Minulla olisi mahdollisuus mennä naida todella rikas mies
Voisin itsekkin lopettaa ansiotyöt ja perustaa firman, voitaisiin asua oikeastaan missä vaan. Meillä ei ole mitään syviä tunteita, mutta minä olemme lapsuudenkavereita. Minä olen suht näyttävä, nainen, en kauhean lahjakas tai fiksu. Mies taas todella rikkaasta suvusta, ammatiltaan lääkäri. Ovat ulkomaalaistaustaisia (aasialaisia) joten miehelle olisi tärkeä löytää nainen jonka hänen vanhemmat kelpuuttaa, joka on kaunis ja edes yrittänyt tehdä jotain. (Mullakin kuitenkin amk-tutkinto) ollaan kohta kolmikymppisiä, enkä minäkään ole löytänyt miestä.
Alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta, mutta hieman epäilyttää tällainen järjestely.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta olemme nuorempia ja miehellä on paljon tunteita. Myöskin aasialainen ja varakas/varakas suku. Mies tietää, että en omaa niin suuria tunteita kuin hän, mutta silti haluaisi kovasti mennä naimisiin kanssani. Mies on tarjoutunut ostamaan myös kattohuoneiston Helsingistä minulle lahjaksi, jos suostuisin edes harkitsemaan avioliittoa. Asun vuokralla pienessä yksiössä ja vaikka kieltäytyisin, niin tahtoisi antaa tämän huoneiston, koska pitää minua kuitenkin erityisen hyvänä ystävänä. Mies on mukava ja tyylikäs herrasmies, mutta minunpuoleltani ei vain "kipinöi". Viihdyn hänen kanssaan kyllä ja meillä on hyvin samanlainen huumorintaju. En yhtään tiedä mitä ajatella tästä.
Hah, jotkut meistä miehistä menevät kyllä naisista vähän liian hulluiksi. Jotenkin hauska ja positiivinen tarina kuitenkin.
Miksi mies ottaisi sinut? Rikas kolmekymppinen saa ihan kenet haluaa, miksi ajattelit, että mieskin olisi epätoivoinen. Sun kello voi tikittää mut miehellä on vielä kymmeniä vuosia aikaa etsiä äitiä lapsilleen,
Hmmm...
Onko sen äiti sinisen talon lääkäri?
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksien keskellä on ilman alkuhuumaa aika vaikea mieltää, että miksi ihmeessä olen tämän tyypin kanssa. Eikä voi palauttaa mieleensä niitä rakastumisen tunteita, joita kaipaa, kun ei niitä ole ollutkaan.
Aika monelle vaikeutta luo juuri se, ettei enää ole alkuhuumassa. Petytään siihen, että elämä muuttuu harmaaksi. Ap:n ei tarvitsisi pähkäillä, millä konstilla rakkauden saisi takaisin, jos sitä ei ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksien keskellä on ilman alkuhuumaa aika vaikea mieltää, että miksi ihmeessä olen tämän tyypin kanssa. Eikä voi palauttaa mieleensä niitä rakastumisen tunteita, joita kaipaa, kun ei niitä ole ollutkaan.
Aika monelle vaikeutta luo juuri se, ettei enää ole alkuhuumassa. Petytään siihen, että elämä muuttuu harmaaksi. Ap:n ei tarvitsisi pähkäillä, millä konstilla rakkauden saisi takaisin, jos sitä ei ole ollutkaan.
Juuri tämä. Olisi realistisempi kuin ne, jotka haikailevat alkuhuuman perään ja hakevat sitä sitten toisaalta.
Vierailija kirjoitti:
Voisin itsekkin lopettaa ansiotyöt ja perustaa firman, voitaisiin asua oikeastaan missä vaan. Meillä ei ole mitään syviä tunteita, mutta minä olemme lapsuudenkavereita. Minä olen suht näyttävä, nainen, en kauhean lahjakas tai fiksu. Mies taas todella rikkaasta suvusta, ammatiltaan lääkäri. Ovat ulkomaalaistaustaisia (aasialaisia) joten miehelle olisi tärkeä löytää nainen jonka hänen vanhemmat kelpuuttaa, joka on kaunis ja edes yrittänyt tehdä jotain. (Mullakin kuitenkin amk-tutkinto) ollaan kohta kolmikymppisiä, enkä minäkään ole löytänyt miestä.
Alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta, mutta hieman epäilyttää tällainen järjestely.
Tama jarjeestelu on perutu. Eli ei holta hoomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ottaisi sinut? Rikas kolmekymppinen saa ihan kenet haluaa, miksi ajattelit, että mieskin olisi epätoivoinen. Sun kello voi tikittää mut miehellä on vielä kymmeniä vuosia aikaa etsiä äitiä lapsilleen,
Ei saa.
Oikeastaan vaan pituus on se joka merkkaa naisille.
Lyhyellä aasialaisella voi olla vaikeuksia vaikka ajaisi kultaisella lamborginilla.
Sitä paitsi, jos se haluaa juuri ap:n.
Mies mulle tätä järjestelyä juuri ehdotti. Ollaan kavereita, mies oli joskus teininä ihastunut mutta ei kyllä enää. Hän haluaisi tästä liitosta muutaman lapsen ja tasaisen arjen. Tavallaan siis samaa kuin minä, vaikka on sitä tullut romanttisestakin suhteesta haaveiltua.
Kysyin itsekin että miksi tätä minulle ehdottaa,johon hän totesi että pitää minusta, ollaan ystäviä ja minusta tulisi hyvä äiti. Saisin halutessani jäädä kotiin/alkaa yrittäjäksi, tai voitaisiin toki myös vaihtaa maata.
Tuntuu vain hassulta ettei sitä oikeaa löytynytkään ja edes harkitsee tällaista suhdetta.
Mies on muuten itseasiassa aika komea, pituuttakin on yli 180cm. Todella roteva myös aasialaiseksi. Lapsistahan tulisi varmasti todella somia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ottaisi sinut? Rikas kolmekymppinen saa ihan kenet haluaa, miksi ajattelit, että mieskin olisi epätoivoinen. Sun kello voi tikittää mut miehellä on vielä kymmeniä vuosia aikaa etsiä äitiä lapsilleen,
Hänelle elämä on suorittamista, on aina ollut. Hän haluaa tietynlaisen naisen, äidin lapsilleen. Mullakin on kuitenkin hieman tuota koulutusta takana, olen tasapainoinen ja ihan miellyttävä ihminen. Ollaan kavereita, eikä varmaan kumpikaan odotettaisi suhteelta liikoja. Tiedän, että hänen vanhempiensa liitto on järjestetty, joten tämä on hänelle varmasti hyvin luonteva ratkaisu. Ap
Minä en ainakaan suoralta kädeltä tyrmäisi. Tämä nykyaikainen romanttiselle haihatukselle perustuva avioliitto on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, eikä edes kovin menestyksekäs. Minusta sellainen avioliitto, joka perustuu järjelle ja halulle perustaa yhteinen perhe, voi olla lähtökohdiltaan paljon parempi kuin kahden toisistaan huumaantuneen ihmisen solmima liitto.
Minä näkisin suorastaan etuna sen, ettette ole rakastuneita. Pystytte harkitsemaan tätä asiaa kylmän viileästi ilman että tunteet sekoittavat ajatuksianne. Miehellä on hyviä pointteja - olette ystäviä ja sinusta tulisi hyvä äiti. Ja hän pystyy turvaamaan taloutenne niin että sinulla on halutessasi mahdollisuus toteuttaa itseäsi, oli se sitten kodin hengettärenä tai bisnesnaisena. Jos teillä kummallakin on halu perustaa perhe ja olette sitä mieltä, että teistä tulisi hyvät vanhemmat ja geenitkin vaikuttavat lupaavilta, niin kuka kehtaa sanoa, että ihan älytön idea? Se rakkauskin saattaa tulla ajan kanssa, jos kohtelette toisianne rakkaudella ja kunnioituksella. Rakkaus on ennen kaikkea tahdon avulla tehtävä valinta, ei niinkään tunne. Mutta kun tahdollaan valitsee, että rakastaa, ja tekee rakkauden tekoja toiselle, niin ne tunteet tulevat perässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan suoralta kädeltä tyrmäisi. Tämä nykyaikainen romanttiselle haihatukselle perustuva avioliitto on loppujen lopuksi aika uusi keksintö, eikä edes kovin menestyksekäs. Minusta sellainen avioliitto, joka perustuu järjelle ja halulle perustaa yhteinen perhe, voi olla lähtökohdiltaan paljon parempi kuin kahden toisistaan huumaantuneen ihmisen solmima liitto.
Minä näkisin suorastaan etuna sen, ettette ole rakastuneita. Pystytte harkitsemaan tätä asiaa kylmän viileästi ilman että tunteet sekoittavat ajatuksianne. Miehellä on hyviä pointteja - olette ystäviä ja sinusta tulisi hyvä äiti. Ja hän pystyy turvaamaan taloutenne niin että sinulla on halutessasi mahdollisuus toteuttaa itseäsi, oli se sitten kodin hengettärenä tai bisnesnaisena. Jos teillä kummallakin on halu perustaa perhe ja olette sitä mieltä, että teistä tulisi hyvät vanhemmat ja geenitkin vaikuttavat lupaavilta, niin kuka kehtaa sanoa, että ihan älytön idea? Se rakkauskin saattaa tulla ajan kanssa, jos kohtelette toisianne rakkaudella ja kunnioituksella. Rakkaus on ennen kaikkea tahdon avulla tehtävä valinta, ei niinkään tunne. Mutta kun tahdollaan valitsee, että rakastaa, ja tekee rakkauden tekoja toiselle, niin ne tunteet tulevat perässä.
Kiitos viestistäsi. Tämän suuntaisia ajatuksia on myös itselläni. En vain tiedä kestäisinkö henkisesti sitä vaihtoehtoa ettei rakkaus heräisikään. Jos lapsia tulisi, olisin ainakin 20v sidottuna mieheen. Ehkä sitten seuraava sukupolvi voisi pärjätä rakkaudessa paremmin.
Ap
Niin mullakin on ollut mahdollisuus. Kuitenkin tein toisenlaisen valinnan sen hetkisen intuition varassa. Mulla ei riittäis pokka elää kulissisuhteessa.
Ymmärrän tavallaan tilanteen järkevyyden. Se että voit elää elämäsi rakkauden kanssa taas tuntuu niin paljon upeammalta. Kumpikin valinta on ok
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta olemme nuorempia ja miehellä on paljon tunteita. Myöskin aasialainen ja varakas/varakas suku. Mies tietää, että en omaa niin suuria tunteita kuin hän, mutta silti haluaisi kovasti mennä naimisiin kanssani. Mies on tarjoutunut ostamaan myös kattohuoneiston Helsingistä minulle lahjaksi, jos suostuisin edes harkitsemaan avioliittoa. Asun vuokralla pienessä yksiössä ja vaikka kieltäytyisin, niin tahtoisi antaa tämän huoneiston, koska pitää minua kuitenkin erityisen hyvänä ystävänä. Mies on mukava ja tyylikäs herrasmies, mutta minunpuoleltani ei vain "kipinöi". Viihdyn hänen kanssaan kyllä ja meillä on hyvin samanlainen huumorintaju. En yhtään tiedä mitä ajatella tästä.