kokemuksesta pelailevat miehet pelaavat noin paljon ainoastaan, jos suhde on jo pitkään ollut sietämätön. Esim oma mieheni kertoi ex-vaimonsa valittaneen liiasta pelailusta. Ja kertoi myös pelanneensa paljon, koska johonkin oli pakko paeta sitä vaimon kamaluutta. Vaimolla oli myös omat ajanvietteensä ja harrastuksensa kyllä, mutta miehellä ei tietenkään ois saanut olla, vaan kaikki aika piti käyttää rahan tekemiseen tai lapsenhoitoon tai kotitöihin tai jonkun vaimon valitseman tv-sarjan katsomiseen.

Nykyään mies ei pelaa "liikaa". Sitäpaitsi paljon pelataan yhdessä, koska mä oon myös gamer. Ei meillä todellakaan pelata joka päivä tai edes joka viikko, ja kyllä mies saa ihan luvan kanssa pelata jos ja kun haluaa.

Katsokaa naiset peiliin välillä, ihan tosi. Kyllä siellä taustalla varmasti jotain on, miksi mies pakenee ylenpalttiseen pelailuun.

Ps. Olenpas kuullut, että miehen exän nykyinenkin pelailee aika paljon... kröhöm. Enkä ihmettele.

Erilaiset toiveet perhe-elämän vietosta. Minä, vaimo, olisin toivonut että kumpikin osallistuu tasapuolisesti kotitöihin ja lasten hoitoon. Lisäksi oletin että molemmille olisi tärkeää viettää aikaa yhdessä perheenä ja nauttia yhdessä touhuamisesta. Miehelle perhe-elämä tarkoitti sitä että vaimo hoitaa kodin ja lapset yksin ja hän käyttää kaiken vapaa-aikansa harrastustensa parissa. Kun otin asian puheeksi, mies kehotti hankkimaan omia harrastuksia. Jonkun oli kuitenkin huolehdittava niistä lapsista, joten harrastaa en koskaan ehtinyt. Erosimme ja hyvä niin.