Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli toiveammattisi ala-asteikäisenä?
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteiässä en varsinaisesti haaveillut mistään ammatista. Ennen kouluikää olisin halunnut merimieheksi, taiteilijaksi tai kampaajaksi, yläasteen lopulla alkoi opettajan ura kiinnostaa. Ei tullut minusta mitään näistä, opetusta tosin sisältyy nykyiseen työhöni.
Ennen kouluikää halusin koiranhoitajaksi. En ole ikinä ollut koira- tai muukaan eläinihminen.
Ala-asteella muistan haaveilleeni opettajan ammatista.
Yläasteella haaveammatti oli farmaseutti.
Lukiossa olin aivan hukassa, mihin ammattiin hakisin opiskelemaan. Opiskelin sitten laboratoriohoitajaksi.
Lopulta minusta tuli lääkäri.
Lääkäri, minusta tuli terveydenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli huonot koti olot. Myrkylliset välinpitämättömät vanhemmat.
Olenko ainoa jolla ei ollut unelma ammattia vaan olin ihan ympäristön uhri?
Nykyään haaveilen jostain tylsästä, kova palkkaisesta virkamiehen hommista.
Haaveammatteja oli paljon, mutta varmaan pisimpään ja voimakkaimmin oli meteorologi. Luin tähtimerkeistä kertovaa kirjaa ja kuvittelin meteorologin ammatin kai liippavan läheltä tähtitiedettä, mutta ihailin samalla myös tv meteorologeja. Sain kyllä myös oikean sääkirjan ja karttapallon kannustavalta isältäni lahjaksi :)
Minusta tulee puutarhuri. Sään ennustaminen ja siitä puhuminen on tärkeä osa tätäkin työtä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin monta lääkäriksi haluavaa, että avatkaa vähän miksi. Palkka, ihmisten parantaminen, toimenpiteet, mistä tuli tämä haave?
Alle kouluikäisenä halusin tulla ompelijaksi, alaluokilla käsityönopettajaksi; olen suvusta, jossa on periytyneet monipuoliset kädentaidot monen sukupolven ajan. Opettaja tuli, mutta ei käsityön, vaan kielten ope. Käsityöt jäivät rakkaaksi harrastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentoemäntä, sittemmin opettaja. Olen toimistorotta.
Lääkäri, kuvataiteilija. Mutta minustakin tuli toimistorotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin monta lääkäriksi haluavaa, että avatkaa vähän miksi. Palkka, ihmisten parantaminen, toimenpiteet, mistä tuli tämä haave?
En ajatellut ainakaan palkkaa vielä ala-asteikäisenä.
Motiivina oli varmaan se, että jännitin lääkärikäyntejä. Siksi halusin perehtyä siihen, mitä he oikein tekevät.
Toinen syy varmaan oli, että isovanhempani, joista pidin paljon, olivat vakavasti sairaita. Uskoin, että lääkäri osaisi parantaa heidät, mikä olisi ollut hieno juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autot kiinnosti ala-asteella, en vaan oikein hahmottanut mikä voisi olla siihen liittyvä ammatti ja enpä sitten päätynytkään autoalalle. Yläasteella vielä kiusaaminen haittasi ammatinvalinnan miettimistäkin, hakeuduin sellaiselle alalle opiskelemaankin, minne ei pahimmat paskiaiset menneet, mutta ei se kaupallinen ala oikein minun juttu ollut, vaikkakin yläasteella jollain lailla tykkäsin kaupallisista aineista kun se oli valinnaisena aineena. Tietotekniikka kiinnosti myös jollain lailla ja pärjäsin koulussa hyvin siinä aineessa, sekin oli valinnaisena yläasteella, mutta en päätynyt it-alallekaan.
Lisäksi kuvaamataito ja piirtäminen käsin ja tietokoneella kiinnosti myös, no ei liene yllätys että en sillekään alalle päätynyt.
Pisimmän pätkän työhistoriastani olen ollut teollisuudessa huonopalkkaisena duunarina, kävi kumminkin fyysisesti liian raskaaksi niin nyt olen työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Niin monta lääkäriksi haluavaa, että avatkaa vähän miksi. Palkka, ihmisten parantaminen, toimenpiteet, mistä tuli tämä haave?
Luulen, että siitä, että oli lapsena käynyt lääkärissä, kenties joutunut olemaan sairaalassakin ja lääkäreistä tuli hyvä kokemus.
Eläinlääkäri. Tuli lähihoitaja.